Tänään kaupassa - olikohan äiti yksinäinen vai vähän väsynyt?
Puhua papatti lapselleen koko sen ajan mitä näin kun tuli vastaan muutamassa kohdassa.
-Otettaisko me tota, ei me oteta. Vai tota, joo otetaan, kivaa.
-Vois vaikka tehdä salaattia ettei äiti liho mutta kun äidillä ei tee YHTÄÄN mieli salaattia.
-Maksalaatikkoa äiti ei voi ottaa kun on raskaana. Nii, raskaana, vaavi kasvaa massussa. Kivaa, sinusta tulee isoveli.
Kassalle kurvasi hyppien
- Hihaa, jee, mennään kovaa vauhtia kassalle, jookosta joo, äiti hyppii!!
Ja se lapsi rattaissa oli ehkä 7-8kk, just istumaan oppinut...
Kommentit (33)
miehen kanssa pelleillään ja jutellaan lapsen kanssa kaupassa, halitaan jne :D.
Usein ääneen mietin lapselle, että mitähän tänään ostettaisiin jne.
Ihan normaalia minusta.
En minäkään hihku ja " kurvaile" (noh, saatan pyöräyttää ostoskärrit ympäri lapsen iloksi tms.), mutta höpötän ja välillä halailen ja suukottelenkin lastani kaupassa! Mitäs minusta ajattelette sitten? ;)
Eikö sitä saa näyttää, että rakastaa omaa lastaan ja viihtyy tämän seurassa?
olimme viime kesänä kylpylässä yksinhuoltajien lomalla ja ryhmään kuului myös isiä lapsineen meinas mennä aamukahvit pöydälle kun kuuntelin viereisen pöydän isän keskustelua lapsilleen oli niin perusteellisen hienoja sivistys sanoja et luulin kuunyelevani eduskunnan kysely tuntii ja parasta kaikessa oli et ne penskat ei tuntunu tajuavan lainkaan mitä isi heille selvitti.
Mielummin otan hullunleiman otsaani, kuin leiman välinpitämättömästä äidistä, joka antaa lapsensa karjua naama sinisenä. Sitä se kauppareissu olisi, jos en puhuis ja heiluis kokoaikaa. Rasittavaa - niin mulle, kuin kaikille muillekin kaupassaolijoille, mutta voin taata, että mukavempaa se on, kuin tauoton huuto ;)
Oiskin jo lapsi, niin ihmiset luulisi, että selittän muka sille. Mulla kun on välillä taipumus höpistä itsekseni, julkisilla paikoilla saan onneksi hillittyä itseni. Yleensä:D
Joo enkä ole masentunut tai yksinäinen tai mitään. Vähän vaan liian puhelias. Ja varmaan kirmaisin ympäriinsä, edellisessä työpaikassa liikuin välillä käytävillä joita ei pahemmin käytetty, niin siellä sitten pääsi kesken päivän kirmaan rauhassa ympäriinsä ilman paheksuvia katseita:D
Tekstistäsi voisi tuon päätelmän tehdä, kun ei esim. yhdyssanoista ole hajuakaan..
Kyllä lapsille voi opettaa ns. sivistyssanojakin, kunhan ei ole kyse mistään tiukkapipoisesta preppaamisesta. Totuus on se, että vanhempien koulutustaso kuuluu puheessa lapsille, ja myös ennustaa lapsen tulevaa koulutustasoa.
Kyllä minäkin juttelen lapselleni julkisilla paikoilla sitä sun tätä. Onhan lapsikin ihminen vaikkei vielä itse osaisi vastatakaan.
Minäkin JUTTELEN lapsilleni, kotona ja kaupassa.
Saatiinpahan ainakin pitkä ketju. Hyvää yötä.
t. ap
Vierailija:
Tekstistäsi voisi tuon päätelmän tehdä, kun ei esim. yhdyssanoista ole hajuakaan..Kyllä lapsille voi opettaa ns. sivistyssanojakin, kunhan ei ole kyse mistään tiukkapipoisesta preppaamisesta. Totuus on se, että vanhempien koulutustaso kuuluu puheessa lapsille, ja myös ennustaa lapsen tulevaa koulutustasoa.
Kyllä mäkin juttelen vauvan kanssa kun käydään kaupassa. Kyselen mitä ruokaa tehtäisiin tai vaatekaupassa kyselen mielipidettä paidasta. Aikasemmin kun minulla oli vielä koira, juttelin sillekin kun kävimme lenkillä :)
olevansa raskaana. Kun kerran vaunuissa oleva " isoveli" oli vielä niin pieni. Kyllä sellainen uutinen saa aikaisiksi puheripulin. Eikä sen puoleen, kyllä mäkin juttelen taaperolleni - joka ei vielä osaa puhua - kaupassa ja muualla liikkuessa eikä vain kotona.
Itse ihmettelen äitejä, jotka apaattisena tuijottaa eteensä ja hädintuskin huomaa, roikkuuko muksu vielä vaunujen aisassa vai ei. Kyllä mulla on tapana kommunikoida lasteni kanssa. Kauppareissukin sujuu rauhallisesti, kun lapsi saa äidiltä huomiota. Samalla tavalla juttelen kyllä kotonakin: laitetaanpa tuosta levy päälle, mistäs me löydettäis puhdas kattila jne
Lapsesta on kasvanut aika " normaali" . Hän on hyvin kehittynyt kielellisesti ja huumorintajua löytyy :)
Niinhän lapsi oppii hyvin sanoja ja muutenkin, mikä esine se lapsi on??
Vierailija:
Itse ihmettelen äitejä, jotka apaattisena tuijottaa eteensä ja hädintuskin huomaa, roikkuuko muksu vielä vaunujen aisassa vai ei. Kyllä mulla on tapana kommunikoida lasteni kanssa. Kauppareissukin sujuu rauhallisesti, kun lapsi saa äidiltä huomiota. Samalla tavalla juttelen kyllä kotonakin: laitetaanpa tuosta levy päälle, mistäs me löydettäis puhdas kattila jne
Varmaan ap:n näkemä äiti halusi vaan hehkuttaa sitä, että on raskaana... ei voi ostaa maksalaatikkoa, jne.
erona vaan se, että äiti kertoi vauvalle Reimatecin ominaisuuksista. Ei vaan kailotti. Ehkä se oli hänestä jotenkin erityisen hienoa olla haalariostoksilla. Mutta ei kai sillä puheen sisällöllä tuossa vaiheessa vauvalle niin väliä.
Voihan se olla vaikka masentuneisuuden merkki että lähtee julkisille paikoille herättämään huomiota. Sittenhän se olisi lähimmäisenrakkautta kiinnostua, eikös ?
Oppivat myös joskus puhumaan kun kuulevat paljon puhetta.