Ikuinen luuseri
Kohta täytän 26 ja elämä loppuu. Mitään en saavuttanut. Koskaan en käynyt treffeillä tai mitään muutakaan. Vain koulussa ja töissä kiusattavana.
Kommentit (8)
Onkohan kenenkään muun elämä ollut koskaan yhtä kurjaa kuin minun?
Hei, mitä kuuluu?
Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. Entä sinulle?
Hyvää myös. Mennäänkö kahville joku päivä?
Mennään vaan!
Haha, ei ikinä. Sen sijaan minua on haukuttu, lyöty, purtu, minun on käsketty painua h3lvettiin, päälleni on heitetty astioita, minulle on naurettu...
Kunpa, siis kunpa, en olisi koskaan syntynyt.
Sä oot just sitä mitä sä ajattelet ittes olevan, kandee muistaa se.
Puhu itelles parempaan sävyyn, armollisemmin.
Toisin kun lapsille valehdellaan niin nämä asiat mitä mainitset ei ole itsestäänselvyyksiä. Ei kuitenkaan kannata kiukutella pikkuasioista. Maailmassa on vielä paljon, paljon julmempiakin kohtaloita.
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut olla äiti. Nyt sekin on mahdotonta. Urallisestikaan en mitään koskaan saavuttanut. Olen vain ollut niissä ihmisten "paskaduuneissa".
Mitä on "saavuttaminen"?
Uuden ympäristöä pilaavan uuden härpäkkeen kehittämistä, myymistä tai sitä myyvän toiminnan johtamista?
Jengin kouluttamista edelliseen opettajana?
Jengin terveydestä huolehtiminen lääkärinä, jotta he voisivat jatkaa mainittua toimintaa mahdollisimman pitkään?
Materialistisen elämäntavan puolustamista väkivaltamonopoliin osallistumalla?
Ei. Sinä määrittelet sen, mikä on saavuttamista. Lauman mukana meneminen ei sitä ole.
Olisin halunnut olla äiti. Nyt sekin on mahdotonta. Urallisestikaan en mitään koskaan saavuttanut. Olen vain ollut niissä ihmisten "paskaduuneissa".