Onko teilla herraskaisiksi kutsuttuja tapoja? Jokainen maaritelkoon itse mita se tarkoittaa, mutta jotain sellaista, joka on teille tavallista ja sita pidetaan hienona tai okyilyna

Ja ihan kaikki ei kiinnostaisikaan, vaikka olisikin riittävästi tuloja - taitaisin keksiä jotain perusduunarityylistä käyttöä niille rahoille:)



Ymmärrän herraskaisuuden ja nousukasmaisuuden eri tavoilla. Edellinen on suvussa kauan ilmennyt piirre pitää kiinni tavoista ja traditioista, vaikka olisi köyhääkin - jälkimmäisessä varakkuus on ilmestynyt historiattomaan yhteyteen ja ilmenee pullisteluna ja liiallisuutena.



Herraskaisin piirre muuten boheemissa huushollissamme on se, että syömme täytekakut ja piiraat aina haarukalla.

asutaan yleensä deluxe-huoneessa tai sviitissä hotellissa, matkustellaan paljon, harrastetaan ruoanlaittoa ja viinejä, käydään oopperassa, teatterissa, baletissa, taidenäyttelyissä, mies golfaa, käydään kylpylöissä... finer things in life. Eikä tätä tarvitse tehdä pullistellen, vaan ihan itselleen ilman sen kummempia pullisteluja.

Lisäksi joskus " hienompia" ruokia.

Aika juntisti elellään, ja ollaan, huudetaan ja kiroillaankin.

Itsellä korkeakoulututkinnot ja ollaan aika aktiivisia ja liikkuvaisia.

Ennen tilipäivää tilillä on usein jotain 12 e.



Meillä:



- aina valkea liina pöydällä (en pystyisi käyttämään vahakangasta)

- harjoitetaan säännöllisesti hyväntekeväisyyttä sekä osallistumalla ko. yhditysten toimintaan, lahjoittamalla rahaa jne.

- en tuo kattiloita ja keittoastioita pöytään

- eläimiä kohdellaan hyvin ja arvostetaan yksilöinä

- puhumme toisillemme kauniisti ja käytämme sanoja kiitos, rakas, ole hyvä, anteeksi, olet kultainen jne.

- paljon kirjoja, ostamme kirjoja vaikka tilaa tai rahaa ei ole

- lapset kastetaan kotona (vanha aatelisten erioikeus)

- emme tunne alemmuutta tai ujoutta kenenkään seurassa

- en usko onnen löytyvän rahasta ja vierastan ns. nousukkaita

Meillä on kirjahylly jossa on pelkkiä kirjoja.

Omassa kodissani en ole jaksanut vouhottaa. Toisaalta jotkin tavat ja perinteet ovat minulle itsestäänselvyyksiä. Esim. joulupyhät vietetään kotona perheen piirissä, ei lähdetä kyläilemään tuttaville tai ravintoloihin hummailemaan. Samoin pääsiäinen. Hopeat, kristallit ja pellavaliinat otetaan esille juhlapyhinä, emme todellakaan käytä niitä joka päivä.



Kirjoja meillä on hyllyssä, mutta se ei mielestäni ole herraskaista. Lukeminen on hauskaa, ei mikään eliittiharrastus. Samoin näyttelyissä, teattereissa ja oopperassa käyminen. Ja matkustelu sekä golfaus.



Herraskaista on enemmän minusta ap:n kuvaamat tavat, jotka liittyivät ennen muinoin pyhän (sunnuntain) viettoon.

mitä meillä olisi, en keksinyt muuta kuin alkoholin käyttö. Se on vähäistä, sellaista ' maistelua' (maks. 2 annosta/ kerta), esim. erikoisoluita.

Väkeviä jos joskus juodaan niin calvadosta tai vuosikertaportviiniä.



Mutta meillä kyllä tulee perunakattila pöytään ja lapsen lautasen alla on muovitabletti ja servietit paperisia, Ikeasta jne.

Syömme kaikki haarukka ja veitsellä, emme pelkällä haarukalla, ruuat, joita voi pilkkoa.

Aloitamme syömisen yhtä aikaa, kun kaikki ovat ottaneet.

Emme nouse ruokapöydästä ennen kuin kaikki ovat syöneet paitsi poikkeustapauksissa.

Viikonloppuisin aikuisilla viiniä ruuan kanssa.

Käytämme arkisinkin servettejä.

Sunnuntaisin syömme pitkän kaavan mukaan hieman tavallista paremmin. Katan mielelläni tarjoiluastiat pöytään kattiloiden sijaan.

Kukat ostan kukkakaupasta, en marketista, jolloin ne kestävät koko viikon seuraavaan viikonloppuun asti.

Ja kirjahyllyssä on pelkkiä kirjoja, vaikka joku taisikin jo ilmoittaa, ettei se ole " herraskaista" .

