Olenko pettynyt aiheetta? Äitienpäivästä
Lapseni ovat vielä pieniä, 4 ja 6 iältään. He halusivat järjestää minulla äitienpäiväjuhlan, ja päättivät että haluavat keittää äidille aamukahvin ja laittaa aamupalaleivät ja leipoa äitienpäiväksi kakun. Mutta mieheni, lasten isä siis, ei viitsinyt auttaa lapsia näissä asioissa, lapset ei tietenkään ilman apua osaa noita asioita tehdä. Kakun leipomiseen he tarvitsevat aikuisen ottamaan ainekset esille ja lukemaan reseptiä ja katsomaan että menee suunnilleen oikein. Kahvia eivät osaa ollenkaan keittää. Ja leivän tekoon tarvitsevat aikuisen ottamaan tarvikkeita esille. Lasten pettymys oli iso kun isä vetäytyi hommasta, sanoi että ei ehdi auttaa (suomeksi ei viitsi, oli kotona katsomassa leffoja). Minä sitten lasten apuna olin kakun leipomisessa, kahvin keitossa ja leivän tekemisessä. Lopputuloksena lapset oli tyytyväisiä kun järjestivät hienon äitienpäivän mutta minä pettynyt siiven että jouduin taas tämänkin järjestämään lopulta itse. Kysymys otsikossa.
Kommentit (48)
Olen surullinen teidän puolesta joilla on noin moukkamaiset miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ole ketään muuta läheistä joka olis voinut auttaa? Lasten kummit, omat vanhemmat? Miehellekin ehkä tulis jotain mieleen kun näkis anoppinsa tekemässä vaimolle aamupalaleipää lasten kanssa klo 6 sunnuntaina.
Vai kummin pitäisi herätä äitienpäiväaamuna klo 6 ja mennä kummilapsensa luo tekemään voileipiä. Kaikkiea sitä kuuleekin. Enää ei riitä ne vaatimukset että kummin pitää ostaa joka synttäri ja joulu joku kallis lahja. Vaan lisäksi pitäisi aamuvarhain äitienpäivänä piikoa toisten keittiössä.
Jos tämä oli Ap jo arvattavissa, niin olisit voinut järjestää sen ihan itse etukäteen lasten iloksi. Mun poika oli vajaa 5v, kun oltiin ekaa äitienpäivää kahdestaan. Innoissaan piilotteli tekemäänsä lahjaa ja korttia etukäteen. Me tehtiin lauantaina yhdessä jutut valmiiksi, hän teki meille voileipiä valmiiksi kelmun alle jääkaappiin, kahvinkeitin ladattiin valmiiksi että napista sai sen päälle, leivottiin mokkapaloja ja oli valmiskermavaahtoa, mitä hän sai itse pursottaa aamulla niiden kaveriksi ja tuoremehua pillimehuna. Hän sai itse valita omasta mielestään kauneimmat mukit ja lautaset ja pakkasi ne valmiiksi koriin. Aamulla keitti kahvia, pakkasi mehut, jugurtit, leivät ja mokkapalat samaan koppaan ja toi ne minulle sänkyyn. Oi että miten onnellinen hän oli, kun oli ihan itse osannut kaiken tehdä. Tosin kello ei ollut vielä edes viisi aamulla😂
Voivoi sääliksi käy... miksi valitsitte tuollaiset miehet ja vielä hankitte lapsiakin hänen kanssaan.
Miten joku viitsii olla edes tuommoisen miehen kanssa yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Eipä täälläkään mitään. Mies taisi kysyä, että miksi liputetaan.
Ja sinä uskot tuollaisenkin teatterin. Yksikään ei-kuurosokea ihminen ei voi unohtaa äitienpäivää, siitä toitotetaan mediassa 3 viikkoa etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävä, että tunnet pettymystä, mutta kai tunnet miehen, joka on puolisosi läpikotaisin? Syvällä sisimmässäsi tiedät, toisin sanoin sydän tietää millainen hän oikeasti on. Kannattaa olla itselle rehellinen. Ja jos silti rakastat ja haluat jatkaa yhteiselämää, kannattaa keskittyä hyvään. Siihen, että on puoliso, lapset ja ruokaa. Tunteet tulevat ja menevät. Älä kiellä niitä, muttä älä pidä sisällä. Äitinä on tärkeä, että lapsesi saivat onnellisen päivän, sen pitäisi riittää.
Äidillehän pitää aina riittää se että lapset ovat onnellisia. Edes yhtenä päivänä vuodessa hän ei saa odottaa että häntä muistettaisiin ja juhlistettaisiin. Lisääntyneen naisen kuuluu kääriytyä juuttikangassäkkiin ja taipua äitienpäivänäkin alakautta ympäri jotta kaikki muut olisivat tyytyväisiä paitsi hän itse. Ja miestä ei todellakaan voi vaivata, mies pelaa nyt pleikkaa ja mamma tekee voileipänsä itse, silvuplee.
Vierailija kirjoitti:
Voivoi sääliksi käy... miksi valitsitte tuollaiset miehet ja vielä hankitte lapsiakin hänen kanssaan.
Voivoi sääliksi käy sinua kun et ymmärrä elämästä mitään. Ei nämä tällaiset miehet ole tällaisia ennen lastensaantia. Vasta siinä vaiheessa kun lapset on tehty ja vaimo niin sanotusti nalkissa, niin alkaa tällainen ikävä käytös.
Se saattaisi mennä lasten rankaisemiseksi, jos he haluaisivat järjestää isille juhlat. - Mutta ehkä sitten voisi ehkä vaatia, että isä itse järjestää hommat kuten äitikin teki.