Töissä tarkkailen kun muut muodostavat kaverisuhteita

Jaah, että voi sosiaaliset tilanteet olla toisille vaikeita, on se kummallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tarkkailet vai keskityt vain töihin?

No siinä samalla huomaan sivusilmällä, kuinka muut juttelee.

Tiedän tunteen, itse introverttinä vaikea jutella sujuvasti. Kamalin tilanne jäädä kaksin jonkun työkaverin kanssa. Ja minua pidetään varmaan töykeänä vaikka olen vain sulkeutunut.

Sama jatkaa...

Tutumpien kanssa juttu luistaa jo paremmin mutta vähemmän tuntemieni ei. Ja se on kiusallista. Enkä hirveästi osaa/halua jakaa elämääni puolitutuille.

Ei varsinkaan, jos on vain keikkatyöläinen/tuuraaja. 🖤

Sitä puhuu lähimpien työtyyppien kanssa/joiden kanssa joutuu olemaan eniten tekemisissä, mitä mieleen tulee kulittaakseen aikaa.

Keikkatyössä olevat kuulu mihinkään työyhteisöön.

He ovat sivullisia, käypäläisiä, jatkuvasti vaihtuvia työnytekijöitä.  Heltä opastetaan, informoidaan tarvittaessa, niin että esim. sairaaloiden osastoilla, potilaiden hoito sujuisi mahdillisimman kitkattomasti. Ja ammattitaitoisesti.

Mutta nämä ulkopuoliset, vuokratyönä hankitut sairaanhoitajat, ovat aina tilapäisiä.  Ei muodustu mitään työtoveruus suhdetta heihin.

Ainoa ja tärkein asia, mitä muut sairaalan osastolla odottavat vuokrahoitajalta: On sairaanhoitajan ammattitaito.

Osaamaattomista, haparoivista, työtä pelkäävistä, sekä potilaille tehtävistä toimeenpiteistä kieltäytyviä sairaanhoitajia, ei ainakaan meidän osastolle huolita.

Olen itsekin introvertti tyyppi, enkä ole ensimmäisenä "ryhmäytymässä" vaan ulkopuolisena itsekseni olen ja pyrin keskittymään uuden työn oppimiseen. Keskittynyt ilmeeni saattaa olla jopa vihaisen näköinen, mutta sillepä en osaa mitään. Pikkuhiljaa sitten työn tms. ohessa työkaverit tulevat tutuksi ja tullaan toimeen täysin asiallisesti.

Minäkin haluaisin ystävystyä työkavereiden kanssa, mutta en vain osaa. En ole koskaan osannut. Minulla ei kavereita olekaan, onneksi perhettä sentään. Minäkin jo nelikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tarkkailet vai keskityt vain töihin?

No siinä samalla huomaan sivusilmällä, kuinka muut juttelee.

Tiedän tunteen, itse introverttinä vaikea jutella sujuvasti. Kamalin tilanne jäädä kaksin jonkun työkaverin kanssa. Ja minua pidetään varmaan töykeänä vaikka olen vain sulkeutunut.

Sama jatkaa...

Tutumpien kanssa juttu luistaa jo paremmin mutta vähemmän tuntemieni ei. Ja se on kiusallista. Enkä hirveästi osaa/halua jakaa elämääni puolitutuille.

Ei varsinkaan, jos on vain keikkatyöläinen/tuuraaja. 🖤

Sitä puhuu lähimpien työtyyppien kanssa/joiden kanssa joutuu olemaan eniten tekemi

Onpa tympeä asenne.

Onpa masentava keskustelu taas. Sosiaaliset tilanteet ovat tosi vaikeita joillekin ihmisille ja toisille super helppoa. Ihmiset ovat erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tarkkailet vai keskityt vain töihin?

No siinä samalla huomaan sivusilmällä, kuinka muut juttelee.

Tiedän tunteen, itse introverttinä vaikea jutella sujuvasti. Kamalin tilanne jäädä kaksin jonkun työkaverin kanssa. Ja minua pidetään varmaan töykeänä vaikka olen vain sulkeutunut.

Sama jatkaa...

Tutumpien kanssa juttu luistaa jo paremmin mutta vähemmän tuntemieni ei. Ja se on kiusallista. Enkä hirveästi osaa/halua jakaa elämääni puolitutuille.

Ei varsinkaan, jos on vain keikkatyöläinen/tuuraaja. 🖤

Sitä puhuu lähimpien työtyyppien kanssa/joiden kanssa joutuu olemaan eniten tekemi

 

Ikävä ja syrjivä asenne. Se keikkatyöläinen voi tulevaisuudessa olla vakituinen ja työskennellä kymmeniä vuosia talossa. Kaikki (tai ainakin suurin osa) aloittavat joskus nollasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tarkkailet vai keskityt vain töihin?

No siinä samalla huomaan sivusilmällä, kuinka muut juttelee.

Tiedän tunteen, itse introverttinä vaikea jutella sujuvasti. Kamalin tilanne jäädä kaksin jonkun työkaverin kanssa. Ja minua pidetään varmaan töykeänä vaikka olen vain sulkeutunut.

