Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
LAPSETON ystävä ÄRSYTTÄÄ
27.01.2007 |
Hän tietää, missä kuussa haluaa synnyttää (ei ole vielä raskaanakaan).
Hän tietää, että palaa töihin kun äitiysloma loppuu.
Hän tietää, että yhdeksänkuisen on hyvä mennä päiväkotiin hankkimaan vähän kavereita.
Hän tietää, että vauvan voi jättää hoitoon ihan heti ja yöksikin, sillä
hän tietää, kuinka parisuhdetta hoidetaan sitten kun vauva tulee.
Hän tietää, että heille ei tule koliikkivauvaa eikä muutenkaan vaikeaa tapausta.
Hän tietää, että hänen vauvansa tulee nukkumaan hyvin omassa huoneessaan eri kerroksessa kuin vanhemmat heti sairaalasta tultua.
Hän tietää, mitä olen kahden lapseni kanssa tehnyt väärin - ja kertoo sen auliisti.
Hän ei malta odottaa, että pääsee raskaista töistä pois kotiin hoitamaan lasta, hän nimittäin kaipaa sitä lepoa ja lomaa.
Hän tietää, että kotona olo on helppoa ja miettii jo millaista oheistekemistä keksisi äitiysloman ajaksi, vaikka väitöskirjan.
Hän tietää ihan kaiken.
Uskomattoman. Ärsyttävä. Ihminen!!!
Kommentit (24)
Minäkin ajattelin, että pystyn hyvin opiskelemaan, synnytys ei satu ja vammaista ei meille tule. Se on sellaista itsepetosta. Noista puolet toteutui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytäpä kirjoittamasi lista ystävällesi sitten, kun hänen lapsensa on kolmivuotias ja vertaa annettuja vastauksia. Ehkä 20 % vastauksista osui oikeaan.
Minä päätin jo tullessani raskaaksi:
-en liho muodottomaksi " lapsen takia"
-panostan myös parisuhteeseen ja harrastuksiin
-en jämähdä neljän seinän sisälle
-imetys onnistuu (eikä mitään " katotaan nyt riittääkö maito" )
-palaan töihin äitiysloman jälkeen
-pukeudun yhä tyylikkäästi
-pidän yhteyttä kavereihin ja puhun muustakin kuin lapsestani
-äitiyslomalla luen ja pidän aivotoimintaa yllä
JA TIEDÄTTEKÖ MITÄ, AV-MAMMAT? KAIKKI NÄMÄ TOTEUTUIVAT!!!
...kahdesta asiasta en luovu: omista yöunistani ja meikkaamisesta.
Enkä luopunut, vaikka tiukkaa teki.
Minulla on neljä pientä lasta, lyhyin ikäeroin. Kaikki aika ei mene lapsien viihdyttämiseen, koska heillä on toisensa.
Minä olen:
- hoitanut heitä kotona koko ajan (tosin olen myös opiskellut -> tehnyt gradun ja vetänyt lyhyitä koulutuksia iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin siis mies on vastannut lapsista ja kodista, mutta mihinkään laitokseen heitä ei ole tarvinnut viedä)
- pitänyt kiinni tyylikkäästä pukeutumisesta, meikkaamisesta, ystävien tapaamisesta ja liikuntaharrastuksestani, ainoa mutta on se, että olen lihonnut, mutta sitten kun kuopus ei enää saa rintaa, niin tulee aika päästä kiloista eroon
- imettänyt yli vuoden jokaista lasta, kuopus nyt 7 kk, mutta eiköhän tässä samalla kaavalla mennä (paitsi tällä kertaa meillä ehkäisy käytössä, koska lapsiluku saa jäädä neljään)
En puhu koko aikaa lapsista, vaikka he ovat kallein ja ihanin aarre, mitä ihminen voi saada! Ja koska olemme mieheni kanssa kaikki lapsemme halunneet, emme todellakaan työnnä heitä vieraille hoitoon heti kun " laki sallii" . Meillä eletään täyteläistä ja kiireistä lapsiperheen arkea univelkoineen kaikkineen, ja tiedämme että elämän onnellisin aika on tässä ja nyt!
