Lue keskustelun säännöt.
Jännitän hirveästi auktoriteettien tai auktoriteettia omaavien seurassa. Keho jännittyy ja tekisi mieli pinkaista pakoon.
23.05.2024 |
Nuorempana oli vielä kamalampaa mutta edelleen auktoriteettia omaavat ihmiset saavat kroppani kiristymään ja äänen varovaiseksi.
Tulee niin painostava olo, että minua tarkkaillaan tai kriittisesti tarkastellaan. Pelkään, että minun hylätään tai en ole tarpeeksi. Jännitän.
Todellisuudessa tämä näkyy nykyään huonosti ulospäin, sillä monin tavoin yritän rentouttaa itseäni ja olla kuin en olisi moksiskaan. Silti sisällä on tosi ahdas olo ja toivon vain että kukaan ei tajua mitä käyn pääni sisällä/kehossa läpi sillä hetkellä. Joskus se voi näkyä kömpelyytenä tai kireytenä kasvoissa/tosikkona olemuksena.
Mistä tällainen voi johtua tai miten päästä pois tuosta käyttäytymisestä?
Rentojen ja muutenkin toisenlaisten ihmisten kanssa olen ihan erilainen. Rento, hauska, nauran ja puhun paljon. Ei siis minkäänlaista ongelmaa mutta auta armias kun joku jolla on sellainen tietynlainen olemus tai sitten virka niin menen aivan häiriötilaan.
Kommentit (20)
Vanha kikka: Kuvittele ne auktoriteetit ilman housuja. Kukaan ei voi ottaa kovin vakavasti pomoa joka ei ole muistanut laittaa housuja jalkaan töihin lähtiessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ovatkin sekopäitä ja huutajia joskus. Ellei ole joku tilannetajuinen. Älä mene niiden lähelle, yritä pysyä poissa niistä paikoista. Osa on saanut pahaa aikaan ja muut ahdistumaan.
Entä jos hammaslääkäri on besserwisser? Ja kiusaaja.
Pilkkaa auktoriteetteja. Aloita tämän palstan säännöistä - pyyhi niillä kakkaista hanuriasi!
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset sun vanhemmat oli? Kannattaa näissä asioissa aina ensiksi katsoa sinne ja siihen, miten sut on kasvatettu.
Mä oon aina ollu päinvastanen persoona, todella auktoriteettivastainen.. Mä oon aina tajunnu sen, että ne ei oikeasti tiedä mua paremmin yhtään mitään. Mun vanhemmat on molemmat vähän samanlaisia, sanavalmiita, eikä mene muiden mukana.
Sit toinen voi olla se, että sun energiat hylkii sellasta huonoa energiaa automaattisesti. Siihen kannattaa kiinnittää kans huomiota. Yleensä jos joku tuntuu vastenmieliseltä tai sä et vaan yksinkertasesti saa toiseen ihmiseen mitään kontaktia, se voi johtua siitä, että teidän energiat on ihan erilaiset.
<3
En ehkä muuten ihmettelisi asiaa mutta koska huomaan tämän todella juuri tietynlaisten ihmisten kanssa, ehkä sellaisten kanssa, joiden lähellä on potentiaalista kokea huonommuutta. Eli erittäin itsevarmat tai kriittisesti suhtautuvat ihmiset. Jotenkin sen aistii heti ja alennun jonnekin.
Minun vanhempani ovat olleet kyllä melko karkeita suustaan ja alkoholisteja molemmat. Erittäin työmoraalin omaavia mutta tietyllä tapaa myös aika heikkoja taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Meillä on ollut erittäin huonot välit välillä ja toisinaan oikein hyvät ja rakkaudelliset. Tällä hetkellä erittäin hyvät.
Nuorempina vain olivat todella rajuja käytökseltään etenkin humalassa. Ehkä sieltä se auktoriteetin pelko voisi ainakin jollain tavalla tulla..
