Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea isäsuhde ja isän kuolema
30.05.2024 |
Isäni kuoli viikko sitten, enkä oikein ymmärrä miksi se tuntuu niin vaikealta asialta. Hän oli läheinen kun olin lapsi, mutta kun muutin pois elämästä ja aloittelin omaa itsenäistä elämääni, jotain tapahtui. Isä vain vähitellen lopetti yhteydenpidon, soitti muutaman kerran vuodessa, harvoin vastasi puhelimeen jos soitin eikä koskaan soittanut takaisin. Näimme kerran, joskus kaksi kertaa vuodessa ja melko lyhyen ajan kerrallaan. Joskus meni vuosi enkä nähnyt isääni kertaakaan. Jos yritin puhelimessa puhua syvällisempiä, hänellä tuli kiire lopettaa puhelu. Ruoka oli kesken tainlhbi jäähtyi.
Sitten hän sairastui ja kertoi siitä vasta kun oli vaikea leikkaus tulossa. Ei kertonut sairauden todellista tilaa, eikä omaa vointiaan. Ei halunnut apua, kaikki oli aina hyvin. Sitten hän joutui sairaalaan viimeisen kerran ja sain tietää siitä vasta ihan viimeisellä hetkellä, silloinkaan isä ei sitä itse kertonut. En ehtinyt puhumaan hänen kanssaan, en kertomaan mitä ajattelin ja tunsin ja miten kaipasin häntä.
Kun hän ei soitellut tai halunnut tavata minua tai lapsenlapsiaan, ajattelin vain pärjätköön sitten. Nyt kun hän on mennyt pois, syytän itseäni miksen pelastanut häntä, miksi en pitänyt hänestä huolta. Lapsuuden tunteet ja oma isänkaipuu heräsivät kun tajusin, etten enää voi käsitellä asioita hänen kanssaan. Yritin saada huomiota, toivon hänen hyväksyvän minun ja yritin pärjätä ja menestyä ja toivoin hänen huomaavan minut ja minun kelpaavan hänelle kuten silloin lapsena. Sitä ei sitten tapahtunut ja nyt hän on pois.
Miksi tämä on näin vaikeata? Onko kohtalotovereita?
Kommentit (8)
Isäsi ehkä ajatteli, ettei halua olla vaivaksi eikä häiritä sinua.
Hyvä että hän oli läheinen, kun olit lapsi.
Minunkin isäsuhteeni oli vaikea mutta melkein päinvastaisella tavalla. Ihailin häntä, kun olin pieni, mutta hän oli äkkipikainen, ja jo aika pienenä huomasin, ettemme ymmärrä toisiamme yhtään. Kuitenkin pidimme yhteyttä koko ajan. Aikuistuttuani soittelimme ja tapasimme säännöllisesti, koska ajattelin, että hän kuitenkin on ainoa isäni.
Luonteidemme etäisyys aiheutti sen, ettemme kuitenkaan kumpikaan varmaan oppineet tuntemaan toisiamme. Hän ei kestänyt herkkyyttä eikä halunnut keskustella asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin saada häntä lähtemään ja tekemään kanssani hänelle mieluisia asioita, mutta hänellä oli aina siis joka kerta jotain muuta tai vaihtoi aiheen nopeasti muuhun tai vain lopetti puhelun hyvin nopeasti.
Koska olit läheinen lapsena ja poismuuton myötä alkoi muuttua, niin luulen, että hänellä oli niin valtava kaipuu, että olisi halunnut olla koko ajan yhteydessä, mutta ei halunnut kuormittaa sinua sillä, joten ikään kuin yritti unohtaa sinut.
Kyllä hän varmaan rakasti sinua isosti.
Vierailija kirjoitti:
Yritin saada häntä lähtemään ja tekemään kanssani hänelle mieluisia asioita, mutta hänellä oli aina siis joka kerta jotain muuta tai vaihtoi aiheen nopeasti muuhun tai vain lopetti puhelun hyvin nopeasti.
Hänelle olisi tullut liian suuri kaipuu lähdettyäsi. Ei halunnut maistaa makeaa, kun ei sitä pystynyt koko ajan saamaan, eli sinun seuraasi.
Vierailija kirjoitti:
Isäsi ehkä ajatteli, ettei halua olla vaivaksi eikä häiritä sinua.
Hyvä että hän oli läheinen, kun olit lapsi.
Minunkin isäsuhteeni oli vaikea mutta melkein päinvastaisella tavalla. Ihailin häntä, kun olin pieni, mutta hän oli äkkipikainen, ja jo aika pienenä huomasin, ettemme ymmärrä toisiamme yhtään. Kuitenkin pidimme yhteyttä koko ajan. Aikuistuttuani soittelimme ja tapasimme säännöllisesti, koska ajattelin, että hän kuitenkin on ainoa isäni.
Luonteidemme etäisyys aiheutti sen, ettemme kuitenkaan kumpikaan varmaan oppineet tuntemaan toisiamme. Hän ei kestänyt herkkyyttä eikä halunnut keskustella asioista.
Minunkaan isän ei kestänyt herkkyyttä eikä halunnut keskustella asioista. Yritin saada häntä kiinni, mutta hän ei vastannut. Vaikka soittelin useita kertoja, ei soittanut takaisin. Jos laitoin viestin, yleensä ei vastannut. Sitten saattoi yksi kaksi soittaa ja kysyä tilinumeroa lapsenlapsen lahjaa varten. Käymään tuli muutamana jouluna, kerran lapseni syntymäpäivänä ja hän on kuitenkin jo täysi-ikäinen. Rippijuhlassa ei käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska olit läheinen lapsena ja poismuuton myötä alkoi muuttua, niin luulen, että hänellä oli niin valtava kaipuu, että olisi halunnut olla koko ajan yhteydessä, mutta ei halunnut kuormittaa sinua sillä, joten ikään kuin yritti unohtaa sinut.
Kyllä hän varmaan rakasti sinua isosti.
Minulla oli hänelle aikaa tavata vaikka joka viikko tai milloin hänelle olisi sopinut. Asuimme samassa kaupungissa, mutta sitä aikaa ei ollut hänellä siltikään. Tai kiinnostusta.
Jättäisikö kertomatta kuolevansa, jos rakastaa isosti? Minun on vaikea ymmärtää sitä, jos en olisi itse alkanut etsimään häntä, hän olisi kuollut ennenkuin olisin edes tiennyt hänen sairautensa tilaa. Minulle vain tuli sellainen olo, ettei kaikki ole nyt kunnossa.
Alue: Aihe vapaa
Lisäyksenä vielä äitini menehtyi pian kun olin muuttanut pois kotoani, joten isäni jäi leskeksi varsin nuorena.