Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni ihminen ei tervehdi?
21.05.2024 |
Työpaikalla moni ihminen ei tervehdi katsoo vaan tai sitten ei katso edes silmiin eikä tervehdi. Jos vaikka itse tervehdin niin ei vastata ollenkaan.
Toinen juttu että miksi moni ihminen katsoo tuimalla ilmeellä kävellessä vastaan?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
No joo. Ajattelen että jos ei tervehdi niin pitäkööt tunkkinsa. Mölöjä kun ovat niin parempi jättää omiin oloihinsa.
Samoin ajattelen. Tosin tervehdin itse muutaman kerran, jos ei vastakaikua tule niin ignoraan tyypin sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan varmaankin sen verran vähän aikaa asuttu kalustetuissa huoneissa, että metsäläisyys näkyy meissä noin.
Mikä ihmeen metsäläisyys? Kyllä ainakin metsän keskellä elelevä metsäkansa tervehtii jokainen automaattisesti naapureitansa. Kokemusta on useammalta paikkakunnalta ja käsi nousee aina ohi ajaessa. Eikös tämä ongelma ole nimenomaan kaupunkilaisten keskuudessa?
Tutustuin yhteen naiseen, samalla talkia. Pari päivää myöhemmin törmättiin sattumalta kadulla, katsoi silmiin ollen ilmeellä "voi p...a" ja käveli ohi tervehtimättä takaisin
Missä lie perus kohteliaat käytöstavat.
Kun tervehtii reippaasti ja katsoo silmiin, niin päällimmäisin tunne on se, että toinen tekee itsensä idiootiksi, jos ei vastaa tervehdykseen. Näin ainakin itse tervehdin ja toimii joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toinen äärimmäisen hyvä kysymys on, miksi suomalaiset tuijottaa möllöttävät. Kaikkia. Koko ajan."
En tiedä onko kysymys "äärimmäisen" hyvä, mutta kyllä sitä kannattaa jonkin aikaa miettiä jos ei ole ennen niin tehnyt.
Katsominen on hermoston keino kerätä välimatkan päästä informaatiota, siis ymmärrystä. Koska katse voi kerrallaan olla kohdistettuna vain yhteen kohteeseen, teemme jatkuvasti tiedostettuja ja tiedostamattomia valintoja siitä mihin kulloinkin katseemme, siis yhden etäymmärryskapasiteettimme, suuntaamme.
Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kussakin ympäristössä se yksityiskohta josta koemme kulloinkin tarvitsevamme ja saavamme eniten tietoa, on se johon katseemme tuolloin kohdistuu. Tämä on usein myös tiedostamatonta tai vaistoihin ja reflekseihin perustuvaa.
Lähtökohtaisesti, keskimääräisen informatiivisen tärkeyden vuoksi, tuo kohde on ennemmin liikkuva kuin paikallaan oleva, ennemmin elävä kuin eloton, ennemmin eläin kuin kasvi, ennemmin ihminen kuin eläin, ennemmin kasvoit kuin muu keho, ja kasvoista ennemmin silmät kuin muut kasvon piirteet (tai esim. meluisassa ympäristössä suu, jos yritämme saada puheesta selvää). Tämä hierarkia ohjaa meitä suurimman osan ajasta. Sinne katsotaan mikä kiinnostaa, mistä kaivataan informaatiota.
Saman ilmiön huomaat myös omista kokemuksistasi. Jos sinua ei olisi kiinnostanut mitä nämä "kaikkia koko ajan" tuijottavat katsovat, etkä olisi itse katsonut heitä (ilmeisesti teet näin "koko ajan" koska olet perillä heidän katsesuunnistaan), et olisi ollut tietoinen koko asiasta. Entä jos nuo muut pitävät sinua tuijottajana kun omien sanojesi mukaan jatkuvasti heitä katselet?
Hyvä kiteytys :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikalla törmää näihin juntteihin. Ei käytöstapoja ollenkaan. Vaan heistä itsestäänhän se kertoo paljon, jos ei tervehdykseen vastaa.
En tiedä, mutta huomannut saman. Ihmeellinen tilanne, kun taloyhtiön pihalla tervehdit reippaasti ja silmiin katsoen muita siellä oleilijoita, ja saat takaisin vain tyhjän tuijotuksen.
Mutisen sitten yleensä puoliääneen, että ei väkisin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ollaan Suomessa.
Esimerkiksi bussinkuljettajissa Balkanilta tai neuvostomaista tulleet ovat kyllä vielä kovemman luokan jurottajia kuin suomalaiset.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta huomannut saman. Ihmeellinen tilanne, kun taloyhtiön pihalla tervehdit reippaasti ja silmiin katsoen muita siellä oleilijoita, ja saat takaisin vain tyhjän tuijotuksen.