Mutta mielestäni on ihan turhaa nykyään enää kokea sellaisesta pelkoa. Minä oikeastaan toisella tavalla myös ihailen ja minua kiehtoo itsevarmat ja johtavat ihmiset.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset sun vanhemmat oli? Kannattaa näissä asioissa aina ensiksi katsoa sinne ja siihen, miten sut on kasvatettu.
Mä oon aina ollu päinvastanen persoona, todella auktoriteettivastainen.. Mä oon aina tajunnu sen, että ne ei oikeasti tiedä mua paremmin yhtään mitään. Mun vanhemmat on molemmat vähän samanlaisia, sanavalmiita, eikä mene muiden mukana.
Sit toinen voi olla se, että sun energiat hylkii sellasta huonoa energiaa automaattisesti. Siihen kannattaa kiinnittää kans huomiota. Yleensä jos joku tuntuu vastenmieliseltä tai sä et vaan yksinkertasesti saa toiseen ihmiseen mitään kontaktia, se voi johtua siitä, että teidän energiat on ihan erilaiset.
<3
Piti vielä sanoa, että ihailen juuri tuollaisia sanavalmiita ihmisiä, jotka eivät mene muiden mukana vaan pitävät päänsä perustellusti.
Itsekin olen kyllä oikeudenhaluinen enkä nykyään enää siedä katsella huonoa käytöstä ja lähden sitten vähin äänin ja voin vaikka helposti irtisanoa itseäni jos on huono ilmapiiri. Silti jos menen tosiaan auktoriteettien lähelle niin minä vain jännittyn heti vaikka tavallaan tietäisin että ei ole mitään syytä mutta jokin hirveä stressi iskee kehoon sekunnissa ja siinä sitten ollaan. Ap
Johtuu varmaan siitä että jotenkin kuvittelee niiden olevan jotenkin parempia ihmisiä. Eivät ole. Voivat olla jopa pahempia kuin tavallinen tallaaja. On niitä ihan psykopaatteja. Ne ei ole yhtään sen parempia kuin sinäkään, eikä ammatti tee ihmisestä viisampaa kuin muut. Voivat olla helvetin tyhmiä, ainakin käytökseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset sun vanhemmat oli? Kannattaa näissä asioissa aina ensiksi katsoa sinne ja siihen, miten sut on kasvatettu.
Mä oon aina ollu päinvastanen persoona, todella auktoriteettivastainen.. Mä oon aina tajunnu sen, että ne ei oikeasti tiedä mua paremmin yhtään mitään. Mun vanhemmat on molemmat vähän samanlaisia, sanavalmiita, eikä mene muiden mukana.
Sit toinen voi olla se, että sun energiat hylkii sellasta huonoa energiaa automaattisesti. Siihen kannattaa kiinnittää kans huomiota. Yleensä jos joku tuntuu vastenmieliseltä tai sä et vaan yksinkertasesti saa toiseen ihmiseen mitään kontaktia, se voi johtua siitä, että teidän energiat on ihan erilaiset.
Toisella -napa, toisella +napa, niin ilmankos tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mutta aina se ei ole edes auktoriteetti mikä jännittää vaan joku ilkeä ihminenkin voi ahdistaa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Vanhemmiten helpottaa. Sun keho voi olla stressitilassa esim lapsuuden tapahtumien vuoksi. Rentoutuminen, meditaatio, jooga yms
Minulla sama ongelma ap:n kanssa. Päivittäisessä työssäni joudun/pääsen kyykyttämään "tavallisia" ihmisiä, eikä tuota mitään ongelmaa.
Mutta sitten muutaman kerran vuodessa joudun työtehtäviin, joissa kohtaan Suomen hallinnon johtohenkilöitä, ja tuntuu tosi stressaavalta pokkuroida heitä. Ei varmaan olisi hankalaa olla kahden kesken heidän kanssaan, mutta kun tilanteessa on muitakin johtohenkilöitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin kauan aika hm auktoriteettisen pomon alaisuudessa. Oli aika itsepäinen ja mukamas kaikessa aina oikeassa. Toki hänen kanssaan voi väitellä, mutta se oma mielipide oli hänelle ainoa oikea.
