Miltä uskot näyttäväsi muiden silmissä?
Kommentit (37)
Mulle on sanottu, että kun asun huoneeseen, karisma astuu huoneeseen. Se on ollut itselle vähän pelottavaakin, mutta olen koittanut oppia ajattelemaan, että se on myös eräänlainen vastuu ja mahdollisuus. Epäitsekäs mahdollisuus. Uskon näyttäväni myös pyknikolta varttuneelta mieheltä toisten mielestä. Se ei näytä poistavan tuota aikaisempaa minkä kirjoitin.
Lihavalta viisikymppiseltä tädiltä. Eli ihan just siltä mitä olenkin.
🇺🇦🇮🇱
Rokkariksi on monestu haukuttu, ja sellainenhan minä myös olen. Pitkät ruskeat hiukset, ajeltu naama ja nahkatakki.
Narkkarilta.
Olen aina kalpea ja silmät punoittaa milloin mistäkin syystä.
Vierailija kirjoitti:
Oon tullut siihen tulokseen, että sitä ei pysty itse arvioimaan. Mut jos puhutaan luonteesta ni aina yllätyn kun mua ekana kuvataan "hiljaiseksi". Siis mitähän vattua?! Se, että ihminen ei puhua pälpätä kaikesta turhasta, ei tee siitä hiljaista nyhveröä. Kaikille ei vain suoda sitä mahdollisuutta että paljastaisin itsestäni vapaamman puolen 😉
Tämäpä tämä. Minuakin yritetään usein yhyttää yhteen hiljaisten, ujojen ja tukea sekä turvaa kaipaavien kanssa vaikken viihdy heidän seurassaan ja lähinnä ärsyynnyn, jos jatkuvasti roikutaan ja kaivataan rohkaisua. Lapset ovat ainoat joilta ymmärrän kyseisen käytöksen.
Kyllä minäkin tahdon saada palautetta esimerkiksi työstä, mutta siinä mielessä, että kehittäisin osaamistani ja samalla saisin useamman näkökulman. Palautteella joka ei kehitä ei ole juurikaan arvoa vaikka toki on hyvä kuulla myös positiivista palautetta. Sekin tosin ainoastaan silloin, kun kyse on aidosti annetusta palaitteesta eikä siitä, että "täytyy" sanoa myös jotakin kannustavaa.
Jos siitä voi päätellä mitään, ketkä minua yleensä lähestyvät kaupungilla ja keiden seuraan minua usein yritetään lykätä, niin palaute ei ole positiivista.
Ystävälliseltä ja helposti lähestyttävällä. Olen ns babyface ja seksikkääksi ja söpöksi haukuttu. Minä olen se, jolta ulkomaalaiset kysyvät neuvoa, tai jolle humalaiset haluu jutella ja miehiä ravintolassa jonoksi asti.
Oikeasti olen ihmisvihaaja, mutta en näytä inhoani ihmisille. Ärsyttää kun ihmiset haluaa ystävystyä kanssani töissä ja koulussa.
Jostain syystä eläimet pitävät myös minusta ja itsekin pidän eläimistä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiseltä.
Komea mies
Minun tekisi aina mieli tulla halaamaan, kun näen teitä puistossa yksin istumassa tai kävelyllä tai missä tahansa.
Toisaalta sääli, kun aloitteen teko on teidän harteillanne, mutta niin se vain menee.
Kaunis nainen
Vierailija kirjoitti:
tylsältä
Niin minäkin ainakin saamani palautteen mukaan. Nyt kun tietäisi, mikä siinä ulkoisessa olemuksessa huutaa, että tää on tylsä...
Pieneltä, lyhyeltä ja hoikalta, varmaan aika vilkkaalta tai hermostuneelta koska kävelyvauhtini on tosi nopea. Liikehdin paljon myös ollessani paikoillani. Jos en tarkoituksella hillitse liikehtimistäni ja ilmeitäni, musta varmaan huomaa että seuraan tarkkaan mitä tapahtuu, tai sitten vaikutan jotenkin kahelilta. Olen ilmeisesti suunnilleen ikäiseni tai nuoremman näköinen, joskus kysytään paperit k18 tuotteita ostaessa ja ihmiset arvioivat mut aina nuoremmaksi kuin olen. Pukeudun miten sattuu enkä ole erityisen tyylikäs tai trendin mukainen.
Säälittävältä, yksinäiseltä ja surulliselta. Kaikki näkyy päälle päin.