Itsemurhaa hautova kolmen lapsen äiti vastaa kysymyksiin.

Lapset sairasteli pienenä paljon mutta purin hammasta yhteen ja päätin etten luovuta. Jossain vaiheessa päällimmäinen ajatus oli kun saisin joskus nukkua.



Pari kolme vuotta oli rankkaa. Nyt kun lapset ovat jo kouluikäisiä asiat sujuu helposti. Ihmettelen että hyvin olen selvinnyt ja olen ylpeä siitä etten ole luovuttanut vaikeinakaan aikoina.



Monta ilonaihetta on vielä elämässäsi josta et vielä tiedä katso kortit loppuun älä luovuta.

Tiedän että toisillakin on rankkaa mutta se ei mun oloa helpota. Itse asiassa syöpä on siitä helpompaa tavallaan, että siitä joko parantuu tai sitten siihen kuolee. Mä olen sairastanut jonkinasteisesti koko ikäni ja pahemmaksi vaan menee, mutta ainut toivo kuolemasta on tämä tuomittu itsemurha.

Sen jälkeen en ole yksin lasten kanssa pärjännyt muutamaa tuntia pitempään, kolme reissua sairaalaan takana. Nytkin olen paikassa jossa on apukäsiä, mutta ei kuule hyödytä... Kunhan saan lapset nukkumaan niin vedän nuo napit naamaan. Koko kuukauden annoksen kerralla ja aamulääkkeet lisäksi.

Itsemurha on tappamista. Itsekin joskus tyhmyyksissäni harkinnut, mutta tätä syntiä en halua tehdä. Vaikka maanpäällä ois miten rankkaa vaan, mä aion taistella loppuun saakka. Jumala näkee sun hädän, kannattaa rukoillla. Älä menetä peliä, tulos on iankaikinen itku ja tuska, mikä ei vedä vertoja maanpäälliselle tuskalle. Sulla on vaihtoehtona täydellinen rakkaus ja anteeksianto.

mikä sun suurin ongelma on? Oletko masentunut vai onko sulla joku muu mt-sairaus?

Mä olen selvinnyt maanpäällisestä helvetistä psykooseineen, ja olen myös kolmen pienen lapsen äiti.

Nyt mennään taas alamäkeä, mutta monta hyvää vuotta oli jo välissä.



Älä tee itsellesi mitään!

Kaiken paskan jälkeenkin olen lapsille silti se ykkönen, ainoa äiti. Millään muulla ei ole väliä.

Ja uskon, että näin myös sinun lastesi kohdalla.

Kuka oikeasti seuraa häntä ja rukoilee johdatusta? Jumalalle ei anneta tilaa elämässä. Ei ole oikeudenmukaista, että mä saan mun pahat teot anteeksi ilman omaa suoritusta. Jeesus kuoli mun ja sun puolesta ja se vasta epäoikeudenmukaista oli. Syytön kuoli meidän syyllisten puolesta. Mä koen, ettei Jumala ole koskaan mulle mitään velkaa, vaan mä olen, kun saan kaikesta palkaksi ilmaiseksi iankaikkisen elämän. Kun vain taistelen loppuun asti uskoen.

Nimittäin sillon ei ole voimia ajatella, eikä varsinkaan ymmärtää. Sillon kun on mennyt paremmin, on kyllä jaksanu uskoa. Jopa senkin, että huonompina aikoinakin Jumala oli mukana. Mutta silloin kun menee oikein huonosti, ei jaksa muuta kuin huokaista ylöspäin, tai itse asiassa ei sitäkään. Toivoa vaan, että Jumala jo kutsuisi pois tästä elämästä.



Ap

Iso halaus! Ei ole sinun vika että ei jaksa. Jotkut selviää elämän myrskyistä pienemmillä vaurioilla kuin toiset. En tiedä mitä sanoa. On niin voimaton olo noin pahan olon rinnalla. Yritän tällä kirjoitukseela välittää tunteen että sinä olet tärkeä ja rakas ihminen. Olen katsellut sivusta monien itsemurhan tehneiden omaisien loputonta taivalta kaipauksen ja ikävän syövereissä. Sinulla on epätoivoinen olo, siis en usko että syyllistämisestä jäljelle jäävien tunne-elämästä tarvii edes puhua. Olet arvokas ihminen kaikkine heikkouksinesi. Soita 112 ja pyydä sieltä kyyti päivystykseen. Koita jaksaa pieni askel kerrallaan. Edes aamuun. Älä ajattele koko elämää vanhuuteen saakka. Ota pieninä siivuina, taistellen. Äiti on lapsille kuin Jumala. En ole uskovainen mutta nyt aion pitkästä aikaa pyytää yläkerran herralta sinulle ison annoksen voimaa! Voimahali!!!

kun kaikki oli hyvin, mä en edes tarvinu tai ajatellu Jumalaa. Kun elämä alkoi potkia, mä löysin uskoni takaisin monen vuoden jälkeen. Nyt mä olen jopa iloinen, että tapahtui kurjia juttuja. Usko Jumalaan päihittää kaiken tässä elämässä. Ainoa, mikä pysyy. Mun ylpeyden aiheet lähti ja mä jäin ihan pulaan. Ainoa, joka auttoi mua oli usko ja rukous. Siinä mä roikuin ja elämäni pelastui. Mä uskon, että kaikella kurjallakin on tarkoitus. Jos sua väsyttää, lepää Jumalassa. Ei sun tarvi ajatella vaikeita. Mutta älä vaan ota elämääsi pois itse! Mä olen onnellinen, etten tehny sitä ja mullakin on vielä mahdollisuus. En mäkään uskonnollisuudesta piittaa, mä vaan yksinkertaisesti uskon.