Mutisen sitten yleensä puoliääneen, että ei väkisin..
Ehkä eivät sen takia tervehdi takaisin, kun huomaavat ettei tervehdyksesi ole aito, vaan jonkinlainen kohteliaisuuden performanssi jonka jälkeen mutiset ja näytät todellisen naamasi ja tunteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on työpaikalla nainen, joka vastaa harvoin tervehdykseen. Se on mielestäni outoa. Ei joku ohi mennen sanottu "hei" voi ketään niin paljon vaivata, ettei sitä pysty sanomaan. Sitten ehkä 2 kertaa vuodessa hän yhtäkkiä alkaa puhua minulle, mutta seuraavana päivänä ei taaskaan tervehdi, vaan kävelee vihaisen näköisenä ohi. Outo. Ensin ajattelin, että hän on vain introvertti, mutta oikeampi diagnoosi taitaa olla mielenterveyden ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan varmaankin sen verran vähän aikaa asuttu kalustetuissa huoneissa, että metsäläisyys näkyy meissä noin.
Mikä ihmeen metsäläisyys? Kyllä ainakin metsän keskellä elelevä metsäkansa tervehtii jokainen automaattisesti naapureitansa. Kokemusta on useammalta paikkakunnalta ja käsi nousee aina ohi ajaessa. Eikös tämä ongelma ole nimenomaan kaupunkilaisten keskuudessa?
Tämä on totta. Olen maaseudulta kotoisin ja täällä tervehditään kaikkia vastaan tulevia tuttuja ja tuntemattomia. Mitä metsemmässä olet, sitä varmempaa on, että vastaantulija pysähtyy myös juttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta huomannut saman. Ihmeellinen tilanne, kun taloyhtiön pihalla tervehdit reippaasti ja silmiin katsoen muita siellä oleilijoita, ja saat takaisin vain tyhjän tuijotuksen.
Mutisen sitten yleensä puoliääneen, että ei väkisin..
Ehkä eivät sen takia tervehdi takaisin, kun huomaavat ettei tervehdyksesi ole aito, vaan jonkinlainen kohteliaisuuden performanssi jonka jälkeen mutiset ja näytät todellisen naamasi ja tunteesi.
Niin että pahanmielen töllötyksen jälkeen pitäisi vielä iloisesti ajatella, että olipa mukavia mykkiä naapureita.
Totta hitossa se ihmetyttää, jos ei aikuiset ihmiset osaa arkiseen hyvänpäivän toivotukseen vastata kohteliaasti. Se mikään performanssi ole, mutta sinä kyllä paljastit juuri olevasi näitä käytöstavattomia töllöttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse ottelen joskus kuvia itsestäni ja luulen katsoneeni neutraalilla passi-ilmeellä kameeraan mutha kun tarkistan kuvan, huomaanhi katsonneeni vähän kuin tonnin seteli-sketsissä myyjä lievästi vihaisella ilmeellä pöydässä istuvaa 998:n markan väärtejä pikkovohvelikahveja nauttivaa asiakastansa & itseinhon
Neutraali passi-ilmehän on nimenomaan tonnin seteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehtimätön asettuu myös samalla jotenkin sen toisen yläpuolelle. Tai ainakin pyrkii asettumaan. Hänen ei tarvi tuota mulk-ua tehvehtiä...
Täällä ei opeteta käytöstapoja, istutaan vaan puhelin nokan edes. Itse haluaisin moikkailla mutta turhauttaa kun ei sanota takaisin, useinkaan. Tulee sellanen loukattu olo jopa
Tuo tuima ilme voi olla pientä jännitystä.
Itselleni tulee aina tosi vakava ilme kun kohtaan käytävällä jonkun henkilön.
Huh, mun kämppis. Toivotin aamulla hyvää huomenta, eikä vastannut mitään. Toistin sitten 'hyvää huomenta' kaksi kertaa uudelleen ääntä molemmilla kerroilla korottaen kunnes viimein murahti hyvää huomenta vastaukseksi.
En enään tee aloitetta tervehtimiseen....esim. lenkillä nainen tulee vastaan koiran kanssa , nainen jää tuijottamaan koiraa jolla pissahätä...miksi pitäisi tervehtiä jos toinen tuijottaa vain koiraansa?
19. Eli sinäkään et sen jälkeen tervehdi? Siitähän tuo tervehtimättömyys sitten leviää kuin itsestään. Eihän kukaan vaivaudu hakemaan mitään juurisyitä siihen, mistä tervehtimättömyys alun perin alkoi...