Kotona shampanjalaseista, mutta asu vapaa (eli esim. yökkärit tai kalsarit)



t. (heh se 12e tilillä tyyppi)

Lapset ilmaisevat pettymystään tai tyytymättömyyttään sanomalla sen. Minusta ihmisen ei ole välttämätöntä tuntea vihaa ja raivoa. Tämä on juuri herraskaista kun ei näytetä normaaleja tunteita, joita ilmaistaan huutamalla, kiroilemalla, solvaamalla ja nimittelemällä muita.

Vierailija:

Sitten meillä puhutaan myös kauniisti konditionaalia käyttäen. Vanhemmat eivät huuda toisilleen eivätkä riitele juuri koskaan. Haluamme opettaa lapsille, että asiat voi aina selvittää normaalilla puheäänellä.

Lapsella ei ole IKINÄ ulkohaalaria päällään, kuin ainoastaan tarhassa ulkoillessa. Muuten aina sisävaatteet ja talvitakki tai muu vuodenaikaan sopiva. Lapsella on 8 erilaista talvitakkia, eli valinnanvaraa on.

- äänestämään mennään parhaisiin pukeutuneina, ei ikinä esim. vapaa-ajan asussa vaikka sinne mentäisiin kävellen.



- jouluna on aina parhaat vaatteet päällä, miehillä kravatit yms.



- sunnuntaisin katetaan pöytä hienoksi ja syödään juhla-astiastosta.



- kotona ei olla samoissa vaatteissa kuin töissä tai ulkona (en halua ulkomaailman likaa kotiini).



- koti siivotaan hyvin ja laitetaan hyvät tarjoilut valmiiksi pöytään vaikka kylään tulisi " vain" tuttu kaveri (vrt. paikkoihin joissa ei kahvikuppeja ole valmiina pöydässä).



- vieraat syövät ruoan hopea-aterimilla.

sekä ruokapöydässä että muulloinkin. Esim kun isänsä vei pojan mummolaan niin poika kiitti että kiitos kun toit minut.



Naapurin ämmä sen sijaan ei osaa kiittää mistään, joten joskus korostetustikin kehun poikani kiitos-taitoja. =)

Vierailija:

Herraskaisin piirre muuten boheemissa huushollissamme on se, että syömme täytekakut ja piiraat aina haarukalla.

kakkupala pysyy paikallaan ja lusikalla sitten pistellään suuhun. Eli se siitä herraskaisuudesta.

Jälkiruokahaarukoihin emme vaivaudu, mutta leivoshaarukat ovat kovassa käytössä, sillä olemme aikamoisia herkkusuita koko suku:)

Ja kirjahyllyssä vain kirjoja :)



Tosi paljon löytyi samoja tapoja kuin muiltakin!



Äänestämässä käydään pyhävaatteet päällä.. ja (tietysti) sunnuntaisin on myös ne pyhävaatteet päällä. Sunnuntairuoka syödään käsintiskattavilta perintölautasilta hopea-aterimilla, ja jälkiruokakahvit juodaan perintöarabioista.



Kaikki ruoka, joka tuodaan pöytään asti, laitetaan tarjoiluastiaan. Esim. leipä ei KOSKAAN saavu mun pöytääni pussissa, vaan lautasella. Kahvivieraille laitetaan tarjolle itseleivottua pullaa/kakkua.



Viiniä juodaan ihan seurustelujuomana miehen kanssa kahdestaan.. :)



Syntymäpäiviä ja muita juhlapyhia oikeasti juhlistetaan, ja nähdään niiden eteen vaivaa.



Mutta mun mielestä, vaikka olis kuinka hienoa ja herraskaista hyvänsä, mikään ei tunnu miltään jos ei ole siistiä! Siinä näkee sen, minkä verran arvostaa itseään ja muita.. Esim. mun anoppi pitää mua hienostelijana, kun siivoan niin usein, mutta itse en osaa nauttia mistään muustakaan, jos pitää kahlata paskassa..

vaikka harvat täällä mainituista on mun mielestä herraskaisia. Mitähän keski-eurooppalaiset tykkäisivät siitä, että suomalaisten mielestä viinin juonti on herraskaista ;) Mun mielestä alkaa olla hyvin tavallista ainakin mun tuttavapiirissä.



En oikein osaa sanoa onko meillä mitään herraskaisia tapoja ellei sellaiseksi lasketa sitä, että meillä yleensä ostetaan ne kirjat, jotka halutaan lukea, ei lainata kirjastosta. Eli kirjoja tulee ostettua paljon ja sen vuoksi kirjahyllyjäkin on paljon.

Ei ole sama asia tyynesti kertoa, miltä tuntuu, kuin oikeasti saada päästellä pettymys, viha ja kiukku ulos! Ihminen on KOKONAISVALTAINEN, ja vaikka sinulla itselläsi ei olisi tarve päästellä höyryjä korottamalla ääntä, niin toisenlaisella tempperamentilla varustetulla ihmisillä näin voi olla. Ja tempperamenttihan on tunnetusti synnynnäinen.



