Lue keskustelun säännöt.
Onko ok jättää kertomatta?
28.05.2024 |
Puolisolle että isäni ei ole biologinen isäni? Hän ei tee sillä tiedolla mitään, mutta en halua että hän tietää biologisen isän henkilöllisyyden.
Kommentit (46)
Itse ainakin haluaisin tietää tuollaisesta, vaikken tekisikään tiedolla mitään. Jos oltais oltu monia vuosia yhdessä ja asia pääsiskin jotain kautta ilmi, niin vois olla vähän vaikea hahmottaa miksi sitä ei olis voinu kertoa, paitsi tietenkin sitten jos se olis äärimmäisen kipeä ja arka asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hänkään ei kerro mitään, .olisitte vaikka sukua toisillenne?
Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sillä tiedolla ei silleen "tekisi mitään", niin miksei tuota kuitenkin voisi kertoa? Jos on kuitenkin pitkäaikaisesta ja vakavasta kumppanista kyse. Voihan se olla jokseenkin olennainen piirre lapsuudesta ja nuoruudesta, vaikka se itselle normijutulta vaikuttaakin. Kuitenkin monesti kumppanit haluaa tietää ja tuntea kumppaninsa elämänvaiheet ym juttuset.
Mitä siitä pitäisi kertoa?
Että asia on niin miten on? Että isäsi on isäsi, muttei biologinen sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sillä tiedolla ei silleen "tekisi mitään", niin miksei tuota kuitenkin voisi kertoa? Jos on kuitenkin pitkäaikaisesta ja vakavasta kumppanista kyse. Voihan se olla jokseenkin olennainen piirre lapsuudesta ja nuoruudesta, vaikka se itselle normijutulta vaikuttaakin. Kuitenkin monesti kumppanit haluaa tietää ja tuntea kumppaninsa elämänvaiheet ym juttuset.
Mitä olennaista olisi siinä että isä ei ole biologinen isä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sillä tiedolla ei silleen "tekisi mitään", niin miksei tuota kuitenkin voisi kertoa? Jos on kuitenkin pitkäaikaisesta ja vakavasta kumppanista kyse. Voihan se olla jokseenkin olennainen piirre lapsuudesta ja nuoruudesta, vaikka se itselle normijutulta vaikuttaakin. Kuitenkin monesti kumppanit haluaa tietää ja tuntea kumppaninsa elämänvaiheet ym juttuset.
Mitä siitä pitäisi kertoa?
Että asia on niin miten on? Että isäsi on isäsi, muttei biologinen sellainen.
Mihin kumppani toteaisi että jaa. Ja elämä jatkuisi. Miksi sen "jaa" kuuleminen olisi tärkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ainakin tuntuisi tyhmältä jos puolisostani katsoisin mitä ulkoisia piirteitä perinyt äidiltä ja mitä isältä ja toinen ei voi siinä vaiheessa kertoa ettei biologisesti olekkaan isä. Varsinkin jos meillä olisi lapsia niin haluaisin tietää mitä tulee keneltäkin (esim omilla lapsilla appeni kiharat hiukset, kaikilla muilla suvussa suorat)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sillä tiedolla ei silleen "tekisi mitään", niin miksei tuota kuitenkin voisi kertoa? Jos on kuitenkin pitkäaikaisesta ja vakavasta kumppanista kyse. Voihan se olla jokseenkin olennainen piirre lapsuudesta ja nuoruudesta, vaikka se itselle normijutulta vaikuttaakin. Kuitenkin monesti kumppanit haluaa tietää ja tuntea kumppaninsa elämänvaiheet ym juttuset.
Mitä siitä pitäisi kertoa?
Että asia on niin miten on? Että isäsi on isäsi, muttei biologinen sellainen.
Mihin kumppani toteaisi että jaa. Ja elämä jatkuisi. Miksi sen "jaa" kuuleminen olisi tärkeää?
