Muita naisia jotka ovat lapsineutraaleja?

Minä! Jäin juuri reilu kolmekymppisenä sinkuksi pitkästä parisuhteesta. Meillä meni pidempään huonosti, joten koen olevani valmis uuteen suhteeseen piankin jos sopiva mies tulee vastaan. En kuitenkaan paniikissa etsi miestä biologisen kellon säestämänä. Enkä ikimaailmassa alkaisi itselliseksi äidiksi. Jos kuitenkin rakastuisin ja mies tuntuisi sopivalta ja haluaisi lapsen, voisin minäkin haluta lapsen. Toisaalta lapsettoman pariskunnan elämä käy yhtä hyvin. 

Täällä yksi nelikymppinen, lapseton, mutta jos ex-puoliso olisi halunnut lapsia niin olisi ollut ok. En myöskään tekisi aborttia jos sattuisin tulemaan raskaaksi. Mitään vauvakuumetta en ole koskaan kokenut.

Se mitä mietin nyt, on että olisikin ehkä helpompi tämän ikäisenä seurustella miehen kanssa jolla on jo lapsia edellisestä suhteesta, eli mies olisi saanut kokea sen perhe-elämän ja minä sitten toissijaisesti ilman että on painetta enää hankkia omia lapsia.

Olen ajatellut, että jos lapsia jotenkin tulee niin sitten tulee ja jos ei tule niin sitten ei tule. Molempien vaihtoehtojen kanssa voi elää yhtä tyytyväisenä tai tyytymättömänä. Sellaistahan elämä on muutenkin. Joskus saattaa jostakin jotakin saada, useinmiten ei. Kaikilla ei voi olla kaikkea. 

Itse ajattelin että lapsia saa tulla jos tulee kolmekymppisenä jos elämäntilanne on sopiva (työpaikat, vakiintunut elämäntilanne, riittävästi rahaa jne.) Nuorena halusin olla vapaa enkä kokenut eikä lapsi olisi sopinut nuoruuteeni. Kolmekymppisenä olin työtön ja lähdin uudelleen opiskelemaan, asuttiin vuokralla ja mies sairastui. Emme halunneet lasta tuohon elämäntilanteeseen. Nyt olen eronnut 36-vuotias ja tuskin ehdin enää löytää uutta miestä perheen perustamiseen mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei se haittaa. Joskus mietin, millaista elämä olisi jos olisin saanut lapsia mutta en varsinaisesti sure lapsettomuutta.