Itselläni on aivan päinvastainen kasvatusideologia. Paljon olen tutkinut asiaa ja täysillä seison ajatusteni takia: kaikki tunteet saa ilmaista juuri niin kuin ne tulee! Pettymys, kiukku, raivo -name it! MUTTA. Kiukun vallassa ei huudeta mitä vain: ei kiroilla tai solvata. Ei rikota esineitä tai lyödä toista.



Jos tunteet joutuu patoamaan aina vaan sisälle, ilman että niitä todella saa tuntea ja elää läpi sisällään -ja täytyy vaan tyynesti ja fiksusti kertoa ne (niin kuin aikuinen konsanaan), niin ne tunteet lukkiutuu sisälle. Tunteet on kuin aalto, ja jos ne aina lukitaan sisälle, niin seuraavalla kerralla tunne kasvaa. Ja taas seuraavalla ja seuraavalla. Ja kerran tulee se päivä, jolloin kaikki tunteet ryöppyää yli sellaisella voimalla, ettei säästellä enää mitään. Tämä on psykologinen fakta.



Tunnen erään tunnetun ja arvostetun psykologin tyttären, jonka kotona oli tämä sama periaate kuin sinullakin. " Tunteet ilmaistaan puhumalla, niitä EI NÄYTETÄ muutoin" . Kyllä tuo tuntemani ihminen suht normaali on ja ehkä tasapainoinenkin, mutta hänen tunteiden hallinta on jotain aivan järkyttävää: kaikki tunteet vyöryy sekunnissa yli, ihan käsittämättömällä tavalla. Oikeasti uskon, että kodin perintö näkyy tällä tavalla...mutta niin kai se on että suutarin lapsilla ei ole kenkiä.



Joten kaikella ystävyydellä: anna lastesi ilmaista tunteita kaikilla aisteilla, kokonaisvaltaisesti, niin kuin lasten kuuluukin!!! Teet heille suuren palveluksen jos näin teet. Raamatussakin sanotaan, että " vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö" ;) Eli rajat vihastumisessakin.

Se, ettei näytetä " normaaleja tunteita" ei ole suinkaan herraskaista, vaan osoitus vanhempien kykenemättömyydestä ja pelosta kohdata todellisia tunteita! Totta kai ihmisyyteen kuuluu hetkelliset vihan ja raivon tunteetkin, ei tunteissa ole yhtään mitään vaarallista!



Kotonasiko on sinulle tällainen malli opetettu? Onko tunteesi padottu jonnekin niin syvälle, että oikeasti koet, ettei mitään " isoja" tunteita kuulu näyttää. Että ihmisyyteen kuuluu vain kauniit, ihanat ja suloiset tunteet? Valheellista, väitän minä.



Ei ole suinkaan sivistynyttä padota tunteensa, vaan sivistynyttä ja kypsää aikuisuutta on elää omat tunteet läpi, kohdata ne myös lapsessaan ja antaa niille tilaa. Oma lapseni saattaa huutaa suuressa pettymyksen ja raivon vallassa itkien " minä SAAAAN itkeä (=karjua), minulla on pahamieli!!" (minä-sanan tilalla lapsen oma nimi). Se on minusta liikuttavaa. Hänestä on kasvanut pieni ihminen, joka ei pelkää omia tunteitaan, joka osaa nimetä ne (raivonkin vallassa). Yhtään ainutta kertaa hän ei ole tunteensa vallassa vielä huutanut mitään, mistä olisi pitänyt ojentaa. Tai rikkonut tavaroita tai yrittänyt vahingoittaa toista ihmistä. Hän vaan elää tunteensa läpi, ja yleensä juuri ilmoittaa sen sanallisesti, vaikka alle 3-vuotias vielä onkin.



Olen halunnut välittää lapsellemme, ettei ole olemassa mitään tunnetta, joka olisi äidille ja isälle " liikaa" . Me kestämme kaiken sen, mikä hänestä milloinkin kumpuaa. Eikö näin pitäisikin olla?

Olen tarkka lasten vaatetuksesta. Päiväkotiin tai kouluun ei koskaan voi laittaa vatteita joissa on yhtään tahraa. Edes pesun jälkeen jääviä tahroja ei saa olla. Jos jotain läikkiä vielä jää pesun jälkeen, niin vaatteita pestään kunnes tahrat häipyvät tai vatteet joutuvat pois käytöstä. Lasten kaikki vaatteet silitetään ja päiväkotiin vaihdetaan päivittäin uudet vaatteet. Kaikkien ulkovaatteidenkin, hattuja ja hanskoja myöten pitää aina aamuisin olla puhtaat.