Miksi haluaisit lastesi kärsivän?

oli pitkiä aikoja mielisairaalassa ja me lapset olimme silloin isällä tai lastenkodissa. Kaikkea elämään voi mahtua, mutta olen silti onnellinen, että äitini jaksoi olla äiti, edes sen minkä pystyi. IKINÄ EN OLISI SELVINNYT TÄYSIN ILMAN ÄITIÄ NÄIN HYVIN.

Lapset tarvitsevat myös huonoa ja heikkoa, jopa sairasta äitiään.

Nykyisin äitini on muuten ollut jo vuosia suhtkoht terve.

Eli kyllä sinä selviät. Mutta et tapa itseäsi. Unoda sellainen vaihtoehto!

Ovatko he henkisesti heitteillä huonon vointisi takia? Voisitko soittaa miehellesi tai vanhemmillesi? Nyt haet apua, jookos! Sinä olet supersuper arvokas ihminen hoitaa kuntoon, kun olet kolmelle lapselle äiti. Rukoilen myös Taivaan Isälle sinusta! Tuhkasta nousee aamu.

Sinä olet Jumalalle täydellinen ja arvokas.

Vielä kaksi vuotta sitten harkitsin vakavasti itsemurhaa. Olin niin masentunut, että kuvittelin, että kaikilla läheisilläni olisi paljon helpompaa ilman minua. Minulla ei ole lapsia, mutta erittäin rakas puoliso ja muitakin rakkaita läheisiä. Minusta tuntuu, että ihmiset jotka eivät ole koskaan kokeneet sitä tunnetta (pahaa masennusta) pitävät itsemurhaa hautovia itsekkäinä, itse taas koin masentuneena, että tekisin parhaan mahdollisen " palveluksen" niille keitä eniten rakastan! Uskoin oikeasti, että minä masennukseni kanssa aiheutan niin suurta murhetta ja pahaa mieltä myös rakkailleni, että heidän olisi paljon helpompi ja parempi elää ilman minua.



En olisi selvinnyt ilman puolisoni tukea ja terapiaa. Nyt masennuksesta selvittyäni ymmärrän, että olen myös rakas monelle ihmiselle ja aiheuttaisin suurta surua rakkailleni, jos tappaisin itseni.



Sinun lapsesi rakastavat sinua, olet heidän ainoa äitinsä, kukaan ei voi koskaan korvata sinua. Hae apua lastesi tähden. Usko minua: Sinun kuolemasi olisi heille paljon pahempi tilanne, kuin se, että he elävät masentuneen/masennuksesta toipuvan äitinsä kanssa!

Miten se olisi vaikuttanut omaan elämääsi?



Ryhdistäydy ja ota vastuu lapsistasi ja heidän tulevaisuudestaan! Kukaan ei korvaa omaa äitiä.

Opi rakastamaan ja arvostamaan itseäsi - hae apua!

ja teille, jotka posmotatte lapsista - olkaa hiljaa. jos ihminen ei jaksa enää elää, hän on turta. ensin on huolehdittava itse ihminen kunton, sitten voi puhua lapsista ja muusta vastuusta.

ap - apua on tarjolla, kenenkään ei tarvitse kuolla.

ei tarvitse sitä pelätä. Mutta meillä ihmisillä ei ole oikeuttaa itse tappaa itseämme. Tämä elämä on lyhyt, älä luovuta. Usko Jeesukseen, niin alat nähdä tämän kurjan maailman yli sinne toiseen maahan. Siellä ei ole itkua eikä surua. Yksin ei voi hyvin, etsi ystävä vierellesi.

Tämä juttu kolahti. Toivon, että olisi provo, mutta tuskin kukaan tällaisella asialla alkaa leikkimään. Älä riistä henkeä itseltäsi. Soita vaikka heti auttavaan puhelimeen näin ensiavuksi ja maanantaina hankkiudut hoitoon, heti! Itse kärsin vakavasta masennuksesta ja selvisin, vaikka en niistä ajoista muista mitään. Hoidin jopa omaa vauvaani täysin mustassa mielentilassa. Mutta nyt olen parantunut ja onnellinen siitä, että jatkoin elämääni. Synkkiä jaksoja tulee ja menee. Ne kuuluvat ihmiselämään. Elämä ei ole helppoa. Mutta ihankuin tuntisin sinut ja käteni kirjoittavat kuin itsestään asioita, joita haluaisin sinun tietävän. Sinä olet sellaisenaan paras äiti lapsillesi ja vielä parempi kun nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja haet apua! Tee edes niin, että älä tee itsellesi mitään ennenkuin olet kaikkesi yrittänyt. Eli vielä kerran hae apua! Soita vaikka heti auttavaan puhelimeen. Olethan vielä täällä?

Ei se silti aina niin mene, että lapsille äidin itsemurha on se kaikista pahin vaihtoehto. Tunnen erään, jonka äiti päätyi vakavien mielenterveysongelmien jälkeen itsemurhaan tytön ollessa 3-vuotias. Isä meni muutaman vuoden päästä uusiin naimisiin, ja tytär sai kasvaa onnellisessa, rakastavassa ja tasapainoisessa kodissa. Tietää äitinsä tehneen itsemurhan, ymmärtää ja hyväksyy tämän ja rakastaa äitipuoltaan (jota kutsuu äidiksi). Isä menehtyi sairauden vuoksi tytön ollessa alaikäinen, joten perheestä jäljellä enää tyttö ja äiti(puoli).



Toinen juttu on sitten nämä vakavista ongelmista kärsivät, jotka itsensä sijaan surmaavat lapsensa :-( Niissäkin tapauksissa äidin itsemurha olisi suotavampi vaihtoehto.