Opettelin ajattelemaan, että jotkut vain ovat tuollaisia ja hyväksyin sen asian. Ei sellaiseen kannata harmitusta tuhlata.
Harva auktoriteetti nykyisin on olevinaan jotain parempaa, ei heitä kannata jännittää. Ihmisiä vain ovat.
Nro14 jatkaa. Eli minulla tuo hankala olo noissa tilanteissa liittyy siihen, että minun on pakko mielistellä näitä auktoriteetteja niissä tilanteissa. Joudun omalta osaltani luomaan heille tervetulleen ja arvostetun ilmapiirin. Olo olisi helpompi, jos ei olisi pakko olla ystävällinen.
Sama itsellä, jännityn aina sellaisten ihmisten kohdatessa. Esimerkiksi lääkärin. Meinaa tulla melkein paniikkia päälle.
Mä taas en tunnista mitään auktoriteettia tai kumarra nimikkeitä. Ihmiset on mulle vain massaa. Ja ihmisiä on tullut tavattua presidenteistä lähtien.
On ihan tyypillistä, että jännittäminen (tai laajemmin sosiaaliset pelot) aktivoituvat tietyntyyppisten ihmisten seurassa. Joku saattaa pelätä eniten esiintymistä tuttujen edessä, joku taas tuntemattomien. Ja erilaiset hierarkiat nyt yleensä lisäävät jännitystä, onhan siinä yleensä enemmän stressiä ja halua esiintyä parhain päin jos tunnet olevasi altavastaaja.
Vierailija kirjoitti:
On ihan tyypillistä, että jännittäminen (tai laajemmin sosiaaliset pelot) aktivoituvat tietyntyyppisten ihmisten seurassa. Joku saattaa pelätä eniten esiintymistä tuttujen edessä, joku taas tuntemattomien. Ja erilaiset hierarkiat nyt yleensä lisäävät jännitystä, onhan siinä yleensä enemmän stressiä ja halua esiintyä parhain päin jos tunnet olevasi altavastaaja.
Juu no itseasiassa minun on paljon helpompaa esiintyä tuntemattomien kuin tuttujen seurassa. En oikein tiedä miksi jännitän niin paljon. Olen kyllä aika paljon tutuilta kuullut kuittailua ja vähättelyä. Nyt kun olen aikuinen ja on omat mielipiteet, uskallan avautua, olla rennosti, heittää vitsiä mutta niiden kanssa joita en ole tuntenut aiemmin. Tiedän että heillä ei ole mitään ennakkokäsitystä minusta niin pystyn olemaan se kuka olen. En joudu pienentämään itseäni.
Ehkä minua kuitenkin jännittää enemmän sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat ilkeitä ja jostain syystä jännityn sitten sellaisten kanssa joilla on valtaa ja kykyä päättää olenko tarpeeksi vai en, eli kertomalla muille yhteisön jäsenille voinko esim jatkaa töissä vai en. Nousee jotenkin luu kurkkuun. Tämä vain spekulointia. Ap
Minkälaiset sun vanhemmat oli? Kannattaa näissä asioissa aina ensiksi katsoa sinne ja siihen, miten sut on kasvatettu.
Mä oon aina ollu päinvastanen persoona, todella auktoriteettivastainen.. Mä oon aina tajunnu sen, että ne ei oikeasti tiedä mua paremmin yhtään mitään. Mun vanhemmat on molemmat vähän samanlaisia, sanavalmiita, eikä mene muiden mukana.
Sit toinen voi olla se, että sun energiat hylkii sellasta huonoa energiaa automaattisesti. Siihen kannattaa kiinnittää kans huomiota. Yleensä jos joku tuntuu vastenmieliseltä tai sä et vaan yksinkertasesti saa toiseen ihmiseen mitään kontaktia, se voi johtua siitä, että teidän energiat on ihan erilaiset.
<3