Lue keskustelun säännöt.
Naapurin jatkuva meteli rasittaa
Avaudun: asun tiiviillä omakotialueella, naapurissa on tosi äänekäs pikkulapsiperhe, jonka jatkuva meteli rasittaa. En saa oleskeltua omalla pihalla ilman kuulokkeita, tai muuten joudun keskelle sitä jatkuvaa mekkalaa: "Leevi! Ei sinne! Jonne! JONNE! VAROVAISESTI! Nyt TULE TÄNNE, kaivetaan tähän kolot siemenille."
Ongelman tästä tekee se, että meno ei ole mitään vihaista riitelyä tai alkoholin käyttöä, sellaista olisikin helppo inhota. Pojat vain ovat (karjuvia ja kiljuvia) poikia ja vanhemmillakin on tosi läpitunkevat, ilmaa halkovat äänet. Mutta kun se meteli on jatkuvaa! Sellainen alentaa ihan tutkitusti viihtyvyyttä, ja alan olla ihan loppu. Eikä näillä vanhemmilla ole selvästikään mitään tajua siitä, miten koko naapurusto raikaa kun "ota Jonne vielä kaksi lusikallista, jee WUHUU nyt potkitaan palloa, hienosti Leevi kävit pissalla kukkapenkissä, ei saa avata hanaa itse, SEIS EI SAA MENNÄ PORTISTA TIELLE!" On vähän kiusallistakin kuulla kaikki aivan liian kantavalla äänellä käydyt keskustelut.
Mikä neuvoksi? En jaksaisi alkaa käyttämään vastamelukuulokkeita, käytän niitä avokonttorityyppisessä työssänikin aniharvoin. Enkä tahdo, että kuulokkeiden takia meidänkin pihalla joutuu karjumaan jos tahtoo sanoa toiselle jotain. Joku mielentyyneysmantra?
Kommentit (183)
Ihmiset on nykyään niin herkkiksiä että häiriintyy kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli naapurilla sellainen vanha pakettiauto, jolla hän lähti aamuisin klo 5.45 töihin. Ainoa vaan, että sen piti joka aamu paiskoa sitä pakun sivuovea monta kertaa ennenkuin sai sen rämäpaskan käynnistettyä ja siitäkin lähti ihan hirveä meteli. Kerran laskin, että tuota ovea avattiin ja paiskottiin kiinni 17 kertaa aamun aikana. Ihan käsittämätöntä touhua. Oli kiva joka aamu herätä tuohon oven paiskomiseen vähän ennen kuutta.
Aivan älytöntä! Varmasti jokainen tietää mikä pamaus se on kun paiskataan vanhasta pakusta ovi kiinni joten luulisi myös tajuavan ettei sitä paukutella yhtään enempää kuin on pakko. Samanlainen itsekäs tollo kuin aplla naapurissa.
Minua kiinnostaisi tietää miten ilmaiset, että millä kirjaimella sana per-se alkaa? A:lla, K:lla vai kenties jollain muulla? Ai P:llä? Okei. No miksi hel-vetissä sitten kirjoitat että "AP:LLA" ?!?
Nyt oli kyllä jo niin häiriintynyt ja täysin aiheeseen liittymätön kommentti, että on pakko kommentoida. Itse saatan kirjoittaa ap:lla, koska ajattelen sen mielessäni sanana, "aapeella". Vähän kuin Aapelilla.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lapsiperheiden meininkiä. Miksi lapset eivät osaa enää puhua normaalisti, vaan pitää koko ajan huutaa?
Lapsille pitää sanoa, että älä huuda. Voi sanoa, että täällä ei ole huonokuuloisia, kaikki kuulee tavallista puheääntä, huutaminen on rumaa, vain hädässä voi huutaa. Kyse on sivistymättömyydestä aikuisten osalta. Ap sanoi, että naapurin rouva huutaa itsekin ja näin näyttää esimerkkiä, se on se perussyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lapsiperheiden meininkiä. Miksi lapset eivät osaa enää puhua normaalisti, vaan pitää koko ajan huutaa?
Lapsille pitää sanoa, että älä huuda. Voi sanoa, että täällä ei ole huonokuuloisia, kaikki kuulee tavallista puheääntä, huutaminen on rumaa, vain hädässä voi huutaa. Kyse on sivistymättömyydestä aikuisten osalta. Ap sanoi, että naapurin rouva huutaa itsekin ja näin näyttää esimerkkiä, se on se perussyy.
