Mikä ihme minua vaivaa?!
Eksiä on useampia. Tämä on yksi heistä.
Erosta seitsemän vuotta. Seitsemän vuotta!!! Muistan tasan tarkasti mikä kaikki minua häiritsi suhteessa. Miehessä. En voi kertoa tänne yksityiskohtia, koska jotkut asiat ovat niin tunnistettavia.
Mies oli mm. manipuloiva. En muista miten riitamme alkoivat, mutta hän ei vastannut viesteihin eikä puheluihin niiden aikana. Sitten tavallaan vain lakaisi kaiken maton alle ja kuvittelin hänen menneen itseensä ja miettivän käytöstään jatkossa. Kunnes sitten sama asia toistui taas. Veti sukulaisiaan mukaan riitoihin ja väitti heidän sanoneen kaikenlaista. En koskaan saanut tietää oliko hän oikeasti laverrellut riidoistamme heille.
Hänen sukulaisensa ovat sellaisia somekelpoisia. Kaikki aina tiptop kotona (normaalisti kyllä minullakin, että ei sen puoleen), on juhlia, yhteiskuvia... Minulla oli tosi erityinen olo, kun sain olla osa sitä kaikkea. Muistan YHÄ EDELLEEN kaikkien näiden vuosien jälkeen, kun olin ollut mukana yksissä juhlissa. Juhlien jälkeen eksä alkoi haastamaan riitaa. Kaikki vain mureni hetkessä. Kaikki se hyvä fiilis ja erityisyyden tunne.
Kerran hän oli kaverinsa häissä vieraana ja kyselin häneltä muutamaan kertaan, että moneltako on tulossa (emme asuneet koskaan yhdessä.) Tästä hän sitten suuttui ja väitti minun yrittävän kieltää häneltä menoja, mikä ei pitänyt paikkaansa yhtään. Olen tuollaisten miesten MAGNEETTI. Tuo kaava on todella tuttu melkein kaikista suhteistani. Lisäksi ne ovat todella lyhyitä, koska pääni ei kestä sitä touhua pitkään. Joskus miehet jättävät, mutta yleensä se olen minä, kun huomaan että mies on toksinen eikä edes yritä petrata.
Miehen elämäntavat olivat epäterveelliset eikä hän osannut tehdä ruokaa (turn off jo silloin, mutta välitin hänestä silti.)
TIEDOSTAN TÄMÄN KAIKEN, MUISTAN KAIKEN NIIN SELKEÄSTI... miksi ihmeessä silti olen yhtäkkiä alkanut kaivata häntä?! Taidan todellisuudessa kaivata sitä tunnetta, että olin ns. osa perhettä... mutta eihän perheen takia voi seurustella väkisin, vaikka toinen on toksinen ja ignooraa, ei osaa puhua asioista. En vain pääse yli siitä harmituksesta. Muistan kuinka erityinen olo minulla oli, kun sain kutsun perhejuhlaan :(
Kommentit (2)
Jännämies syndrooma sinua vaivaa. Haluat pahis jännämiehiä koska vain et usko hyvän miehen antavan sinulle rakkautta.
Kaipasit niin kovasti perhettä, että suostuit olemaan kenen kanssa tahansa.
Ei ole mitään väärää siinä, että kaipaa perhettä. Parempi kuitenkin elää kaipuussa kuin huolia elämäänsä huono mies. Sen olet nyt alkamassa oppia.