Lue keskustelun säännöt.
Mulla jää sellainen hälinä ja häpeä työpäivän jälkeen päähän. Miten siitä kaaoksesta mielessä eroon?
16.05.2024 |
On sellainen työpaikka jossa paljon ihmisiä ja aina tapahtuu, tehdään ja mennään. Nauretaan, on heikompia hetkiä ja vaikka mitä.
Joka työpäivän jälkeen on ihan hälinä päässä. Myöhemmin vasta reksteröin, että "Ei hitsi, sanoinko sille niin? Miksi ja voi, että kun hävettää" siinä kun on paljon ihmisiä ja puhuvia päitä niin tulee välillä niin lennokasta juttua itselläkin, että myöhemmin mietin olenko jotenkin turhan vilkas ja itseäni ilmaiseva.
Työt hoidan hyvin ja olen saanut paljon ihania työkavereita ja tukea sekä positiivista palautetta.
Silti häpeän ihan valtavasti välillä kun olen taas niin uppoutunut siinä virran mukana ja heitän (huulta)välillä ihan mitä sattuu tai muuten saatan vahingossa nolata itseni.
Kommentit (44)
Itse junailin itseni eläkkeelle noin 2022. Hivutin ja väritin tarinaa ja eiku vähitellen saikulle ja sitä kautta poisssss 😂. V.tutti niin työpaikka (virka).
Ei enää ikinä. 🖕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta on.
Jos hälinä ja kiire saa aikaan vauhdikkaat puheet, niin kannattaa yrittää pitää omia, yksityisiä taukoja työpäivän aikana ( olemalla vaikka vessassa pari minuuttia pidempään, jos et muuta keksi) jotta saat kuormitusta (sitä pään sisäistä surinaa) nollattua työpäivän aikana. Silloin on helpompi pysyä skarppina koko päivän.
Lisäksi sovit itsesi kanssa, että puhut vähemmän, oikeastaan vain minimin. Jokaiseen porukkaan tai vitsailuun ei tartte mennä mukaan, voit seurata tilannetta sanomatta itse mitään. Kun tätä tietoisesti harjoittelee, niin tulee puhuttua vähemmän ja myös vähemmän niitä tyhmiä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Itse junailin itseni eläkkeelle noin 2022. Hivutin ja väritin tarinaa ja eiku vähitellen saikulle ja sitä kautta poisssss 😂. V.tutti niin työpaikka (virka).
Ei enää ikinä. 🖕
NEROUTTA.
Tein Sen.
Tää on nykyajan nuorten aikuisten kehittämä "ongelma" omassa päässä. Ei tulis mieleenkään miettiä tommosia asioita enää kotona. Kyllä se duuni jää pois mielestä kun on muutakin elämää.
En ihmettele että tän ajan ihmiset on niin sekaisin ja ahdistaa kun jatkuvasti mietitään mitä muut ajattelee.
Lopettakaa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin auttaa ajatus, että kukaan muu tuskin jää niitä asioita miettimään. Ainakaan minun sanomisiani.
Minäpä jään, muistan kaiken ja analysoin tarvitseeko suuttua. Joskus blokkaan tyyppejä.
Tämä on sellaista ihmisten omasta ankaruudesta paistavaa käyttäytymistä. Henkilö on usein myös itselleen hyvin ankara. Olisi sellainen itsemyötätunto sopiva vinkki tähä, molemmille tapauksille eri osapuolina. Hyviä kirjojakin löytyy googlettamalla :)
Jaa että kaikki p pitäisi ikäviltä ihmisiltä ottaa ja vain hymyillä. Tarkoitan nyt hyvin ikäviä ihmisiä, muiden alentajia ja mustamaalaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin auttaa ajatus, että kukaan muu tuskin jää niitä asioita miettimään. Ainakaan minun sanomisiani.
Kyllä moni jää miettimään. Ja monet vielä puhuvat niistä keskenään jälkeen päin tai eteenpäin, että se sanoi niin tai vastasi näin. Se on todella yleistä työpaikoilla!
No kyllä täytyy olla typerä työpaikka ja typeriä ihmisiä. Kannattaa jättää aivan omaan arvoonsa tuollaiset.
Etäännytä itsesi "häpeän hetkistä" pohtimalla, mitä sanoisit samaa murehtivalle kaverille. Voit myös yrittää keskittyä hyviin hetkiin. Et voi estää itseäsi ajattelemasta huonoja juttuja (turha yrittääkään, epäonnistut ja sitten sekin on yksi huono juttu lisää), mutta voit tietoisesti myös etsiä ne hyvät jutut. Voit ihan kalenteroida huolihetken niiden ikävien miettimiselle, esim. 15min työpäivän jälkeen, mutta sen jälkeen ohjaa ajatukset mukavampiin juttuihin.