 

Introverttius ei ole mikään puolustus, olla sopeutumatta työyhteisöön.

Koko elämä nykyisin vaatii sopeutumista, mitä erilaisempiin tilsnteisiin.  Vaikkapa esimerkkinä, mennä yksivuotiasn lapsen kanssa julkiseen päivystykseen.

Siellå kokenut hoitaja arvio tilanteen.  Pelkkä lapsen yskä ilmsn kuumetta, rohisevaa yskää ja muuta huonovointisuutta, ei ole syy tulla päivystykseen.

"--pitääkö introvertti ihminen edelleen sen turpansa kiinni--" Oletpa sinä pahansuopa. Ihmisellä ei ole turpaa, jota pitää kiinni. On ymmärrettävää, että kaikki eivät halua puhua tuollaisten ilkeilijöiden kansss.

Taas tätä samaa.

Saadaan olla erilaisia ja omanlaisia.

Joku viihtyy sisäkehällä, joku ulkokehällä ja joku keskellä. Voi olla, että työnkuvakin ajaa tiettyyn rooliin. Välillä se rooli voi muuttua.

Saa olla.

Mä olen enimmäkseen siellä ulkokehällä. Olen oikeastaan siellä ihan tyytyväinen. Teen omaa hommaani. Välillä sukkuloin siellä muilla kehillä tai keskustassa. En haluaisi olla koko ajan siellä keskustassa.

Olen jotenkin alkanut löytää paikkaani ja sitä, että se saa vaihdella ja elää. Muutkin alkaa tajuamaan sen. 

Tää on oppia kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Onpa masentava keskustelu taas. Sosiaaliset tilanteet ovat tosi vaikeita joillekin ihmisille ja toisille super helppoa. Ihmiset ovat erilaisia. 

Kumman pitää harjoitella tosissaan niitä sosiaalisia tilanteita, senkö joka jo osaa, vai sen kenelle ne on vaikeita? Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa masentava keskustelu taas. Sosiaaliset tilanteet ovat tosi vaikeita joillekin ihmisille ja toisille super helppoa. Ihmiset ovat erilaisia. 

Kumman pitää harjoitella tosissaan niitä sosiaalisia tilanteita, senkö joka jo osaa, vai sen kenelle ne on vaikeita? Niinpä.

No tietysti sen, joka jo osaa, pitää kysellä ja huomioida sitä, jolle ne ovat vaikeita. Jos se toinen kerran osaa ja toinen kerran ei osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tarkkailet vai keskityt vain töihin?

No siinä samalla huomaan sivusilmällä, kuinka muut juttelee.

Tiedän tunteen, itse introverttinä vaikea jutella sujuvasti. Kamalin tilanne jäädä kaksin jonkun työkaverin kanssa. Ja minua pidetään varmaan töykeänä vaikka olen vain sulkeutunut.

Hymyily usein riittää. Työkaverini on alkanut välillä juttelemaan minulle kahden kesken, kun huomasin hänen herttaisesta hymystään, että kyllä hän olisi ihan kiinnostunut, mutta introverttinä syrjässä. Hänellä on ihan mielenkiintoisia näkemyksiä ja siksi olen antanut hänelle tilaa esim. palavereissa, jos tiedän hänellä olevan siihen ajatuksen. Jos sitä ei voi käyttää sellaisenaan, sitä voidaan yleensä aina yhdessä jatkokehittää. Hyv

Ihan kun minä! Hymyilen kyllä ja olen ystävällinen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa masentava keskustelu taas. Sosiaaliset tilanteet ovat tosi vaikeita joillekin ihmisille ja toisille super helppoa. Ihmiset ovat erilaisia. 

Kumman pitää harjoitella tosissaan niitä sosiaalisia tilanteita, senkö joka jo osaa, vai sen kenelle ne on vaikeita? Niinpä.

Harjoittelu ilman ohjausta on ainakin omalla kohdallani ollut hyödytöntä. Kun niitä kunnollisia pohjataitoja ei ole, ei niitä voi yhtäkkiä vain ilmestyä päättämällä että nyt harjoittelen.

Mikset mene mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin ystävystyä työkavereiden kanssa, mutta en vain osaa. En ole koskaan osannut. Minulla ei kavereita olekaan, onneksi perhettä sentään. Minäkin jo nelikymppinen.

Sama, paitsi en halua työkavereista ystäviä.  Työ ja vapaa-aika hyvä pitää erillään. T.45v

Tervettä pitää joku raja. 

Töissä työjuttuja, vapaalla vapaata ja älyvapaata.

Vierailija kirjoitti:

Siis tarkkailet vai keskityt vain töihin?

Hänen työtään varmasti on tarkkailla.

Et voi sekö tarkkailla toisten sosiaalisia suhteita ja keskittyä pelkästään työhösi. Jos keskittyisit vain työhön, et touhuaisi moista hömppää kyttäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Et voi sekö tarkkailla toisten sosiaalisia suhteita ja keskittyä pelkästään työhösi. Jos keskittyisit vain työhön, et touhuaisi moista hömppää kyttäämistä.

Ei tarvitse erikseen kytätä, kun työpisteelleni kuuluu muiden jutut. voin painaa nappia samalla.