Isovanhempien jokaiseen sukuruokailuun kuuluvat lihomis-/laihtumiskeskustelut

Oletko puhunut heidän kanssaan tästä? Siitähän se lähtee. Esität kohteliaan, perustellun pyynnön, ettei puhuta painosta. 

Tuohan on hyvin suomalainen tapa, valitettavasti. Itse muistelen kun tapasin pitkän tovin jälleen tuttavani, niin ensimmäiseksi sanoi että oletpa kovasti laihtunut. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt sanoa mitä ajattelin eikä ajatella mitä sanoin.

Jossain tilanteessa ilman lapsia sanoisin että toivotte ettei painoa kommentoitaisi kiitos. Jos on etäiset isovanhemmat niin pehmentäisin vielä sanomalla että kiva nähdä ja jutella kuulumisia kuitenkin. Jotain tällaista.

Meillä miniän jokaiseen vierailuun liittyy keskustelu rahasta, joka hänellä ei ole ja meillä on. Pitäisik laittaa stoppi moiselle kyläilijälle?

Outoa. En muista ikinä kuulleeni mitään painokeskustelua suvun enkä myöskään perheeni ruokapöydässä. Osa on hoikkia, osa pulskia.

Vierailija kirjoitti:

Oletko puhunut heidän kanssaan tästä? Siitähän se lähtee. Esität kohteliaan, perustellun pyynnön, ettei puhuta painosta. 

Voi yrittää mutta sitten kyllä loukkaannutaan verisesti. Varsinkin kun kyseessä miniä.

Meillä ihan samaa. Omat vanhemmat ovat tätä tehneet (tosin emme ruokailleet yhdessä) ja anoppi vahtii ihmisten lihomista ja laihtumista. Ja puhuu sitten kuinka se Markettakin on lihonut yms 

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniän jokaiseen vierailuun liittyy keskustelu rahasta, joka hänellä ei ole ja meillä on. Pitäisik laittaa stoppi moiselle kyläilijälle?

Jos se sua ahdistaa. Mutta mielestäni painon kommentointi ei kuulu nykypäivään.

Kehorauha!

Jos puheeksi ottaminen on liian vaikeaa, olisiko mahdollista lopettaa yhteiset ruokailut kokonaan ja ehdottaa tapaamisia muissa merkeissä? Päivälliskutsuun vastaisi: "Kiitos kutsusta! Tällä kertaa ei sovi. Olemme kuitenkin menossa huomenna eläinpuistoon, lähtisittekö seuraksi?" Miltä kuulostaa?

Meillä oli samaa. Kun anoppi on kertonut jonkun tutun taas lihoneen tmv. vastasin aina kysymällä, "no mutta mitä hänelle kuului?" 

Nyt vuosien jälkeen tuo toisten lihomisen mainitseminen on muuttunut muiden kuulumisten kertomiseen.

Sitä tapaa en ole saanut kitkettyä, jossa jokainen ruoka lopetetaan sanomalla, että huh, tulipa taas syötyä liikaa ...

Vierailija kirjoitti:

Outoa. En muista ikinä kuulleeni mitään painokeskustelua suvun enkä myöskään perheeni ruokapöydässä. Osa on hoikkia, osa pulskia.

Nää onkin porvoolaisia isovanhempia. Siellä on ihan kamalat anoppi, appi, miniä, vävy ja vielä työkaveritkin. Ihmiset ei ikinä keskustele keskenään asioista vaan kiirehtivät vauvapalstalle tarinoimaan. 

Jo edesmenneet vanhempani ja samaniköiset muut sukulaiseni olivat myös näitä painosta kommentoijia. Isälläni taisi jopa olla jokin syömishäiriö. Hän jankutti sekä omasta että muiden painosta jatkuvasti ja oli aina dieetillä. Kun tavattiin, minut arvioitiin heti, samoin kaikki hänen kohtaamansa tutut ja tuntemattomatkin arvioitiin jälkeenpäin. Aina se paino. Hän oli syntynyt 30-luvulla, kuten ne muutkin painoa kyttäävä sukulaiseni. Tuntui, ettei ihmisellä ollut muuta tehtävää tällä planeetalla kuin pysyä mahdollisimman hoikkana. Olen taistellut tätä perinnettä vastaan! Yritän olla puhumatta painosta sanallakaan ikinä.

Nainen 58 v. 

Vierailija kirjoitti:

Jos puheeksi ottaminen on liian vaikeaa, olisiko mahdollista lopettaa yhteiset ruokailut kokonaan ja ehdottaa tapaamisia muissa merkeissä? Päivälliskutsuun vastaisi: "Kiitos kutsusta! Tällä kertaa ei sovi. Olemme kuitenkin menossa huomenna eläinpuistoon, lähtisittekö seuraksi?" Miltä kuulostaa?

Itseasiassa vähän näin olemme alkaneet ehkä tiedostamattakin toimimaan, mutta toisinaan kuitenkin "pakostakin" tulee niitä yhteisiä ruokailuja esimerkiksi hääjuhlissa, joita ei niin kevyesti jätetä välistä. 

Ap

Tyyppillistä 40-luvulla syntyneille, samat jaarittelut omasta ja muiden painosta.

Näitä painosta huomauttelijoiden traumatisoituneita jälkeläisiä on keskustelufoorumit pullollaan. He jauhavat julkkisten painosta juuri kuten he itse ovat saaneet kuulla koko elämänsä vanhemmiltaan, tädeiltä, sediltä, isovanhemmilta omasta painostaan. Annetaan pahan kiertää ja haukutaan anonyymeina muita, joilla olisi näiden huomattelijouden mielestä kilokin liikaa. Omat muistot elävinä mielessä: "No Mirja, äläpäs ota lisää kiisseliä, menee kaikki persuksiin!" puheet mielessä. 

Junttius onkin haastavampi sairaus. Sanoisin itse varmaan tuollaisessa tilanteessa jotain lapselle tyylin. Mummo ei osaakaan käytöstapoja, muista juoruilu ja ulkonäön kommentointi ei ole soveliasta. Älkää lapset ottako mummosta mallia.. tms. Minust a moukkamaiseen ja toisia epäkunnioittavaan puheeseen tulee puuttua. 

Onko teillä sitten paino-ongelmia?

Jotkut puhuu hiuksista, kampaajalla/parturissa käymisestä ja kaljua saattaa ahdistaa. Hyihyi, inhottavia sukulaisia. Mitäpä jos ihmiset on vaan niin yksinkertaisia etteivät osaa laajemmin ajatella puheenaiheita. Jotkut jopa saattavat puhua  töistään ja lomastaan, sekös ahdistaa eläkeläistä tai työtöntä.

Oltaisko kaikki ihan hiljaa vaan? 

Vierailija kirjoitti:

Jos puheeksi ottaminen on liian vaikeaa, olisiko mahdollista lopettaa yhteiset ruokailut kokonaan ja ehdottaa tapaamisia muissa merkeissä? Päivälliskutsuun vastaisi: "Kiitos kutsusta! Tällä kertaa ei sovi. Olemme kuitenkin menossa huomenna eläinpuistoon, lähtisittekö seuraksi?" Miltä kuulostaa?

Tällaista olin tulossa minäkin ehdottamaan. Isovanhemmat eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä, joten poistetaan se asia yhteisestä olemisesta.

Älä tee kärpäsestä härkästä.

Kyllä on taas ongelmat, ihan vakavissaan joku on laittamassa välit poikki omiin sukulaisiin koska painokeskustelu. Itkiskö vai nauraisko kun nää nykyihmisten ongelmat on niin perinjuurin typeriä.