Vanhukset ja velat ovat niin vieraantuneita lapsista etteivät ymmärrä enää että lapsille voi sanoa sata kertaa että älä huuda mutta jalkapalloa pelatessa pihalla varmasti huutavat silti. Ja se on normaalia.
Ja asut tiiviillä omakotialueella koska? Tälläiset ei useinkaan ole mitään hiljaisia, lapset, ruoholeikkuu, koirat, pihajuhlat tuurista kiinni pitkälti, itse asutaan luhtitalon alakerta ei montaa naapuria pieni piha ja päättyvä tie, ei mitään meteliä oikeastaan ikinä, mökki sitten taas on talviasuttava okt naapuripaikkakunnalla ei lähinaapureita järvi lähellä ihana rauha iso piha, mutta koneilla hoidetaan ja riittävän lähellä voi käydä usein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yllättävää, että pahimmat mölyäjät ovat niin hanakasti puuttumassa muiden ääniin. Minulla oli naapurina joskus mummeli mikä sai ihan raivareita jos muualta kuului oikeastaan yhtään mitään, mutta teki itse juuri tuota paiskomista ja autonsa oli niin äänekäs romu ettei jäänyt rouvan menemiset tai tulemiset keneltäkään huomaamatta.
Sama täälläkin..Kumma,että itse metelöidään eikä siedetä naapuria.Heti alkaa ovien paiskominen ja huutaminen aivan rajalla.Kova rääkyvä äänikin,että varmasti kuuluu.Ja toinenkin tapaus.Koneet ja rälläkät pauhaa,mutta naapurin ruohonleikkuu päiväsaikaan ärsyttää.
Meidän naapureina asuu kolme perhettä, jossa alle kouluikäisiä lapsia: yläkerran, alakerran ja seinänaapuri. Vain yksi näistä - seinänaapurit - saavat aikaan käsittämätöntä älämölöä koko sen ajan, kun ovat kotona ja valveilla.
Kyse ei ole siitä, että heidän äänet kuuluisi meille muita paremmin: muidenkin perheiden äänekkäämmät hetket kuuluvat kyllä, mutta niitä äänekkäitä hetkiä vain on huomattavan harvoin. Koska osaavat elää normaalivolyymilla, toisin kuin tämä yksi porukka. Myös tämän apinasakkn tulemiset ja menemiset rappukäytävässä ilmoitetaan kakofonialla. Muita kulkijoita siellä ei huomaakaan.
Minulla ei jotenkin empatia riitä ymmärtämään, että miksi pitää elää niin äänekkäästi. Etenkin tämä sirkusperheen nuorimmainen näyttää perineen - tai oppineen - äitinsä luonnon, eli kommunikoi lähinnä huutamalla ja vaatien.
Voisiko joku selittää, että mikä hemmetti siinä huutamisetarpeessa on taustalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapureina asuu kolme perhettä, jossa alle kouluikäisiä lapsia: yläkerran, alakerran ja seinänaapuri. Vain yksi näistä - seinänaapurit - saavat aikaan käsittämätöntä älämölöä koko sen ajan, kun ovat kotona ja valveilla.
Kyse ei ole siitä, että heidän äänet kuuluisi meille muita paremmin: muidenkin perheiden äänekkäämmät hetket kuuluvat kyllä, mutta niitä äänekkäitä hetkiä vain on huomattavan harvoin. Koska osaavat elää normaalivolyymilla, toisin kuin tämä yksi porukka. Myös tämän apinasakkn tulemiset ja menemiset rappukäytävässä ilmoitetaan kakofonialla. Muita kulkijoita siellä ei huomaakaan.
Minulla ei jotenkin empatia riitä ymmärtämään, että miksi pitää elää niin äänekkäästi. Etenkin tämä sirkusperheen nuorimmainen näyttää perineen - tai oppineen - äitinsä luonnon, eli kommunikoi lähinnä huutamalla ja vaatien.
