Lue keskustelun säännöt.
Olenko pettynyt aiheetta? Äitienpäivästä
12.05.2024 |
Lapseni ovat vielä pieniä, 4 ja 6 iältään. He halusivat järjestää minulla äitienpäiväjuhlan, ja päättivät että haluavat keittää äidille aamukahvin ja laittaa aamupalaleivät ja leipoa äitienpäiväksi kakun. Mutta mieheni, lasten isä siis, ei viitsinyt auttaa lapsia näissä asioissa, lapset ei tietenkään ilman apua osaa noita asioita tehdä. Kakun leipomiseen he tarvitsevat aikuisen ottamaan ainekset esille ja lukemaan reseptiä ja katsomaan että menee suunnilleen oikein. Kahvia eivät osaa ollenkaan keittää. Ja leivän tekoon tarvitsevat aikuisen ottamaan tarvikkeita esille. Lasten pettymys oli iso kun isä vetäytyi hommasta, sanoi että ei ehdi auttaa (suomeksi ei viitsi, oli kotona katsomassa leffoja). Minä sitten lasten apuna olin kakun leipomisessa, kahvin keitossa ja leivän tekemisessä. Lopputuloksena lapset oli tyytyväisiä kun järjestivät hienon äitienpäivän mutta minä pettynyt siiven että jouduin taas tämänkin järjestämään lopulta itse. Kysymys otsikossa.
Kommentit (48)
Ymmärrän pettymyksen. Tuollaista se on myös täällä, mutta enää en jaksa välittää. Ero tulee heti, kun lapset ovat vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä sama asenne. Lapsi on 3v eikä vielä oikein ymmärrä, mutta taatusti olisi heti mukana järjestelemässä juhlaa jos joku siihen suuntaan ohjaisi. Mies teki vain itselleen aamupalan eikä puhunutkaan mitään. Minä katoin pöytään aamiaista ja ostamani kakun, lautaset laitoin vain minulle ja lapselle. Tästä mies kehtasi suuttua kun en hänelle kattanut kakkulautasta. Olen totaalisen pettynyt häneen, jo vuosia nieleskellyt kyyneleitä joka tilanteessa kun kaipaisin huomiota tai tukea johonkin, mutta tiedän että mitään en saa. Vain ajan kysymys kauanko enää olemme yhdessä.
Ymmärrän sua ap. Ei äitienpäivät ole meilläkään menneet aina ollenkaan putkeen. Nyt lapset on jo aikuisia ja osa omillaan. Ihan samaa tämä edelleen on.
Ymmärrän pettymyksesi, aivan syystäkin. Miehesi oli mukavuudenhaluinen ja tämän myötä tunnelma lässähti.
Olen itsekin väsynyt ja pettynyt, lause "I expect nothing and I'm still let down" kuvaa tunnelmia aika hyvin. Sain kyllä kukkia ja kakunkin mieheltä, mutta lapsista yksi on naama nurin eikä toinen edes onnitellut. Tuntuu että ne vähäiset kerrat kun huomio on minussa, muut kehittävät jotain draamaa. Jokavuotinen ilmiö.
Muista ap tämä kun isänpäivä koittaa...nuku pitkään
älä huomoi miestä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sulla ole ketään muuta läheistä joka olis voinut auttaa? Lasten kummit, omat vanhemmat? Miehellekin ehkä tulis jotain mieleen kun näkis anoppinsa tekemässä vaimolle aamupalaleipää lasten kanssa klo 6 sunnuntaina.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ole ketään muuta läheistä joka olis voinut auttaa? Lasten kummit, omat vanhemmat? Miehellekin ehkä tulis jotain mieleen kun näkis anoppinsa tekemässä vaimolle aamupalaleipää lasten kanssa klo 6 sunnuntaina.
Ei oikein tässä lähellä ole. Isovanhemmat asuu toisella puolella Suomea. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ole ketään muuta läheistä joka olis voinut auttaa? Lasten kummit, omat vanhemmat? Miehellekin ehkä tulis jotain mieleen kun näkis anoppinsa tekemässä vaimolle aamupalaleipää lasten kanssa klo 6 sunnuntaina.
Vai kummin pitäisi herätä äitienpäiväaamuna klo 6 ja mennä kummilapsensa luo tekemään voileipiä. Kaikkiea sitä kuuleekin. Enää ei riitä ne vaatimukset että kummin pitää ostaa joka synttäri ja joulu joku kallis lahja. Vaan lisäksi pitäisi aamuvarhain äitienpäivänä piikoa toisten keittiössä.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on paska puoliso. Miten isänpäivää vietetään?
Annan vinkin: Ei Yhtään Mitenkään.
N60
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävä, että tunnet pettymystä, mutta kai tunnet miehen, joka on puolisosi läpikotaisin? Syvällä sisimmässäsi tiedät, toisin sanoin sydän tietää millainen hän oikeasti on. Kannattaa olla itselle rehellinen. Ja jos silti rakastat ja haluat jatkaa yhteiselämää, kannattaa keskittyä hyvään. Siihen, että on puoliso, lapset ja ruokaa. Tunteet tulevat ja menevät. Älä kiellä niitä, muttä älä pidä sisällä. Äitinä on tärkeä, että lapsesi saivat onnellisen päivän, sen pitäisi riittää.
