Onko teillä tietoisesti friendzonella ihmisiä?

"Hmm... onhan siihen nyt ihan inhimillinenkin syy miksi sanoa, että voimmeko jatkaa vain ystävinä. Se syy on, ettei halua loukata toista ihmistä, vaan antaa ne pakit mahdollisimman pehmeästi. Toinen tähän liittyvä syy on välttää mahdollinen konfliktitilanne, missä kettu luettelisi kaikki viat mitä pihlajanmarjoista keksii."

Jos ei millään tasolla pidä siitä ihmisestä, eikö silloin olisi fiksumpaa sanoa vaikka, että jatketaan eri teille? Siinä ei ole mitään loukkaavaa vaan asia on selkeästi ja samalla pehmeästi ilmaistu. Itse en ainakaan ehdottaisi säälistä kaveruutta minuun tykästyneen epämieluisan henkilön kanssa koska siinä on se riski, että kyseinen tyyppi jää oikeasti roikkumaan perääni. En todellakaan haluaisi sellaiseen tilanteeseen.

Kyllä välit ovat viilenneet selkästi ja lopulta katkenneet tunteiden tunnustamisen jälkeen. En ala roikottamaan ketään.

Vierailija kirjoitti:

"Hmm... onhan siihen nyt ihan inhimillinenkin syy miksi sanoa, että voimmeko jatkaa vain ystävinä. Se syy on, ettei halua loukata toista ihmistä, vaan antaa ne pakit mahdollisimman pehmeästi. Toinen tähän liittyvä syy on välttää mahdollinen konfliktitilanne, missä kettu luettelisi kaikki viat mitä pihlajanmarjoista keksii."

Jos ei millään tasolla pidä siitä ihmisestä, eikö silloin olisi fiksumpaa sanoa vaikka, että jatketaan eri teille? Siinä ei ole mitään loukkaavaa vaan asia on selkeästi ja samalla pehmeästi ilmaistu. Itse en ainakaan ehdottaisi säälistä kaveruutta minuun tykästyneen epämieluisan henkilön kanssa koska siinä on se riski, että kyseinen tyyppi jää oikeasti roikkumaan perääni. En todellakaan haluaisi sellaiseen tilanteeseen.

Ainahan ihminen loukkaantuu, jos kokee, että ei tule jollain tavalla hyväksytyksi.

Mutta itse otin kyllä lähtökohdaksi sen, että molemmat osapuolet olisivat ihan hyviä tyyppejä ja sinällään sopivia kavereiksikin. Kyllä minun on ainakin hyvin vaikeaa sanoa mitään satuttavaa hyville tyypeille. Ehkä jollekin epämieluisalle olisi verrattain helppokin sanoa, että jatketaan omiin suuntiimme.

"Mutta itse otin kyllä lähtökohdaksi sen, että molemmat osapuolet olisivat ihan hyviä tyyppejä ja sinällään sopivia kavereiksikin. Kyllä minun on ainakin hyvin vaikeaa sanoa mitään satuttavaa hyville tyypeille."

Minun ei ole ollenkaan vaikeaa, koska tiedän että lopulta sitä toistakin ihmistä satuttaa rehellisyys vähemmän kuin se, että esitän pitäväni hänestä vaikka oikeasti olisi ihan sama, onko hän elämässäni mukana vai ei. Se oikea suhtautuminen nimittäin näkyy aina jollakin tavalla käytöksessä. Jos ei osaa sanoa ei, yhtäkkiä saattaa huomata olevansa tilanteessa, jossa ympärillä on kasa "hyviä tyyppejä", joiden kanssa ei oikeasti haluaisi olla. Itse en halua elää tuollaista elämää vaan päätän itse, ketkä elämääni kuuluvat. En ole kenenkään kanssa säälistä, kun hän niin kovasti pitää minusta.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta itse otin kyllä lähtökohdaksi sen, että molemmat osapuolet olisivat ihan hyviä tyyppejä ja sinällään sopivia kavereiksikin. Kyllä minun on ainakin hyvin vaikeaa sanoa mitään satuttavaa hyville tyypeille."

