Oletko ikinä palanut kunnolla auringossa? Käytitkö tuolloin aurinkorasvaa?

1 kerran, se oli festareilla missä mä olin 3 päivää putkeen ja ryyppäsin auringon alla koko sen ajan. 

Aurinkoa voi ottaa fiksustikkin ja mun mielestä voiteet on aina ollu huono juttu. Niissäkin on kemikaaleja mitkä ei ole edes tarkotettu iholle. Ainakin suurimmassa osassa. 

Menkäähä ulos ihmiset 

<3

Monta kertaa 70-luvulla ja muutaman kerran 80-luvulla. Silloin en käyttänyt mitään aurinkorasvoja, vaikka otettiin aurinkoa. Sääret ovat kärähtäneet kerran, käsivarret myös, ja kasvot muutaman kerran. 

Viimeksi paloin 90-luvulla. Kävelin etelässä tuulisella rannalla enkä ollut älynnyt suojata hartioita. Siitä lähtien olen yrittänyt muistaa aurinkosuojaukset.

En ikinä mitenkään superpahasti. Kerran ulkomailla 40 asteen porotuksessa aavikolla poltin itseni, vaikka siellä ei oleskeltu kauaa. Ei tainnut olla tuoretta aurinkorasvakerrosta silloin, jos oikein muistelen. Ehkä olin laittanut tyyliin aamulla rasvaa. Suomessa en ole palanut. 

Lapsena joka kesä 70-luvulla

Lapsena joka kesä,se vaan jotenkin kuului asiaan että nahanriekaleet roikkui punaisista olkapäistä. Leikittiin ulkona,ajettiin pyörillä,uitiin.  Ei ollut usein edes hattua päässä.

Lapsena paloivat olkapäät ulkomailla. Muuten en ole palanut. 

Joo kun fiksuna otin lihasrelaksantin ja punaisella kolmiolla varustetun särkylääkkeen ja menin sit partsille istumaan aurinkotuoliin. Reseptissä oli että illalla ennen nukkumaan menoa mut selkä oli niin kipeä. Taju lähti sitte siinä aurinkotuolissa iltapäivän auringossa. 

Kaikki paloi kropan etupuolelta paitsi ne kohdat jossa oli vaatetta mutta eipä narutoppi ja pyöräilyshortsit paljo suojanneet. Kiva oli herätys. Kusin vielä housuunkin ku olin juonut varmaa litran kahvia ennenkuin heitin lääkkeet huiviin.

En todella pahasti mutta palan niin helposti ja nopeasti, että niin käy pari kertaa vuodessa siitäkin huolimatta, että vältän auringossa oloa todella paljon ja käytän aurinkorasvaa sekä peittäviä vaatteita.

Aurinkorasvoja on muuten saatavilla sekä kemiallisella että fysikaalisella suojalla (ja näiden yhdistelmänä myös), joista jälkimmäisiä, puhtaasti fysikaalisia, kannattaa suosia jos kemikaalit ym. mietityttävät.

Vaikka  ilmeisesti aurinkovoiteiden teho kestää toisenkin vuoden, niin olen aina ostanut uuden. Ilokseni löysin LV-sarjasta 50 -voiteen, jossa ei  ole hajusteita ja on halvempikin kuin monet hienommat merkit.

Vierailija kirjoitti:

Joo kun fiksuna otin lihasrelaksantin ja punaisella kolmiolla varustetun särkylääkkeen ja menin sit partsille istumaan aurinkotuoliin. Reseptissä oli että illalla ennen nukkumaan menoa mut selkä oli niin kipeä. Taju lähti sitte siinä aurinkotuolissa iltapäivän auringossa. 

Kaikki paloi kropan etupuolelta paitsi ne kohdat jossa oli vaatetta mutta eipä narutoppi ja pyöräilyshortsit paljo suojanneet. Kiva oli herätys. Kusin vielä housuunkin ku olin juonut varmaa litran kahvia ennenkuin heitin lääkkeet huiviin.

 

😂

En ole palanut kuin kerran unohdin aurinkovoiteen ja istuin elokuun auringossa pitkän päivän askarellen. Nenään tuli rakkula, jonka jälki näkyy vieläkin.

Olen tummahko-ihoinen ja lapsena paahduin ihan tummaksi, ei silloin vissiin aurinkokaan polttanut samalla tavalla. Tosin liikuttiin ja uitiin ja juoksenneltiin ,eikä maattu aurinkotuolissa.

Olen, 17-vuotiaana Kreikassa. Muutuin kirkkaanpunaiseksi useamman päivän ajaksi ja decoltee-alueelle tuli suuria, kivuliaita vesikelloja. 

