Onko aivan tyhmää olla työkkärissä avoin ja kertoa hakeneensa eli täyttäneensä tehtävät mutta oikea kiinnostus työhön nolla
Sanoisin hakeneeni mutta en tosimielellä. Tuleeko tuollaisesta sanktio, eli virkailija näkeekin minun toimineen moitittavalla tavalla tms. Olenhan toiminut oikein, mutta epäkiinnostukseni on kulissien takaista, piilotettua. Mitä olette mieltä?
Kommentit (37)
Minä olen kertonut, että ken ahdistavana rangaistuksen uhalla työn hakemisen, joten en kykene hakemaan enää kuin neljää paikkaa kuukaudessa ja senkin jälkeen saan vapinakohtauksen, jos joku edes soittaa ja pyytää haastatteluun ja olen todella hermostunut haastattelussa. Että tällaista ei ollut ennen. Kykenin silloin hakemaan keskimäärin neljää paikkaa viikossa, kun kukaan ei ollut kyttäämässä ja pitämässä as e tta ohimolla, että het, tai lopetamme korvauksen
Vierailija kirjoitti:
Vastaava kuin kävelisit poliisiasemalle kertomaan, että kaahasit juuri autolla 120km /h 80-nopeusrajoitusalueella.
Mitäs tästä seuraa kun todisteita ei ole? Ei mitään. Poliisin on todettava ylinopeus.
Ja vaikka kuinka sille virkailijalle juttelette, niin mikäli hommanne mitä olette suunnitelmaan laatineet on toteutunut ei ole perustetta karenssille vaikka haistattaisit pitkät joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiverto työssäkäyvä valehtelee itselleen joka ikinen arkiaamu, että töihin meno kiinnostaa. Sitä kutsutaan normaaliksi elämäksi, arjeksi ja vastuun kantamiseksi ja se on välillä paskaa. Työtön haluaisi vain poimia kirsikat elämän kakusta.
Jos kaikki valehtelevat itselleen minunkin pitää valehdella itselleni? Jos kaikki hyppäävät kaivoon, pitääkö minunkin hypätä kaivoon? Hypätä robottina pillin tahtiin? Tuoko on elämää, arkea, vastuun kantamista? robottielämä robottina?
Voit ihan vapaasti tehdä elämälläsi mitä haluat. Mutta ei ole muiden ihmisten velvollisuus silloin elättää sinua, eli olet täysin oman onnesi seppä.
Ei muakaan kiinnostele työssäkäynti, veronmaksu eikä tiskaaminen yms. mikä kuuluu elämään. Mutta ei niistä eroonkaan pääse.
Työkkärin tädille maksetaan palkkaa siitä että hän kyykyttää sinua. Hänen kiinnostuksensa sinun asioihin rajoittuu ainoastaan siihen.
Helpommalla todennäköisesti selviät vähemmällä rehellisyydellä. Ei siitä suoraan karenssiava varmaan seuraa, mutta vaikuttaa virkailijan suhtautumiseen jatkossa. Hyvinkin voi keksiä jonkin mielenkiintoisen kurssin tai muuta mukavaa turhaa ajanvietteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiverto työssäkäyvä valehtelee itselleen joka ikinen arkiaamu, että töihin meno kiinnostaa. Sitä kutsutaan normaaliksi elämäksi, arjeksi ja vastuun kantamiseksi ja se on välillä paskaa. Työtön haluaisi vain poimia kirsikat elämän kakusta.
Jos kaikki valehtelevat itselleen minunkin pitää valehdella itselleni? Jos kaikki hyppäävät kaivoon, pitääkö minunkin hypätä kaivoon? Hypätä robottina pillin tahtiin? Tuoko on elämää, arkea, vastuun kantamista? robottielämä robottina?
Voit ihan vapaasti tehdä elämälläsi mitä haluat. Mutta ei ole muiden ihmisten velvollisuus silloin elättää sinua, eli olet täysin oman onnesi seppä.
No siitä vain säätämään lakeja uusiksi alkaen perustuslaista. Onnea matkaan.
-eri
Viranomaisille ei kannata koskaan kertoa muuta kuin välttämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaava kuin kävelisit poliisiasemalle kertomaan, että kaahasit juuri autolla 120km /h 80-nopeusrajoitusalueella.
