Mieheni sekoili kahvilassa ja käyttäytyi kummallisesti

Mieheni on hieman outo tapaus, vaikka häntä kovasti rakastankin. Tämänpäiväinen kahvilasekoilu oli kuitenkin omaa laatuaan.

Istuin pöydän ääressä mieheni kanssa odottaen tilausta. Kun tarjoilija toi meille kahvikupit, mieheni katseli niitä hetken mietteliäänä ja sanoi, että hänellä on erityinen suhde kahviin kun kahvia sekoitetaan pyörittäen, maku ja aromi paranevat. Hämmennyin hieman, mutta hymyilin vaan.

Mieheni otti lusikan käteensä ja alkoi pyörittää sitä ilmassa kuin taikasauvaa heilutellen. Kahvia roiskui ympäriinsä ja naapuripöydän asiakkaat kääntyivät hämmästyneinä katsomaan tapahtumaa. Tarjoilija pyyhki nopeasti viereistä pöytää ja katsoi meitä. Hiukan nolotti. Kun tarjoilija tuli luoksemme, mieheni alkoi innokkaasti kertoa hänelle suunnitelmistaan matkustaa maailman ympäri kahvikupin avulla. Hän sekoitti kahvia lisää ilmassa ja sanoi, että oli kehitellyt kahvikuppiin asennettavan moottorin, joka veisi hänet seikkailuille ympäri maailman. Tarjoilija yritti pysyä perässä mieheni sekoiluissa. Mahdotonta se oli.

Kun mieheni lopulta sitten lopetti kahvisekoilun, hän huomasi pöydällä olevan sokerikulhon. Hän kumartui tutkimaan sitä tarkemmin ja alkoi järjestellä sokeripaloja erikoisiin muotoihin. Hän loi sokerista pienen linnan. Minä vain hymyilin ajattelin, että mieheni oli luova sielu, jolla on taipumusta tehdä taidetta mistä tahansa.

Sitten mieheni alkoi tarkastella kahvilan tarjoilijan asua. Tarjoilijalla oli rusetti kaulassaan. Mieheni päätti heti ottaa asiakseen selvittää, mikä tarjoilijan rusetissa viehätti häntä niin paljon. Hän kyseli tarjoilijalta rusetin alkuperästä ja mitä se symboloi, vaikka tarjoilija yritti selvästi vain palvella muita asiakkaita. Mieheni suuttui kun ei saanut vastausta kysymykseen tarjoilijalta ja halusi sitten lähteä kahvilasta.

Matkallamme kahvilan ulko-ovelle mieheni löysi pöydällä olevan karamellikulhon. Hän otti kourallisen karamelleja ja alkoi viskellä niitä ilmaan yrittäen saada ne suuhunsa. Osa karamelleista päätyi lattialle, mutta häntä ei haitannut. Hän vain naurahti ja totesi, että karamellit ovat kuin iloisia pikkuisia ilmapalloja, joista osa lentää vapaasti ja osa menee suuhun.

Vaikka mieheni onkin välillä outo, ei hän ole käyttänyt ikinä näin oudosti. Kyselin häneltä asiasta ja hän kuittasi tapahtuneen hauskanpidolla. Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?