Miten usein te joilla on karjalaisia sukujuuria teette piirakoita?
Ovat suurta herkkuani ja liian harva tuntemani tekee.
Kommentit (42)
Piirakka on tällä Karjalaisella käsittelyssä lähes päivittäin. Suurta herkkua on kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Liian työläitä, en tee, vaikka kyllä osaan. Lapsuudessa tehnyt niin paljon, että on varmaan kuin polkupyörällä ajo, ei unohdu koskaan.
Ei ne oikeastaan edes ole kovin työläitä. Nopeat tehdä ja paistaa, kunhan puuro/muu täyte on tehty.
Mistä sitä tietää jos onkin 1% karjalaista ja voi alkaa valmistaa piirakoita sekä kalakukkoja. Sitä ei tiedä koskaan onko vai eikö. Ei ole sukutestejä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Joskus teininä yritin innoissani tehdä karjalanpiirakoita, mutta niistä tuli kivikovia. Maku oli kyllä oikea, mitä nyt sain niitä järsittyä. Aion jossain vaiheessa yrittää vielä.
Onneksi siskoni on opetellut sen taidon, ja hän tekee piirakoita usein.
Isoäitimme oli Karjalasta ja hänen luonaan oli aina tuoreita piirakoita + munavoita tarjolla.
Taidan arvata, miksi piirakoistasi tuli kivikovia, niin olen kuullut käyneen joillekin muillakin. Hyvien piirakoiden salaisuus on, että ne voidellaan huolellisesti voisulalla heti uunista otettua ja sen jälkeen pannaan tiiviisti leivinliinan alle. Siellä ne pehmenevät juuri oikeanlaisiksi.
t. Se evakkoperheen piirakkalauantaityttö
Ja ne voidellaan voisulalla / uitetaan siinä _molemmin puolin_!
Mummoni paistoi hirmuisen määrän joka viikko (oli iso porukka). Äitini hyvin harvoin. Itse opettelin joskus, mutta en enää tee. Opetin 15 vuotta sitten eräälle sukulaislapselle, miten niitä tehdään, ja juuri jouluna kuulin, että hän edelleenkin tekee niitä ainakin jouluksi.
Gluteenittomia ostan joskus kaupasta, eivät ole kovin kummoisia, mutta syöhän niitä.
Sellainen hauska ohje oli jossain, että voi tehdä sellaisen uunipellin kokoisen piirakan, eli kaulitsee pellin kokoisen pohjaan ja päälle sitten riisipuuroa tai perunatäytettä.
Pyörösiä eli kukkosia joskus harvoin olen paistanut puoliksi karjalaisen taustani takia.
Joitakin kertoja vuodessa teen ison satsin ja laitan pakkaseen. Ja aina ennen juhlia kuten joulua tai kihlajaisia. Ja tarjoan aina munavoin kanssa.
En juuri koskaan. Kaupasta ostan lähes viikottain.
En koskaan, vaikka isovanhempani asuivat Karjalassa. Mutta silloin tällöin ostan pakasteena cocktail piirakoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa vaivaa. Kaupasta saa valmiina.
En minä makaronejakaan itse sorvaa.
Ei kaupan valmiit piirakat ole mitään.
Juuri näin. Itse ne pitää tehdä, leivinuunissa, lämmitetty itse kasvatetuilla puilla. Kaadettu tylsällä sahalla ja yksin raahattu puut metsästä torppaan ilman hevosen apua.
Heh, ei riitä mihinkään! Pitää olla itse rakennettu talo, itsekasvatetuista puista tehty. Leivinuuni itse muurattu, itsetehdyistä tiilistä. Jatko kuten edellä. Eikä sekään oikeasti riitä. Jos aivan perinjuurin alusta asti itse aivan kaiken tekee, pitää ensin luoda maailmankaikkeus. Kuten omenapiirakan leipomisessakin. Ei meistä nykyihmisistä ole kyllä mihinkään.
Pari kertaa vuoteen, lähinnä jouluksi ja uudeksivuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli Viipurista ja itsellä on jo ikää, silti teen kuukausittain.
Mites munavoi?
Hyvin, kiitos kysymästä.
Sulla on kirjoitusvirhe tuossa.
Vierailija kirjoitti:
Liikaa vaivaa. Kaupasta saa valmiina.
En minä makaronejakaan itse sorvaa.
Kaupan piirakat ovat pahanmakuisia.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aikaa varmaan kolmekymmentä vuotta. Fazerin piirakat on ihan hyviä
Eikä ole, pullamössöön laitettu puuroa
Vaikka itsellä ei ole sukujuuret idässä niin piirakoita teen melkein kuukausittain. Anopin kautta tulleet leivontaan. Ja oikealla leivinuunilla tietty. Kesällä tulee kyllä tehtyä harvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aikaa varmaan kolmekymmentä vuotta. Fazerin piirakat on ihan hyviä
Mielestäni ne eivät ole yhtään hyviä. Mutta jos parempia ei ole saanut koskaan. Kaksi kertaa itse maistanut mutta ei mun makunystyröille kelpaa ne.
Faith kirjoitti:
Joskus teininä yritin innoissani tehdä karjalanpiirakoita, mutta niistä tuli kivikovia. Maku oli kyllä oikea, mitä nyt sain niitä järsittyä. Aion jossain vaiheessa yrittää vielä.
Onneksi siskoni on opetellut sen taidon, ja hän tekee piirakoita usein.
Isoäitimme oli Karjalasta ja hänen luonaan oli aina tuoreita piirakoita + munavoita tarjolla.
NE pitää uittaa maito+vesi seoksessa ja laittaa voipaperin ja pyyhkeen alle hautumaan!
Vierailija kirjoitti:
Mummoni paistoi hirmuisen määrän joka viikko (oli iso porukka). Äitini hyvin harvoin. Itse opettelin joskus, mutta en enää tee. Opetin 15 vuotta sitten eräälle sukulaislapselle, miten niitä tehdään, ja juuri jouluna kuulin, että hän edelleenkin tekee niitä ainakin jouluksi.
Gluteenittomia ostan joskus kaupasta, eivät ole kovin kummoisia, mutta syöhän niitä.
Sellainen hauska ohje oli jossain, että voi tehdä sellaisen uunipellin kokoisen piirakan, eli kaulitsee pellin kokoisen pohjaan ja päälle sitten riisipuuroa tai perunatäytettä.
Pyörösiä eli kukkosia joskus harvoin olen paistanut puoliksi karjalaisen taustani takia.
No hyi olkoon. Niiden piirakoiden idea on se kuori.
Jollain uunipellin kokoisella piirakalla koko idea menee pilalle ja syntyy pelkkää uunissa paistettua puuroa
Vierailija kirjoitti:
Piirakka on tällä Karjalaisella käsittelyssä lähes päivittäin. Suurta herkkua on kyllä.
On ne muillakin eikä vain Karjalaisilla. On Mustosilla ja Koposilla ja Erosillakin!
OTA ja laita asetuksiin "pisteen jälkeen iso kirjain" ja muulloin laitat ite. Se on karjalainen jos sitä tarkoitit eikä Karjalainen.
Taidan arvata, miksi piirakoistasi tuli kivikovia, niin olen kuullut käyneen joillekin muillakin. Hyvien piirakoiden salaisuus on, että ne voidellaan huolellisesti voisulalla heti uunista otettua ja sen jälkeen pannaan tiiviisti leivinliinan alle. Siellä ne pehmenevät juuri oikeanlaisiksi.
t. Se evakkoperheen piirakkalauantaityttö