Mitäs tästä seuraa kun todisteita ei ole? Ei mitään. Poliisin on todettava ylinopeus.
Ja vaikka kuinka sille virkailijalle juttelette, niin mikäli hommanne mitä olette suunnitelmaan laatineet on toteutunut ei ole perustetta karenssille vaikka haistattaisit pitkät joka kerta.
Jep, ja esimerkiksi henkirikoksissakaan pelkkä tunnustus ei luonnollisestikaan riitä, vaan tarvitaan todisteet tuomiota varten.
Aina pitää työkkärissä kertoa olevansa aktiivinen ja reipas työnhakija, kaikki työt kiinnostaa.
Jos ne pitävät jo fyysisiä sairauksia omaavia mielenvikaisina ja huutavat kuin hinaaja, ja sanellaan kuuntelematta, voi kuvitella mitä kohtelua joku saisi tuostakin. Tuskin huolivat sinne virastoon asioimaan ja silti käskevät sinne.
Tehotonta tai ei, niin tarkoitus on silti että joku niistä hakemuksista johtaisi työllistymiseen, ei se ole mitään turhaa kyykyttämistä jota tehdään muodon vuoksi. Jos olet niin pöljä että paljastat ettei työllistyminen oikeasti ole tavoitteenasi, niin eiväthän ne siitä tykkää tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiverto työssäkäyvä valehtelee itselleen joka ikinen arkiaamu, että töihin meno kiinnostaa. Sitä kutsutaan normaaliksi elämäksi, arjeksi ja vastuun kantamiseksi ja se on välillä paskaa. Työtön haluaisi vain poimia kirsikat elämän kakusta.
Jos kaikki valehtelevat itselleen minunkin pitää valehdella itselleni? Jos kaikki hyppäävät kaivoon, pitääkö minunkin hypätä kaivoon? Hypätä robottina pillin tahtiin? Tuoko on elämää, arkea, vastuun kantamista? robottielämä robottina?
Voit ihan vapaasti tehdä elämälläsi mitä haluat. Mutta ei ole muiden ihmisten velvollisuus silloin elättää sinua, eli olet täysin oman onnesi seppä.
Oisko pari kymppiä heittää maksan takas ens tuist
Vierailija kirjoitti:
Voit sanoa ja tehdä mitä haluat tai olla tekemättä. Jatkossa vain teet sen 100% omalla kustannuksellasi, mutta sinulla varmaankin on säästöjä tai perintöjä varalla sitä varten koska asenteesi on tuollainen.
Elämä on ilmaista. Elämä ei kustanna kenellekään mitään. Elämä nauraa säästöille ja perinnöille.
Vierailija kirjoitti:
Voit ihan vapaasti tehdä elämälläsi mitä haluat. Mutta ei ole muiden ihmisten velvollisuus silloin elättää sinua, eli olet täysin oman onnesi seppä.
Haha :) tuo kuulostaa kontradiktioon verhotulta uhkaukselta: jos teet mitä haluat, emme elätä sinua. Outoa pureksittavaa. Sanon että hölynpölyä, asiahan on päinvastoin.
Jokainen meistä voi tehdä vapaasti mitä haluaa. Muut ihmiset ovat vapaita valitsemaan elättävätkö minua. Kenenkään ei ole pakko juosta oravanpyörässä ja maksaa lisätuloistaan veroja.
Vierailija kirjoitti:
Ei muakaan kiinnostele työssäkäynti, veronmaksu eikä tiskaaminen yms. mikä kuuluu elämään. Mutta ei niistä eroonkaan pääse.
Ei työssäkäynti kuulu elämään.
Ei veronmaksu kuulu elämään.
Tiskaaminen kuuluu elämään. Se on pakko ja elämän lakien seuraus.
Joo ja lisäksi mä valehtelen joka ikinen päivä pomolleni että mun työt kiinnostaa mua ja sen yrityksen olemassaolo kiinnostaa. Oikeesti ei kiinnosta paskan vertaa. Mutta se on elämää ja valheessa elämisen aiheuttamaa tuskaa voi parannella viikonloppuisin ja lomilla alkoholilla.