Kuka on käynyt terapiassa? Ja muita kysymyksiä masennukseen liittyen.

.........



UPS

Käytin myös lääkkeitä noin kolme vuotta. Kela kustansi yksityisen terapeutin tai siis osan siitä. En pystynyt koko aikana puhumaan täysin avoimesti asioistani, tyhmää sinänsä koska olis pitänyt. Kyllä siitä kuitenkin apua oli, koska en ole enää masentunut ja en ois ikinä uskonut tätä päivää näkeväni. Olin tuolloin todella ahdistunut ihminen, sinkku ja kaikki ihmissuhteet päin peetä. Kaikki meni mönkään. Nykyään olen kolmen lapsen äiti.



Jälkikäteen olen miettinyt, että ei ehkä ollut kovin järkevää, että mulla oli analyyttisen suuntautumislinjan terapeutti, psykiatri. Siis kaikki perustuu johonkin varhaislapsuuteen-tyyli ja kaikki mun tyuntemukset oli muka jotain piileviä juttuja jostain mun äiti-suhteesta. Kuitenkin olen edelleen tänä päivänä sitä mieltä, että mun äidissä ei ole ollut mitään vikaa ja hän on paras äiti kaikkien mittapuiden mukaan. Joten mua ärsuytti toi vian etsiminen äidistä, miltei väkisin sitä syyllistettiin. Kun masentuneena hakeutui terapiaan, ni ei ollut tietoa tai energiaa selvittää, että mitä linjausta kukain edustaa yms yms. ne on terveemmän ihmisen heiniä ne.

löytyisikö lisää kokemuksia? ap

Terapeutin löysin samantien, yths:n neuvontapsykologi suositteli erästä, josta sitten tuli terapeuttini. Ei sitä oikein heti voinutkaan tietää kuinka sopiva terapeutti on, minulla vain taisi käydä hyvä tuuri.



Minulle terapia oli todella hyväksi, ilman sitä olisin tuskin koskaan valmistunut, saatikka perustanut perhettä. Ahdistusta on toisinaan, mutta pääsen niihin " käsiksi" helpommin kuin ennen terapiaa.



Lääkitystä minulla ei ole ollut (ainakaan vielä), joten siihen en osaa ottaa kantaa. Yksi mielestäni tärkeimmistä terapian onnistumiseen johtavista syistä on oma motivaatio.



Voimia terapeutin hakuun ja terapiaan, se on rankkaa työtä, mutta onnistuessaan palkitsevaa!

Kannattaa ehdottomasti mennä terapiaan! Ei se haittaa, vaikket ole tottunut tunteistaan puhumaan, siellähän sitä ongelmaa just käsitellään. Vaikea sanoa tuosta, miten tietää onko terapeutti hyvä, sen vain tietää. Kannattaa käydä jonkin aikaa ja miettiä sitä sitten.



Lähipiirissä on parikin, jotka käyttää lääkkeitä, toisesta en edes huomannut, vaikka hyvä ystävä onkin. Toinen muuttui parempaan suuntaan, kun kaikki ahdistus hävisi. Eli kannattaa sekin. Lääkärin kanssa sitten näette, kauanko lääkkeitä tarvii syödä. Näillä kummallakaan tutulla ei ole sivuoireita, toinen kokeili paria lääkettä ennen kuin löytyi sopiva, toiselle löytyi heti.



Hyvin sinulle käy!

en tiiä miten tämä on niin pelottavaa. kai kun ei edes haluaisi myöntää, että mussa on jotain vialla. ap

Olen vasta ottanut ensimmäisen askeleen päästäkseni irti masennuksesta ja saanut ajan terveyskeskukseen omalääkärille mutta ne kustannukset hirvittävät:-(

Terapiaa minäkin toivoisin, enkä vain lääkitystä, koska uskon että setvittävää olisi paljonkin... Täytyykö terapia maksaa itse? Pääseekö terveyskeskuksen kautta ylipäänsä millekään terapeutille?

Mistä sellaiselle pääsisi ja vielä niin, ettei nyt mitään satoja euroja kuussa tarvitsisi maksaa, sellaiseen kun ei yksinkertaisesti ole varaa.

Olosuhteet vain on olleet sellaiset, ettet ole pystynyt kehittämään kaikkia ominaisuuksiasi niin, kun pitäisi. Kaikilla meillä on sama ongelma, eri mittakaavoissa tai eri asioissa. Usko tai älä, useimmat meistä tarvitsisivat sitä terapiaa.