Voisiko joku selittää, että mikä hemmetti siinä huutam
Pieni lapsi opettelee käyttämään ääntään ja ilmaisemaan tahtoaan. Se kuuluu kehitykseen. Jäikö itseltä välistä? Kun pitää seläntakana haukkua muita sirkusperheeksi. Voisit käyttää ääntäsi rakentavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapureina asuu kolme perhettä, jossa alle kouluikäisiä lapsia: yläkerran, alakerran ja seinänaapuri. Vain yksi näistä - seinänaapurit - saavat aikaan käsittämätöntä älämölöä koko sen ajan, kun ovat kotona ja valveilla.
Kyse ei ole siitä, että heidän äänet kuuluisi meille muita paremmin: muidenkin perheiden äänekkäämmät hetket kuuluvat kyllä, mutta niitä äänekkäitä hetkiä vain on huomattavan harvoin. Koska osaavat elää normaalivolyymilla, toisin kuin tämä yksi porukka. Myös tämän apinasakkn tulemiset ja menemiset rappukäytävässä ilmoitetaan kakofonialla. Muita kulkijoita siellä ei huomaakaan.
Minulla ei jotenkin empatia riitä ymmärtämään, että miksi pitää elää niin äänekkäästi. Etenkin tämä sirkusperheen nuorimmainen näyttää perineen - tai oppineen - äitinsä luonnon, eli kommunikoi lähinnä huutamalla ja vaatien.
Voisiko
Kiitos kommentista. Saman talon samanikäisillä lapsilla ei näytä olevan tarve "harjoitella äänenkäyttöään" noin puolta vuorokautta joka päivä. Ja ilmeisesti perheen äidilläkin on tarve harjoitella, koska raivoaa seinät raikuen jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voisiko joku selittää, että mikä hemmetti siinä huutamisetarpeessa on taustalla? "
Vähä-älyisyys. Vailla rajoja oleva ulospäin suuntautunut ihminen, joka ei pysty reflektoimaan omaa olemistaan.
Kasvatuksen puute. Elukkamaisuus taittuu muissakin asioissa kasvattamalla.
Ap taas.
Ohhoh, tämähän herättää keskustelua. Minua ainakin helpotti jo, kun sain avautua tänne ja myötätuntoa niiltä, jotka ymmärtävät tilannetta! Tsemppiä ja myötäelämistä kaikille, joilla on jotain vastaavaa kuormitusta kotonaan.
Muistutan, että en ole yrittänyt miettiä, että "miten saisin naapurit hiljaisiksi", vaan miten saisin omaa kuormitustani vähennettyä turvautumatta korvatulppiin. He nyt vain ovat kovaäänisiä ja ovat paljon pihalla, sille ei mahda mitään. Ja desibelejä lukuunottamatta ovat mukavia ihmisiä, vaikka totta kai toivoisin että tulisivat joskus ajatelleeksi pitämäänsä metakkaa. Omat lapseni ovat pari vuotta vanhempia, ja pihalla ryskäämisen sijaan enemmänkin rakentelevat legoja ja palapeliä ja ovat leikkimökissä sopuisasti. (Mallioppineet kai minulta, olen itsekin sävyisä tyyppi.) Jos tilanne olisi toinen, olisi kiva jos eri talojen lapset voisivat leikkiä yhdessä. Mutta se nyt ei taida tapahtua.
Minulla on harrastusporukassa pari samalla tavalla äänekästä tyyppiä kuin nämä naapurin vanhemmat, ja kun he kohtaavat, volyymi nousee nopeasti sellaiseksi, että se peittoaa kaiken muun alleen. Aina heille siitä sanotaan (en minä, en kehtaa) ja aina sama toistuu. Minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapureina asuu kolme perhettä, jossa alle kouluikäisiä lapsia: yläkerran, alakerran ja seinänaapuri. Vain yksi näistä - seinänaapurit - saavat aikaan käsittämätöntä älämölöä koko sen ajan, kun ovat kotona ja valveilla.
Kyse ei ole siitä, että heidän äänet kuuluisi meille muita paremmin: muidenkin perheiden äänekkäämmät hetket kuuluvat kyllä, mutta niitä äänekkäitä hetkiä vain on huomattavan harvoin. Koska osaavat elää normaalivolyymilla, toisin kuin tämä yksi porukka. Myös tämän apinasakkn tulemiset ja menemiset rappukäytävässä ilmoitetaan kakofonialla. Muita kulkijoita siellä ei huomaakaan.
