Miksi sisarusten väliseen väkivaltaan suhtaudutaan niin vähättelevästi?
Olen ollut läsnä tilanteessa, jossa 8-vuotias isoveli kampitti 6-vuotiaan pikkuveljen laattalattialla niin, että pikkuveli kaatui ja löi leukansa lattiaan. Äidin reaktio tähän oli kyllästynyt "nyt pojat riittää jo".
Minkä takia vanhemmat hyväksyvät sen, että sisarukset heittävät toisiaan esineillä, repivät hiuksista, purevat, lyövät ja potkivat pahastikin, kaatavat, tiputtavat ym. ym. ym.? Toki suurin osa noihin jotenkin ponnettomasti reagoi, mutta yhtä kaikki, sisarusten välistä väkivaltaa tunnutaan pitävän täysin luonnollisena ja väistämättömänä asiana niidenkin taholta, joilla olisi piru merrassa, kun päiväkodissa joku vieras lapsi purisi tai koulukaveri kaataisi tahallaan lattialle makaamaan ja takoisi vielä nyrkillä sen jälkeen?
Kommentit (25)
Veljeni löi minulta silmän mustaksi eikä isä puuttunut, vaikka näki vierestä. Kerran veli telkesi minut illaksi pimeään komeroon eikä isä puuttunut. Ajattelin lapsena usein, että jos veli suuttuu, voi tappaa minut. En ole missään tekemisissä enää. Onneksi.
Minut isoveli järjesti aikoinaan päivystykseen ja arpi on muistona. Ei tietokaan pikkusiskoa suojelevasta ihanasta veljestä. Pelkäsin joka päivä. Nyt olen 40 ja veli 47,välit etäiset ja koleat. Tuntuu että olisin ainoa lapsi,usein toivon olevani!
Usean tapauksen tiedän, jossa väkivaltaa on käytetty ensin sisarukseen ja myöhemmin sitten puolisoon tai omiin lapsiin.
Näinpä. Kylläpä nauratti se sisarusten välinen nahistelu, kun 7 vuotta vanhempi isoveli halusi purkaa patoutumansa muhun fyysisesti ja henkisesti. Mun piti ymmärtää, kun veljellä on niin vaikeaa koulussa.. Voin kertoa, että ei ollut tämä muhun kohdistunut väkivalta perheemme ainoa ongelma, eikä myöskään veljen. Erittäin sairas yksilö varttui ja tällä hetkellä käyttää väkivaltaa muihin.
Paras päivä elämässäni oli se helpottava päivä kun narsistinen ja väkivaltainen isoveljeni muutti pois lapsuudenkodistani opiskelemaan.