Miten ihmiset uskaltaneet ennen kulkea yksin metsissä kun kaikkialla uskottu olevan tonttuja, maahiaisia ja pahempaakin
Ennen vakaasti uskottiin peikkoihin, maahisiin, metsänpeittoon, toki myös keijuihin ja haltioihin, miltä tuon ajan ihmisestä tuntunut kulkea vaikka kauas Turun linnaan omalta asuinseudultaan?
Kirkkoja harvassa, piruja joka puskassa- maahiaisia, peikkoja; Näkki kaivossa ja vesilähteessä. Miten on uskallettu astua ovesta ulos?
Nykyaikana jo saunatonttuakin moni pelkäisi, nuo entisaikojen sankarit joka kerta ulos mennessään uhmanneet sakeaa ja elävistä henkimaailmaa, se ollut heille todellisuutta!
Tarinat paikoista eläneet jo kivikaudelta kun oli vielä muitakin ihmislajeja, nearthendaalisia ja muita Hobitti- ihmisiä, onko sitten aiemmin ollut keijuja ja muuttolinnuille ja henkimaailmalle Lintukoto, tätähän emme toki tiedä. Varmasti ennen kummitukset, peikot, erilaiset aaveet ja vampyyrit pelottaneet kulkijaa ja matkalaista
Kommentit (26)
Loitsut suojasi. Ja metsän hengille uhrattiin. Sitä varten oli seidat ja uhrikivet.
Vierailija kirjoitti:
Tontuthan on hyviä tyyppejä
Eivät välttämättä. Katselin suomalaisen tubettajan jaksoa tontuista ja siinä kerrottiin 1800-luvun "silminnäkijäkokemuksesta", jossa saunatonttu tappoi isännän saunaan. Tonttuihin saattoi liittyä poltergeist-tyylisiä ilmiöitä ja saattoivat riehaantua tai suuttua helposti.
Suomalaiset ovat lähimpänä nearthendaalisia kuin muut eurooppalaiset.
Vierailija kirjoitti:
Ja kristinuskovaiset taas pelkäävät Saatanan vaanivan jokaisen nurkan takana.
Väärin arvattu, emme pelkää sitä lainkaan :)
Ei entisajan ihmiset niitä pelänneet, vaikka katsoivatkin tarpeelliseksi lahjoa niitä monin tavoin. Vieläkin on jäljellä seitakiviä. Samalla tavalla eri uskonnoissa on aina jumalille uhrattu.
Nykyään on pelkkiä kääriäisiä. Kyllä ennen oli kunnollista.