Lässytilää.
Tiedät kyllä miten isänpäivää tullaan teillä viettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ole ketään muuta läheistä joka olis voinut auttaa? Lasten kummit, omat vanhemmat? Miehellekin ehkä tulis jotain mieleen kun näkis anoppinsa tekemässä vaimolle aamupalaleipää lasten kanssa klo 6 sunnuntaina.
Vai kummin pitäisi herätä äitienpäiväaamuna klo 6 ja mennä kummilapsensa luo tekemään voileipiä. Kaikkiea sitä kuuleekin. Enää ei riitä ne vaatimukset että kummin pitää ostaa joka synttäri ja joulu joku kallis lahja. Vaan lisäksi pitäisi aamuvarhain äitienpäivänä piikoa toisten keittiössä.
Vähän ohiksena, koska kummilapsen perhe kyllä huomioi äidin äitienpäivänä, mutta meillä on perinteenä että kummilapsi tulee meille isän- ja äitienpäivänä aattona ja autan häntä leipomaan jotakin juhlan sankarin herkkua.
Kun lapsi aikoinaan syntyi, niin suunniteltiin yhdessä miten äitien- ja isänpäivää vietetään. Vertailtiin omien lapsuudenkodin tyylejä ja tehtiin oma versio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ole ketään muuta läheistä joka olis voinut auttaa? Lasten kummit, omat vanhemmat? Miehellekin ehkä tulis jotain mieleen kun näkis anoppinsa tekemässä vaimolle aamupalaleipää lasten kanssa klo 6 sunnuntaina.
Vai kummin pitäisi herätä äitienpäiväaamuna klo 6 ja mennä kummilapsensa luo tekemään voileipiä. Kaikkiea sitä kuuleekin. Enää ei riitä ne vaatimukset että kummin pitää ostaa joka synttäri ja joulu joku kallis lahja. Vaan lisäksi pitäisi aamuvarhain äitienpäivänä piikoa toisten keittiössä.
Älä ole noin itsekäs.
Meidän lapsi on nuori aikuinen, asuu kotona. Ei edes onnitellut. Mieheltäkään ei edes sanallista onnittelua. Olen käyttäytynyt kuitenkin ihan normaalisti ja yritän niellä pettymyksen. Tuntuu että eipä paljoa arvosteta. Pahalta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen lapsistasi.
Eikö kirjoituksesta tuo ihan selvästi tullutkin esiin? Hän oli oikein tyytyväinen lapsiinsa ja heidän tekemisiinsä.l
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävä, että tunnet pettymystä, mutta kai tunnet miehen, joka on puolisosi läpikotaisin? Syvällä sisimmässäsi tiedät, toisin sanoin sydän tietää millainen hän oikeasti on. Kannattaa olla itselle rehellinen. Ja jos silti rakastat ja haluat jatkaa yhteiselämää, kannattaa keskittyä hyvään. Siihen, että on puoliso, lapset ja ruokaa. Tunteet tulevat ja menevät. Älä kiellä niitä, muttä älä pidä sisällä. Äitinä on tärkeä, että lapsesi saivat onnellisen päivän, sen pitäisi riittää.
Ei, ei tarvitse tyytyä siihen mitä mies armossaan "kiireiltään" suvaitsee tehdä.
Ei ole liikaa vaadittu, että mies kerran vuodessa auttaa lapsiaan, jotka haluavat tehdä juhlan lapsilleen.
Olen pahoillani, että sinulle on siunaantunut mieslapsi vaivoiksesi joka ei ymmärrä ja jota ilmeisesti ei ole opetettu käyttäytymään hyvin edes äitienpäivänä. Sen sijaan lapsesi ovat ihania, jo tuo ajatus sinun hemmottelusta äitienpäivänäsi on hellyyttävä. Mutta - näiden mieslasten kanssa on viisautta keskittyä vain lasten kanssa touhuamiseen ja itse tekemiseen. Silloin tietää, mitä saa.
Kaikesta huolimatta - hyvää äitienpäivää
Ps. Tilannehan ei tuosta tule parantumaan, siis miehesi suhteen, joten mieti, mitä haluat jatkossa.
Ymmärrettävä, että tunnet pettymystä, mutta kai tunnet miehen, joka on puolisosi läpikotaisin? Syvällä sisimmässäsi tiedät, toisin sanoin sydän tietää millainen hän oikeasti on. Kannattaa olla itselle rehellinen. Ja jos silti rakastat ja haluat jatkaa yhteiselämää, kannattaa keskittyä hyvään. Siihen, että on puoliso, lapset ja ruokaa. Tunteet tulevat ja menevät. Älä kiellä niitä, muttä älä pidä sisällä. Äitinä on tärkeä, että lapsesi saivat onnellisen päivän, sen pitäisi riittää.