Minun ei ole ollenkaan vaikeaa, koska tiedän että lopulta sitä toistakin ihmistä satuttaa rehellisyys vähemmän kuin se, että esitän pitäväni hänestä vaikka oikeasti olisi ihan sama, onko hän elämässäni mukana vai ei. Se oikea suhtautuminen nimittäin näkyy aina jollakin tavalla käytöksessä. Jos ei osaa sanoa ei, yhtäkkiä saattaa huomata olevansa tilanteessa, jossa ympärillä on kasa "hyviä tyyppejä", joiden kanssa ei oikeasti haluaisi olla. Itse en halua elää tuollaista elämää vaan päätän itse, ketkä elämääni kuuluvat. En ole kenenkään kanssa säälistä, kun hän niin kovasti pitää minusta.

Fair enough. Molemmat olemme kuitenkin sitä mieltä, ettei yksipuolisten romanttisten tunteiden olosuhteissa kannata yrittää pysyä kavereina, vaikka päädymmekin siihen päätelmään vähän erilaisten ajatuskulkujen kautta.

Minä siirrän ihmiset suoraan enemy zonelle.

Vierailija kirjoitti:

Oli, mutta en suosittele. En ole koskaan halunnut johtaa ketään harhaan enkä käyttää hyväksi. Minulla oli hyvä ystävä, joka sitten vuosien jälkeen tunnusti tunteensa. Minä en tuntenut samalla tavalla. Olin jopa varautunut, että ystävyytemme ei siitä enää jatku. Mutta asia kuitenkin lakaistiin maton alle ja ystävyys jatkui siitä eteenpäinkin pari vuotta.

Kunnes kävi aika selvästi elein ilmi, että vaikka hänellä oli jo vaimo, hänellä oli edelleen vääränlaisia tunteita. Sen tilanteen jälkeen en ole antanut mitään signaalia moneen vuoteen. Jos ei voi olla ystävä, niin ei sitten olla. Se on ihan ok.

Kaikenlainen tilaisuuden kärkkyminen ja "kyllä se varmaan kiinnostuu minusta jos hankin hyvät ansiot tms" on ihan pelleilyä, kun ei on ei.

Itse olen tällaisessa vaikeassa ystävyyssuhteessa. Toinen on ihan sinut sen kanssa että ollaan vain ystäviä, mutta itsellä näyttää tulevan ajoittain jotain ahdistusta vaikka valtaosan ajasta kuvittelisinkin että hyvinhän tässä kavereita vaan ollaan. Etenkin se tuntuu pahalta jos toinen tutustuu mahdollisesti deittailumielessä johonkuhun. Ollaan kuitenkin "liian läheisiksi" tultu etten tiedä mitä tässä sitten tekisi. Kirpaiseehan se tietysti jos noin vaan pitäisi poikki laittaa.

Itse olen naisen ystävä, pystytään jutteleen kaikesta ja olen kertonut aikoinaan tunteistanikin. Vaihtoehdot on olla yksin ja masentua kun olen sen verta introvertti/ujo vaikka olen treffailua kokeillut useaan otteeseen niin en koskaan tuntenut toista ihmistä kohtaan samanlailla, jotenki vaan helpompi olla sen rakkaan ihmisen kanssa ystävänä kuin ilman...

Pitäs uskoo enemmän itseensä ja luottaa että löytyis joku muu jonka kanssa jakaa elämänkommellukset, mutta näillä mennään vaikka tiedostan ettei toinen halua mitään muuta

Vierailija kirjoitti:

Itse olen naisen ystävä, pystytään jutteleen kaikesta ja olen kertonut aikoinaan tunteistanikin. Vaihtoehdot on olla yksin ja masentua kun olen sen verta introvertti/ujo vaikka olen treffailua kokeillut useaan otteeseen niin en koskaan tuntenut toista ihmistä kohtaan samanlailla, jotenki vaan helpompi olla sen rakkaan ihmisen kanssa ystävänä kuin ilman...

 

Pitäs uskoo enemmän itseensä ja luottaa että löytyis joku muu jonka kanssa jakaa elämänkommellukset, mutta näillä mennään vaikka tiedostan ettei toinen halua mitään muuta

Eihän siihen löytymiseen tarvitse niin kauheasti luottaa eikä välttämättä uskoakaan, riittää että sitä pitää edes etäisesti mahdollisena ja on valmis ottamaan vähän riskiä sen toteutumiseksi.

Tuossahan on sen verran hopeareunaa, että ainakin olet jossain määrin jo tottunut keskustelemaan naisihmisen kanssa, etkä pidä heitä ehkä täysin mystisinä ja saavuttamattomina olentoina.