There is no healing - there is only letting go

Up

Siinä mielessä pitää monesti paikkansa, että mitä kovemmin yrittää parantua esimerkiksi traumoista tai päihderiippuvuudesta, niin sitä sitkeämmässä ongelmat tuntuvat pysyvän. Repsahduksia tulee säännöllisesti selvien kausien jälkeen, traumatakaumat voimistuvat entisestään jne.

Totta kai parantuminen vaatii omaa aktiivisuutta ja vastuunottoa avun piiriin hakeutumisessa. Jatkuva itse ongelmaan keskittyminen ja elämän kapeutuminen paranemisyritysten ympärille ei välttämättä kuitenkaan ole pidemmän päälle hyväksi. Siinä ihminen alkaa pitää helposti itseäänkin ongelmana, mistä tuppaa tulemaan itseään toteuttava ennuste. Lisäksi kaikenlainen yliyrittäminen ylläpitää hermoston stressitilaa ja näin osaltaan sabotoi toipumista.

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielessä pitää monesti paikkansa, että mitä kovemmin yrittää parantua esimerkiksi traumoista tai päihderiippuvuudesta, niin sitä sitkeämmässä ongelmat tuntuvat pysyvän. Repsahduksia tulee säännöllisesti selvien kausien jälkeen, traumatakaumat voimistuvat entisestään jne.

Totta kai parantuminen vaatii omaa aktiivisuutta ja vastuunottoa avun piiriin hakeutumisessa. Jatkuva itse ongelmaan keskittyminen ja elämän kapeutuminen paranemisyritysten ympärille ei välttämättä kuitenkaan ole pidemmän päälle hyväksi. Siinä ihminen alkaa pitää helposti itseäänkin ongelmana, mistä tuppaa tulemaan itseään toteuttava ennuste. Lisäksi kaikenlainen yliyrittäminen ylläpitää hermoston stressitilaa ja näin osaltaan sabotoi toipum

Kiitos tästä, itse ajattelen myös näin. Etenkin addiktien ajatukset pyörivät usein vain itsen ympärillä ja se itsesäälissä pyöriminen vaan pahentaa tilannetta. 

Traumaattisen hirvikolarin jäljiltä autoilu pimeällä, liukkaalla ja hirvimerkein varustetulla tiellä on muuttunut ajoittain todella tuskalliseks, ja vaikeuttaa usein elämää. Moni sanoi että pitäisi hakeutua terapiaan, mutta itse olen aika skeptinen. Viime vuosina on julkaistu tutkimuksia, joissa on tultu siihen tulokseen että pitkä terapia ei usein auta ja monesti vielä pahentaa ongelmaa. Toki tämä ei tietenkään päde kaikkiin ongelmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielessä pitää monesti paikkansa, että mitä kovemmin yrittää parantua esimerkiksi traumoista tai päihderiippuvuudesta, niin sitä sitkeämmässä ongelmat tuntuvat pysyvän. Repsahduksia tulee säännöllisesti selvien kausien jälkeen, traumatakaumat voimistuvat entisestään jne.

Totta kai parantuminen vaatii omaa aktiivisuutta ja vastuunottoa avun piiriin hakeutumisessa. Jatkuva itse ongelmaan keskittyminen ja elämän kapeutuminen paranemisyritysten ympärille ei välttämättä kuitenkaan ole pidemmän päälle hyväksi. Siinä ihminen alkaa pitää helposti itseäänkin ongelmana, mistä tuppaa tulemaan itseään toteuttava ennuste. Lisäksi kaikenlainen yliyrittäminen ylläpitää hermoston stressitilaa ja näin osaltaan sabotoi toipum

Kiitos tästä, itse ajattelen myös näin. Etenkin addiktien ajatukset pyörivät usein vain itsen ympärillä ja se itsesäälissä pyörim

eli letting go auttaisi. Unohdat vain, mitä on tapahtunut. Ei siihen muuta tarvita.

Katkera palstamamma ei parane. Pitäisi osata päästää irti. Anteeksianto on vangin päästämistä vapauteen (ja sen huomaamista, että se vanki olet sinä itse).

Ymmärrän tuon sellaisella universaalilla ideatasolla kyllä ja yhdyn ajatukseen. Henkilökohtaisella tasolla paranemista kyllä tarvitaan ennen kuin on valmis päästämään kokonaan irti traumasta tms.

Arjessa (en puhu traumoista) Kyllä minä itsessäni tunnistan sen, että vatvon asioita turhaan. Kuten se, että inhoan äitienpäivää. Miksi ihmeessä vatvon ja murehdin ja vihaan sitä, kun voisin vain kohauttaa olkapäitä?

Miten tuo letting go käytännössä tapahtuu?

Up

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo letting go käytännössä tapahtuu?

Neuvoja?

Up

Ei kaikesta tarvitse irrottaa ja anteeksianto on henkilökohtainen asia. Muistijälkiä tulee ja ottaa opikseen eikä pöllöile enää. 

Siinä on totuutta että vanhalla pesuvedellä ei tule puhdasta. Vaan minkäs ihminen luonnolleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikesta tarvitse irrottaa ja anteeksianto on henkilökohtainen asia. Muistijälkiä tulee ja ottaa opikseen eikä pöllöile enää. 

Siinä on totuutta että vanhalla pesuvedellä ei tule puhdasta. Vaan minkäs ihminen luonnolleen.

Irtipäästäminen on sitä, että muistijäljet unohtuvat. Tai ehkä sitä muistaa, mutta muistot eivät herätä sen kummempia tunteita.

Up