Minulla ei jotenkin empatia riitä ymmärtämään, että miksi pitää elää niin äänekkäästi. Etenkin tämä sirkusperheen nuorimmainen näyttää perineen - tai oppineen - äitinsä luonnon, eli kommunikoi läh
Maailmalla tunnistettu ilmiö että vanhukset häiriköivät lapsiperheitä valittamalla lasten äänistä. Se stressaa vanhempia jotka muuttuvat entistä enemmän stressaantuneiksi.
Kaverini 4-vuotias on juuri sellainen kirkuja ja huutaja. Vanhemmat eivät ikinä kiellä, lähinnä naureskelevat kuinka kova ääni voi pienestä lapsesta lähteä. Kun ovat minun luonani kerrostalossa käymässä, sanon joka kerta, kun alkaa kirkua täyttä kurkkua, että nyt ollaan kerrostalossa, missä on otettava huomioon muutkin ihmiset eikä siellä saa meluta. Hiljenee joka kerta kiltisti. Jostain syystä vanhemmat vain eivät näinkään yksinkertaisia kohteliaisuuksia halua opettaa. Olisi kauhunaapuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ikimaailmassa muuttaisi omakotitaloalueelle, mikä on suosittu lapsiperheiden keskuudessa. Se meteli veisi viimeisetkin hermonrippeet.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini 4-vuotias on juuri sellainen kirkuja ja huutaja. Vanhemmat eivät ikinä kiellä, lähinnä naureskelevat kuinka kova ääni voi pienestä lapsesta lähteä. Kun ovat minun luonani kerrostalossa käymässä, sanon joka kerta, kun alkaa kirkua täyttä kurkkua, että nyt ollaan kerrostalossa, missä on otettava huomioon muutkin ihmiset eikä siellä saa meluta. Hiljenee joka kerta kiltisti. Jostain syystä vanhemmat vain eivät näinkään yksinkertaisia kohteliaisuuksia halua opettaa. Olisi kauhunaapuri.
Varmasti. Ja sitten heräsit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini 4-vuotias on juuri sellainen kirkuja ja huutaja. Vanhemmat eivät ikinä kiellä, lähinnä naureskelevat kuinka kova ääni voi pienestä lapsesta lähteä. Kun ovat minun luonani kerrostalossa käymässä, sanon joka kerta, kun alkaa kirkua täyttä kurkkua, että nyt ollaan kerrostalossa, missä on otettava huomioon muutkin ihmiset eikä siellä saa meluta. Hiljenee joka kerta kiltisti. Jostain syystä vanhemmat vain eivät näinkään yksinkertaisia kohteliaisuuksia halua opettaa. Olisi kauhunaapuri.
Varmasti. Ja sitten heräsit.
En minä tuota epäile yhtään. Lapset usein tottelevat paremmin kun vieras käskee ja vanhemmille temppuillaan vastaan.
"Höpö höpö. Mitä vihamielistä siinä on ketään kohtaan jos haluaa ja itse toiminnallaan pyrkii siihen että kaikkien on hyvä olla omassa kodissa? Miten muuten poikien ja tyttöjen pihaleikit eroavat äänen suhteen toisistaan?"
Yksinkertaisesti se, että odotat lapsilta samanlaista käytöstä, kuin aikuisilta. Eli mielestäsi lapset eivät saa olla lapsia. Kurja asenne lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
"Voisiko joku selittää, että mikä hemmetti siinä huutamisetarpeessa on taustalla? "
Vähä-älyisyys. Vailla rajoja oleva ulospäin suuntautunut ihminen, joka ei pysty reflektoimaan omaa olemistaan.
Kasvatuksen puute. Elukkamaisuus taittuu muissakin asioissa kasvattamalla.
Juu nää on näitä itseään "leijonaemoiksi" kutsuvia. Eli lasten annetaan hillua ja huutaa miten huvittaa ja jos joku siihen puuttuu alkaa tämä "leijonakin" karjua koska minun lapsellenihan ei sano kukaan mitään ja piste tai suutun!!! Ööö ok? Kasvata se kakarasi sitten niin muiden ei tarvitse sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
"Höpö höpö. Mitä vihamielistä siinä on ketään kohtaan jos haluaa ja itse toiminnallaan pyrkii siihen että kaikkien on hyvä olla omassa kodissa? Miten muuten poikien ja tyttöjen pihaleikit eroavat äänen suhteen toisistaan?"
