Fennialta sille luuserihoitajalle

Kun se (kyllä, se, koska hoitaja ei ole ihminen; _sellaisella: ei ole ihmisarvoa) hoitaja soitti sinulle peloissaan ja kivuissaan itkien nauroit mielessäsi ja lopulta nauroit ääneen. Olit niin onnellinen. Tiesit, että tuon hoitajan elämä olisi ikuisesti pilalla. Hän olisi vammautunut ja rampa eikä enää koskaan pystyisi tekemään mitään, mistä saisi itse eloa. Ehkä hän ei pystyisi edes töihin ja kuolisi nälkään. Hymyilit puhelimen läpi. Se inisi ja selitti, kuinka siihen sattuu ikään kuin minua kiinnostaisi. Nautin tästä kivusta ja kuvittelin hänet kyyneleet kasvoillaan eteeni. Nauroin puhelimeen ja kerroin, ettei tuollainen ole mitään ja sinä et ole mitään. Hoitajille ei anneta korvauksia, koska hoitajat eivät ole ihmisiä. Sinä olet luuseri, ymmärrätkö? Sinun täytyy kuolla kärsien, mutta et saa kuolla vielä. Ensin sinun tulee kärsiä. Sinulla ei tule olemaan varaa kipulääkkeisiin eikä hoitoihin eikä elämään, koska sinä et ansaitse sellaista. Minä olen parempi kuin sinä. Myös lääkärit, tuhannet lääkärit ovat tukenani. Sinä et saa elää ihmisarvoista elämää, koska sinä et sitä ansaitse. Luuseri. Tulet kärsimään elämäsi loppuun asti ja muistamaan ikuisesti, kuinka arvoton olet. Toivon, että kärsit mahdollisimman paljon ilman kipulääkkeitä ja hoitoa ja sitten kuolet. Tietäen, että olit täysin arvoton ja täysin yksin ja me kaikki halveksimme sinua. Kyllä olen menossa juhliin, joissa juhlin kärsimystäsi ja meidän voittoamme sinusta, vaikkei siitä ollut epäselvyyttä alunperinkään. Olen tuhonnut elämäsi ja sinä olet tuhon oma.