Olen hyvin vaaleaihoinen, joten käytän tehokasta aurinkovoidetta kasvoissani ja kaulassa ympäri vuoden. 

En muista että olisin koskaan mennyt vesikelloille auringosta. Etelänreissuilla huolehdin aurinkorasvasta ja peittävästä vaatetuksesta vähän tarkemmin kuin Suomessa. Täälläkin toki, jos on kunnon porotus tai olen pitkään ulkona. 

Vierailija kirjoitti:

Joo kun fiksuna otin lihasrelaksantin ja punaisella kolmiolla varustetun särkylääkkeen ja menin sit partsille istumaan aurinkotuoliin. Reseptissä oli että illalla ennen nukkumaan menoa mut selkä oli niin kipeä. Taju lähti sitte siinä aurinkotuolissa iltapäivän auringossa. 

Kaikki paloi kropan etupuolelta paitsi ne kohdat jossa oli vaatetta mutta eipä narutoppi ja pyöräilyshortsit paljo suojanneet. Kiva oli herätys. Kusin vielä housuunkin ku olin juonut varmaa litran kahvia ennenkuin heitin lääkkeet huiviin.

No huh huh.. sä olet ollut lääkkeistä lähes tajuton, kun housutkin on kastuneet. Onneksi et oksentanut, olisi todennäköisesti myös henki lähtenyt.

Lapsena ja teininä paloin joka kesä, enkä käyttänyt mitään suojausta. Kuusi vuotta sitten minulla todettiinkin melanooma ja selästä poistettiin iso pala. Kaksi vuotta sitten melanooma uusi, nyt poistettiin ihoa niskasta. Molemmilla kerroilla melanooma ei onneksi ehtinyt hyökätä syvemmälle sisälle kroppaan. 

Uskon, että melanooma on tullut juuri siksi, että ihoni palaa herkästi auringossa. Nykyisin teitysti suojaan ihoni ja silmäni hyvin auringon valolta.

Olen 70-luvun lapsi, niin onhan tuota tullut iho kesällä poltettua, kiitos silloisten auringossaolokäsitysten ja aurinkovoiteiden, joissa nyt ei suojakertoimia ollut nimeksikään. Olen myös ulkotöissä polttanut käsivarteni, vaikka aurinkovoiteita käytinkin mutta varjopaikkaa ei työpisteessä ollut. 

Nyt lähinnä surkumielisesti naurattaa useiden ihmisten käsitykset aurinkovoiteista ja niiden vaarallisuudesta. Paskapuhetta. Niistä imeytyy minimaalinen määrä kemikaaleja, tämänon tullut useissa kansainvälisissäkin tutkikuksissa esiin, jos osaa lukea oikein. Ko.voidetutkimuksissa ihmiset ovat rasvanneet todella runsaasti ihoaan, runsaasti ha paksusti. Tuo ei ole kättännön rasvauksien kanssa tekemisissä. Mutta jos kemikaalit nyt mietityttävät - me saamme niitä kehoomme muualtakin kuin aurinkovoiteista, mietipä mitä tököttiä lotraat kasvoillesi kaikenkaikkiaan jos olet nainen/naisoletettu niin on olemassa fysikaalisia suojia myös. Vaatetuksellisrsta puhumattakaan.

Auringon ottaminen on jo niin last seaspn, että toivottavasti kukaan täys järkinen sitä ei tee. Mutta meitähän mahtuu joka junaan ja saunan taaksekin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että aurinko o n vaarallinen.

Terv. teinien äiti, joka sai vakavan pahanlaatuisen melanooma-diagnoosin muutama viikko sitten

Nuorena paloin muutaman kerran peltotöissä oikein kunnolla, mutta onneksi en koko kropasta vaan lähinnä niskasta, olkapäistä ja käsivarsista (hihaton paita, nääs). Silloin ei vielä valistettu palamisen vaaroista, eikä tietty käytetty mitään aurinkorasvoja. Teki sen verran kipeää, että opin parin kerran jälkeen suojaamaan itseni. Lähinnä vaatteilla, aurinkovoiteet on epämiellyttäviä peltotöissä.

Lapsena joka kesä (kuului ikäänkuin asiaan kesäisin 70-luvulla) ja kerran nuorena aikuisena pyöräretkellä. Sen jälkeen en koskaan, en oleillut auringossa vuosikymmeniin. Silti ihosyopäriskini on korkea. Liian monta pahaa palamista tapahtui lapsuudessa.