Jos jatkuvasti kuitenkin kokee häpeää tai kuormaa työpäivän jälkeen, on hyvä myös miettiä, pitäisikö sille tehdä jotain siellä töissä. Teetkö työtä arvojesi mukaan? Onko sinulla tilaa olla oma itsesi? Voitko pitää töissä taukoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin auttaa ajatus, että kukaan muu tuskin jää niitä asioita miettimään. Ainakaan minun sanomisiani.
Minäpä jään, muistan kaiken ja analysoin tarvitseeko suuttua. Joskus blokkaan tyyppejä.
Tämä on sellaista ihmisten omasta ankaruudesta paistavaa käyttäytymistä. Henkilö on usein myös itselleen hyvin ankara. Olisi sellainen itsemyötätunto sopiva vinkki tähä, molemmille tapauksille eri osapuolina. Hyviä kirjojakin löytyy googlettamalla :)
Jaa että kaikki p pitäisi ikäviltä ihmisiltä ottaa ja vain hymyillä. Tarkoitan nyt hyvin ikäviä ihmisiä, muiden alentajia ja mustamaalaajia.
Ajattelin, että olet vain muutoin herkkä kuulostelemaan itseäsi ja toimintaasi, millaista ap mielestäni kuvailee, pahoittelut.
Se, että joku oikeuttaa oman huonon käytöksensä niin ei ole tietenkään millään tavalla suvaittavaa, mutten uskonut ap:een tarkoittaneen tällaista tilannetta.
Minkä ikäinen olet, ap? Mulla oli jotain tuollaista nuorempana 20-30-vuotiaana (vielä nuorempana ja lapsena olin hyvin ujo ja hiljainen). Välillä häpesin hirveästi jälkeenpäin, että mitä kaikkea olin mennyt taas mölisemään, vaikka en ollut mitenkään totaalisen estoton tai jatkuvasti äänessä. Silti vain olin puhunut mielestäni liikaa, ihan typeriä juttuja ja liian henkilökohtaisia. Joskus illalla nukkumaan käydessä mieleeni putkahti myös tosi vanhojakin juttuja, joita häpesin.
Mutta jossain kohtaa se pahin jälkihäpeä on mennyt ohi, nyt olen jo yli 40-vuotias. Joskus harvoin vieläkin tulee ajatuksia, että mitä minä nyt taas menin sellaista hölisemään, mutta se monee nopeasti ohi. Ymmärrän sen, että ei sitä kukaan muu todellakaan jäänyt miettimään. Yritän myös muistella mitä muut samassa tilanteessa sanoi ja tajuan, että ihan saman tasoisia ne muidenkin jutut oli.
Jotenkin vain tempaudun niin tunteella mukaan sellaiseen hersyvään tilanteeseen tai iloiseen ilmapiiriin. Samalla tavalla myös imen kuin pesusieni huonoa ilmapiiriä ja ihmisten välisiä jännitteitä, tai jonkun ihmisen negatiivista energiaa, ja ahdistun niistä valtavasti. Huonoon ilmapiiriin en lähde mukaan, vaan päinvastoin sisälläni virittyy voimakas pakenemisen tarve. Olen joutunutkin jättämään pari työpaikkaa, koska aloin voida niin huonosti niin sen yleisen ilmapiirin takia, kuin yksittäisten ahdistavien henkilöiden seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä se on, kun tiedostavat naikkoset vetävät poliittisesti ylikorrektia työroolia, ja silti ilta menee miettiessä, että sanoinko jotain tyhmää ja canseloidaanko mut kuitenkin.
Olen erittäin herkkä tuon kaltaiselle stressille ja alanvaihto työttömyyteen oli epäironisesti pelastus. Tietenkin yritin mutta burnouthan siitä tuli sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on nykyajan nuorten aikuisten kehittämä "ongelma" omassa päässä. Ei tulis mieleenkään miettiä tommosia asioita enää kotona. Kyllä se duuni jää pois mielestä kun on muutakin elämää.
En ihmettele että tän ajan ihmiset on niin sekaisin ja ahdistaa kun jatkuvasti mietitään mitä muut ajattelee.
Lopettakaa se.