Yksinkertaisesti se, että odotat lapsilta samanlaista käytöstä, kuin aikuisilta. Eli mielestäsi lapset eivät saa olla lapsia. Kurja asenne lasta kohtaan.
Omassa lapsuudessani saatiin olla lapsia, mutta piti osata käyttäytyä. Aina oli otettava myös naapurit huomioon myös pihaleikeissä.
Lasten leikit ja niistä syntyvä melu ovat joutuneet silmätikuiksi monessa ikääntyvässä maassa. Suomessakin leikkejä on haluttu kieltää naapuririitojen vuoksi. Maailmalla on säädetty lakeihin poikkeuksia, joilla erikseen sallitaan lasten äänet.
Lasten äänekäs leikkiminen häiritsee toisinaan naapureita ja lasten leikeistä syntyneet kiistat ovat yleistyneet taloyhtiöissä. Suomessa leikkimistä ei voi kuitenkaan kokonaan kieltää, koska lasten leikit kuuluvat normaaliin elämään. Maailmalla lasten leikkeihin sen sijaan puututaan ja aiheesta kiistellään oikeusasteissa saakka.
Lue lisää: Taloyhtiö ei voi kieltää lasten leikkimistä pihalla
Berliinissä havahduttiin viime vuosikymmenen lopussa siihen, että oikeustapauksia lapsuusiän äänistä alkoi olla taajaan. Naapureita häiritsevä metelöinti on Saksassa yleisesti kiellettyä. Koska kohtuuttoman metelin määrittäminen on vaikeaa, siitä on käräjöity paljon.
Naapurit saattoivat lehtitietojen mukaan valittaa tuomioistuimeen jopa vauvan itkusta. Berliinin päiväkotien ja leikkipuistojen melutasot aiheuttivat satoja riitoja vuosittain. Jotkut päiväkodit joutuivat sulkemaan ovensa, kun lähistön asukkaat aloittivat käräjöinnin oikeudestaan hiljaisuuteen.
Äänekkäät leikit sallittu paitsi öisin ja sunnuntaisin
Jotta lasten leikeistä ja peleistä syntyviä riitoja vältettäisiin, ja lapsiperheet olisivat suojassa naapurien häirinnältä, Berliini päätti poistaa melurajoitukset lapsilta vuonna 2010.
Lapset saavat nyt käyttää ääntään leikeissä luonnollisella voimalla kaikkina muina aikoina aikoina paitsi öisin ja sunnuntaisin. Samanlaisia poikkeuksia kuin lapsille on ollut Berliinissä muun muassa kirkonkelloille, hälytysajoneuvoille ja lumiauroille. Lasten äänten rajoituksia on höllennetty myös muissa Saksan osavaltioissa viime vuosina.
Vanhenevassa yhteiskunnassa lapsista tulee aikuisille etäisiä
Nyt sama ongelma on Japanin Tokion lähiöissä: lasten melusta syntyy isoja riitoja, ja usein. Esimerkiksi urheiluseurat ovat joutuneet vähentämään harjoituksiaan, koska pelien ja harjoitusten äänistä tulee jatkuvasti sanomista naapureilta ja kanteluita oikeuteen.
Tokio aikookin puuttua leikkien ja pelien häirintään poistamalla lasten kohdalta kiellon, jonka mukaan ihmiset saavat käyttää ääntään vain tietyn desibelimäärän verran.
Kun yhteiskunnassa on aiempaa vähemmän lapsia, ihmiset eivät ole tottuneita kuulemaan heidän luonnollisia ääniään. Tämä on [vanhenevan yhteiskunnan] pirullinen kierre: valittaminen johtaa siihen, että nuoret vanhemmat eivät halua enää lisää lapsia. Ihmiset, jotka valittavat, eivät näe yhteyttä lasten ja oman tulevaisuutensa välillä, väestötieteilijä Masako Madea sanoi Tokyo Times -lehden haastattelussa.
Tulevaisuudessa yli 50 desibelin äänet saattavat siis olla Tokiossa sallittuja alle 12-vuotiaille lapsille, ja myös vanhemmille nuorille puistoissa ja urheilukentillä.
Uudistuksella on tosin paljon yhteiskunnallisesti äänekästä vastustusta: asunnonomistajilla on mielestään oikeus hiljaisuuteen. He pelkäävät, että lasten leikit ja niistä syntyvä metelöinti laskevat asuntojen arvoa joillakin alueilla.