Vierailija:

Olen vasta ottanut ensimmäisen askeleen päästäkseni irti masennuksesta ja saanut ajan terveyskeskukseen omalääkärille mutta ne kustannukset hirvittävät:-(

Terapiaa minäkin toivoisin, enkä vain lääkitystä, koska uskon että setvittävää olisi paljonkin... Täytyykö terapia maksaa itse? Pääseekö terveyskeskuksen kautta ylipäänsä millekään terapeutille?

Mistä sellaiselle pääsisi ja vielä niin, ettei nyt mitään satoja euroja kuussa tarvitsisi maksaa, sellaiseen kun ei yksinkertaisesti ole varaa.

terveyskeskus psykologille pääsee ilmaiseksi. niille voi olla jonoa, ajat 2 viikon välein tms...

Sairastuin vakavaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja takana aiempia vierailuja terapeuttien luona YTHS:llä sekä avioeron yhteydessä, jonka yhteydessä söin ensimmäisen lääkekuurin. Ne lääkkeet lopetin omin päin kun omin päin alentelin annoksia enkä huomannut mitään " muutosta" . Näin jälkikäteen ajateltuna se tietysti oli tyhmää ja mahdollisesti altisti toiselle vakavalle masennusepisodille. Lääkkeillä oli " vesi hanhen selästä efekti" . En jaksanut murehtia pikkuasioista ja kykenin näkemään elämässäni oloevat hyvät asiat.

Toisen masennuskerran jälkeen lääkkeet pelastivat henkeni. Vakava masennus on hirvittävin tunne minkä ihminen voi kokea (ja olen kokenut aika paljon). Lääkkeet ovat mielelle kuin kipsi katkenneelle jalalle: sen suojissa on hyvä parantua. Eivät ne sinua miksikään muuta, korkeintaan vapauttavat elämään onnellisempana. Masennuslääkkeisiin ei jää riippuvaksi, rauhoittaviin voi jäädä jos on taipumusta päihteiden väärinkäyttöön.

Terapeutin löytäminen on oma tehtävä, se ikäänkuin takaa että olet siinä kunnossa että terapiasta on sinulle hyötyä. Mielenterveystoimistossa on tungosta ja sieltä voi olla vaikea saada " ilmaista" terapeuttia. Yksityisvastaanotolla hinnat ovat kai n-55-60¿/45min kieppeillä. Tästä Kela korvaa suurimman osan, jos saat korvauspäätöksen. Siihen tarvitset sitten lääkärinlausunnon, joten mielenterveystoimiston kautta kannatta edetä.

Nyt olen toista vuotta terapiassa ja lääkkeet jätin vuoden käytön jälkeen ilman ongelmia.

Vaikken masennuksestani huutelekaan kaduilla ja toreilla, en sitä häpeäkään. Masentuneisuuteen taipuvaiset ihmiset ovat usein erittäin lahjakkaita ja herkkiä ihmisiä , joita vainoaa " musta koira" kuten Winston Churchilliä tai joille paistaa " musta aurinko" kuten Julia Kristevalle.

Onnea parantumisen tielle!

Minä olen vuoden ajan käynyt juttelemassa sairaanhoitajan kanssa mutta se ei riitä. Tarvitsen perusteellisempaa keskustelua ja puhumista ja tiedon siitä että saan käsitellä sen yhden ja saman henkilön kanssa asiat loppuun asti, mahdollisesti se kestää sitten useita vuosia.



Eli olen aloittamassa yksityisen psykoterapian. sain jostain listan kelakelpoisista psykoterapeuteista ja lähdin sitten soittelemaan listaa läpi. Jo puhelimessa tunsin kuka terapeuteista on minulle hyvä ja sitä samaa suositteli sairaanhoitajakin.



sitten kun lääkäri tekin lausunnon kelalle terapian tarpeestani niin menin käymään tällä terapeutilla haastattelukäynnillä ja varmistuin siitä että se on minulle oikea.



tulen käyttämään lääkitystä terapian ohella ja varmaan loppuelämäni. lääkemyöntyvyys on sairaudessani erityisen tärkeää.



juttele ihmeessä lääkkeistä ja niiden vaikutuksesta (tai vaikuttamattomuudesta) persoonaan. lääkketiä pitää kyllä syödä useita kuukausia senkin jälkeen kun oireet ovat hävinneet ja lopetus täytyy tapahtua hitaasti.



mieti sitäkin että monissa sairauksissa pitää syödä lääkkeitä ihan koko elämä. loppujen lopuksi se on aikamoisen pieni juttu sitten kun sopiva lääke on löytynyt.



terapiaa miettiessä hyvää lukemista on kirja nimeltä psykoterapiaopas. kirjoittajaa en muista.



hyvää jatkoa sinulle ap!