Aijaa kyse olikin pelkästään apsta ja hänen kuulemistaan vastauksista, eikä myös siitä mitä hänen kumppaninsa saa kumppanistaan tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin tuntuisi tyhmältä jos puolisostani katsoisin mitä ulkoisia piirteitä perinyt äidiltä ja mitä isältä ja toinen ei voi siinä vaiheessa kertoa ettei biologisesti olekkaan isä. Varsinkin jos meillä olisi lapsia niin haluaisin tietää mitä tulee keneltäkin (esim omilla lapsilla appeni kiharat hiukset, kaikilla muilla suvussa suorat)
Eihän kaikkia piirteitä voi tuolla tavalla päätellä. Miksei ne lapset saisi olla ihan itsensä näköisiä vaan pitää aina verrata ja arvuutella että keneltä jokikinen piirre on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sillä tiedolla ei silleen "tekisi mitään", niin miksei tuota kuitenkin voisi kertoa? Jos on kuitenkin pitkäaikaisesta ja vakavasta kumppanista kyse. Voihan se olla jokseenkin olennainen piirre lapsuudesta ja nuoruudesta, vaikka se itselle normijutulta vaikuttaakin. Kuitenkin monesti kumppanit haluaa tietää ja tuntea kumppaninsa elämänvaiheet ym juttuset.
Mitä olennaista olisi siinä että isä ei ole biologinen isä?
Sanottiin, että VOI olla olennainen piirre lapsuudesta. Monet kyllä kertoo epäolennaisimpiakin juttuja, kun silleen pääsee tuntemaan toisensa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne, en ole kertonut koska ei ole mitään syytä. En oikeastaan edes muista itsekään koko asiaa, koska biologinen isä kuoli jo 90-luvulla.
Totta kai. Et sinä ole kenellekään tilivelvollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ok. Ei kuulu hänelle
Kyllä kuuluu, jos aiotte lisääntyä ja jos joitain perinnöllisiä sairauksia tai muuta, joilla voi olla vaikutusta mahdollisiin jälkeläisiinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ok. Ei kuulu hänelle
Kyllä kuuluu, jos aiotte lisääntyä ja jos joitain perinnöllisiä sairauksia tai muuta, joilla voi olla vaikutusta mahdollisiin jälkeläisiinne.
Mitä se kertominen auttaa jos tai kun ilmeisesti ap ei niitä biologisen isän perinnöllisiä sairauksia tiedä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ok. Ei kuulu hänelle
Kyllä kuuluu, jos aiotte lisääntyä ja jos joitain perinnöllisiä sairauksia tai muuta, joilla voi olla vaikutusta mahdollisiin jälkeläisiinne.
Tämä on kyllä niin turha perustelu. Biologinen isäni kuoli alle neljäkymppisenä kun olin 7v. Minulla ei siis ole mitään käsitystä hänen mahdollisista perinnöllisistä sairauksistaan eikä terveydestään muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ok. Ei kuulu hänelle
Kyllä kuuluu, jos aiotte lisääntyä ja jos joitain perinnöllisiä sairauksia tai muuta, joilla voi olla vaikutusta mahdollisiin jälkeläisiinne.
Eihän perinnöllisistä, siis geeniperimän, sairauksista voi tietää jos ei ole ketään sairastunutta suvussa. Kantajat elää täysin normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai. Et sinä ole kenellekään tilivelvollinen.
Tilivelvollisuus on kyllä melkoinen sanavalinta. Olisko avoimuus parisuhteessa mitään?
Jos asian suhteen ei ole tunnelatausta, niin miksi sitä ei tarvisi kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Jos asian suhteen ei ole tunnelatausta, niin miksi sitä ei tarvisi kertoa?
Ei minulla ole sen kummempaa tunnelatausta eksäni vehkeeseenkään, mutta en silti näe mitään syytä miksi siitä pitäisi puhua nykyisen kumppanini kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asian suhteen ei ole tunnelatausta, niin miksi sitä ei tarvisi kertoa?
Ei minulla ole sen kummempaa tunnelatausta eksäni vehkeeseenkään, mutta en silti näe mitään syytä miksi siitä pitäisi puhua nykyisen kumppanini kanssa.
No nuohan onkin täysin verrannollisia keskenään, isän olemus ja eksän vehkeet. Onko tää joku yleinenkin juttu, että nykyään sellainen kumppaninsa tunteminen/kumppanilleen asioidensa jakaminen ei vaan oo enää asia jota tehdään?
Miksi joka kk tämä sama kysymys?