Sosiaalinen media elikkäs facebookit ja kaikki tällainen suorastaan ruokkii mitä-muut-ajattelevat-minusta-ajattelua. Niin ja sitten on mainokset joille ei voi olla altistumatta. Mainokset ja some. Kaksi pahinta ihmiselämän myrkyttäjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin auttaa ajatus, että kukaan muu tuskin jää niitä asioita miettimään. Ainakaan minun sanomisiani.
Kyllä moni jää miettimään. Ja monet vielä puhuvat niistä keskenään jälkeen päin tai eteenpäin, että se sanoi niin tai vastasi näin. Se on todella yleistä työpaikoilla!
Sosiaalista machiavellistista paskaa. Kuvottavaa.
"On sellainen työpaikka jossa paljon ihmisiä ja aina tapahtuu, tehdään ja mennään. Nauretaan, on heikompia hetkiä ja vaikka mitä. "
Mikä työ tällainen on, jossa niin mennään ja tehdään ja nauretaan? Tirks
"Työt hoidan hyvin ja olen saanut paljon ihania työkavereita ja tukea sekä positiivista palautetta. "
Oiken positiivista, ai että kyllä siun kelpaa. Tirks
"Silti häpeän ihan valtavasti välillä kun olen taas niin uppoutunut siinä virran mukana ja heitän (huulta)välillä ihan mitä sattuu tai muuten saatan vahingossa nolata itseni. "
Pidä turpasi vaan kiinni useammin, ei ne muutkan vain sinua jaksa koko ajan kuulla. Syystäkin hävettää.
Vierailija kirjoitti:
Liikunta auttaa selvittään pään.
Liikunta lisää kortisolitasoja mikä nostaa stressiä mikä nostaa päänsisäistä hälinää.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, ap? Mulla oli jotain tuollaista nuorempana 20-30-vuotiaana (vielä nuorempana ja lapsena olin hyvin ujo ja hiljainen). Välillä häpesin hirveästi jälkeenpäin, että mitä kaikkea olin mennyt taas mölisemään, vaikka en ollut mitenkään totaalisen estoton tai jatkuvasti äänessä. Silti vain olin puhunut mielestäni liikaa, ihan typeriä juttuja ja liian henkilökohtaisia. Joskus illalla nukkumaan käydessä mieleeni putkahti myös tosi vanhojakin juttuja, joita häpesin.
Mutta jossain kohtaa se pahin jälkihäpeä on mennyt ohi, nyt olen jo yli 40-vuotias. Joskus harvoin vieläkin tulee ajatuksia, että mitä minä nyt taas menin sellaista hölisemään, mutta se monee nopeasti ohi. Ymmärrän sen, että ei sitä kukaan muu todellakaan jäänyt miettimään. Yritän myös muistella mitä muut samassa tilanteessa sanoi ja tajuan, että ihan saman tasoisia ne muidenkin jutut oli.
Jotenkin vain tempaudun niin tu
Aivan kuin olisin itse tämän kirjoittanut! Täällä siis kohtalotoveri.
Vierailija kirjoitti:
Etäännytä itsesi "häpeän hetkistä" pohtimalla, mitä sanoisit samaa murehtivalle kaverille. Voit myös yrittää keskittyä hyviin hetkiin. Et voi estää itseäsi ajattelemasta huonoja juttuja (turha yrittääkään, epäonnistut ja sitten sekin on yksi huono juttu lisää), mutta voit tietoisesti myös etsiä ne hyvät jutut. Voit ihan kalenteroida huolihetken niiden ikävien miettimiselle, esim. 15min työpäivän jälkeen, mutta sen jälkeen ohjaa ajatukset mukavampiin juttuihin.
Jos jatkuvasti kuitenkin kokee häpeää tai kuormaa työpäivän jälkeen, on hyvä myös miettiä, pitäisikö sille tehdä jotain siellä töissä. Teetkö työtä arvojesi mukaan? Onko sinulla tilaa olla oma itsesi? Voitko pitää töissä taukoja?
Oireiden hoitamiselta kuulostaa. Juurisyyhyn ei päästä tarttumaan, mitä ne ovatkaan. Paska ei muutu kullaksi vaikka kiillottaisi. Hyviä vinkkejä sinänsä jos sähköposti ei joskus auennut ja sadepäivät kismittää.
Kyllä moni jää miettimään. Ja monet vielä puhuvat niistä keskenään jälkeen päin tai eteenpäin, että se sanoi niin tai vastasi näin. Se on todella yleistä työpaikoilla!