Jos tahtoisin oikein karrikoidusti sanoa, sanoisin että miksi hankkia lapsia, jos heidän kanssaan ei halua olla ja elää, ja mikseivät he saisi muuttaa elämää yhtään? Muutoksista 99 % on positiivisempaan suuntaan, jos vaan asennoituu oikein. Lapset ovat niin suuri osa elämäämme vuosikymmenten ajan, että on suorastaan tyhmää kärsiä vauvakuumeesta, jos ei ole halukas ottamaan sitä kaikkea vastaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
Ettekä te kuulkaa voi tämän aloituksen perusteella tietää, millainen minä olen tai en ole ystävänä. Vähän järkeä joskus, anonyymeihinkin viesteihin, jooko?t. ap
Anteeksi nyt vain, jos en ihan purematta niele aloitustasi. Se nimittäin sisältää kaikki av-palstan kestoaiheet.
7
Ehkä siksi, että ainakin minun kaveripiirissäni ihan KASVOTUSTEN jutellaan noista samoista asioista! Eikä ole vielä kukaan ystävistä sanonu et Hei kuule, älä nyt sano tollasta ku se kuuluu AV-palstan perinteisiin!
Että HEI HALOO! vaan sulle!
T: joku joka juuri tuli nettiin ja suoraan tänne ihmettelemään mistä älyttömyyksistä on 3 päivää ollut ilman ja huh huh
itsekin olen tavannut juuri tuollaisia ap:n kuvaamia ihmisiä, kahjompiakin. erääseen tuttuuni jouduin tekemään ihan selkeän pesäeron esikoista odottaessani kun tyypiltä irtosi aina niin ihmeellistä läppää. esikoisen syntymän jälkeen hän tosin lopetti minun neuvomiseni ja määräilyn (koskien mm. lapsen nimeämistä, syöttämistä, kasvatusta, ihan kaikkea. " sitten ette opeta sitä sanoon teitä isäksi ja äidiksi, mäkin sanon mun vanhempia anitaksi ja ristoksi!!" ), ja hyvä niin.
ko. tyyppi olikin jo jossain ihan omassa äärilaidassaan, mutta kyllä näitä ärsyttäviä kommentteja kuulee toisinaan muuten ihan asiallisten ihmisten suusta. itseäni viehätti kovasti erään ystävättären kommentti kun olimme esikoisen vauva-aikaan ajautuneet miehen kanssa monestakin syystä hirveään kriisiin ja meinasimme erota. tyyppi kertoi puhelimessa kuinka he olivat oman miehensä kanssa nyt etukäteen tehneet sopimuksen että HE eivät tappele tai kriisiinny sitten oman esikoisen ekan elinvuoden aikana, koska HE ymmärtävät että se on stressaavaa aikaa ja parisuhde koetuksella. ..jaa kas kun me ei hoksattu tehdä noin hyvää sopimusta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsettomat kaverit raskausaikana keskustelee keskenään (kuin minua ei olisi paikalla ollenkaan) siitä, miten joillakin maha jää roikkumaan tyhjäksi nahkapussiksi synnytyksen jälkeen, kuinka karuja raskausarpia ovat nähneet, kuinka elämä on synnytyksen jälkeen pelkkää kuolaa, paskaa ja kusta jne. Joskus tekis mieli huutaa että TURPA KIINNI. Mitä tekin tiedätte. Sekin oli ihanaa kun kaverin mies tokaisi, että enpä ollut tunnistaa sua kun olet niin lihava. Kyllä piristi.
t. raskaana vkolla 32.
Kyllä se elämä opettaa meitä kaikkia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samanlainen ystävä- hän on nyt 46 v ja lasta ei vielä näy...
Olen törmännyt samanlaisiin tapauksiin. Onneksi eivät ole kuitenkaan ystäviä...koeta kestää! ;-)
(Heh, oheistekemistä äitiyslomaksi...mitähän sitä keksisi kun päivät on niin piiitkiä eikä mitääääään tekemistä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta nyt keksiä joku muu provoilun aihe kuin lapsettomuus. Se ei oikein näytä nappaavan tänään niin kuin ehkä jo huomasit...
Vierailija:
Koeta nyt keksiä joku muu provoilun aihe kuin lapsettomuus. Se ei oikein näytä nappaavan tänään niin kuin ehkä jo huomasit...
Pikku hiprakassa se oli muka kovinkin hauskaa, kun toiset mammat panivat parastaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekä te kuulkaa voi tämän aloituksen perusteella tietää, millainen minä olen tai en ole ystävänä. Vähän järkeä joskus, anonyymeihinkin viesteihin, jooko?
t. ap
Vierailija:
Ettekä te kuulkaa voi tämän aloituksen perusteella tietää, millainen minä olen tai en ole ystävänä. Vähän järkeä joskus, anonyymeihinkin viesteihin, jooko?t. ap
Anteeksi nyt vain, jos en ihan purematta niele aloitustasi. Se nimittäin sisältää kaikki av-palstan kestoaiheet.
7
Hei voisko saman tien tunnustaa se, joka aina valittaa kun lapset valvottaa?
Ja kuka on se, joka aina kirjoittelee kun mies pettää?
Joku vielä laittaa aloituksia, joissa pyytelee ruokaohjeita,
mutta pahin on ehkä se mamma, joka aina juttelee vain tv-ohjelmista.
Repskops, kiitos seiska tästä piristyksestä!
t. ap
Vierailija:
Hei voisko saman tien tunnustaa se, joka aina valittaa kun lapset valvottaa?
Ja kuka on se, joka aina kirjoittelee kun mies pettää?
Joku vielä laittaa aloituksia, joissa pyytelee ruokaohjeita,
mutta pahin on ehkä se mamma, joka aina juttelee vain tv-ohjelmista.Repskops, kiitos seiska tästä piristyksestä!
t. ap
Taitaa jos sinua vähän nolottaa tämä avuton aloituksesi. Etenkin, kun ei oikein ottanut tulta alleen.
Aikaa oli ihan tolkuttomasti ja kaikkien lastenhoito-siivous-leikkimis-ulkoilu yms. juttujen jälkeen minulle jäi vielä hyvin aikaa opiskeluun.
suunnitellut ennen raskautta:
1) Opiskelin äitiyslomalla maisteriksi (noin 80 puuttuvaa ovaria)
2) Mahduin kolme viikkoa synnytyksestä kireimpiin farkkuihini
3) Imetin vuoden, mistä täysimetystä 6 kk
4) Laitoin lapsen päiväkotiin 2-vuotiaana, mitä olin suunnitellutkin
Koliikki johtuu muuten aina äidin ja vauvan vuorovaikutusongelmista, eikä hankalia vauvoja olekaan - vain huonoja vanhempia.
Kyllä suuri osa pystyy toimimaan juuri niin kuin on suunnitellut. Tietysti joillekin syntyy esim. vammainen lapsi, mikä muuttaa asioita, mutta näitä on pienen pieni osa. Kyllä minun tuttavapiirissäni kaikki ovat pystyneet tekemään kaikenlaista lapsen ohessakin.
Normaaliälyisenä pystyn myös arvioimaan voimavarani, enkä pukkaa toista lasta putkeen, kun ei sellainen elämä kiinnosta. Parin vuoden päästä sitten seuraavaa. Ja muuten minulla on plan b, jos ei toista lasta tulekaan. Sellainenkin löytyy fiksuilta ja aikaansaavilta ihmisiltä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä yövalvomiset ja sairastelut pistävät helposti suunnitelmat uusiksi...
Ja voimavarojen arvioimisesta - jos elämä heittää yllätyksiä eteen, niin kyllä siinä helposti jo pienetkin arjen asiat kysyvät ylimääräisiä voimavaroja.
Vierailija: