Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

vitkuttelu aamutoimissa tekee hulluksi!

25.01.2007 |

Kertokaa, hyvät äidit, vinkkejä, kuinka saan viisivuotiaan tyttäreni reipastumaan aamutoimissa? Vitkastelua riittää sängystä nousemisessa, hampaiden pesussa ja varsinkin pukemisessa. Aamiaisen syönnin suhteen olen jo arkiaamuisin luovuttanut, syököön päivähoidossa (pahimmillaan neiti istuu aamupalapöydässä puolitoista tuntia - ja minä ehdin hoputtamaan siinä ajassa kolmekymmentä kertaa, ja lopuksi räjähdän). Telkkaria ei laiteta aamulla päälle, eikä oteta lehtiä tai leluja esille. Silti tuntuu löytyvän aina jotain käsillä olevaa aamutoimea kiintoisampaa tehtävää, tai sitten vain paikallaan istumista.



Vitkastelun viivästyessä ehdin maanitella, houkutella, uhkailla ja kiristää; toki myös kehun ja kannustan niinä harvoina aamuina, kun hommat sujuvat reippaasti. Ja jos oikein tiukka aikataulu on, loppujen lopuksi riivin itku kurkussa ja kiroillen hänelle vaatteet päälle itse - ja tunnen oloni todelliseksi piruksi. Tästä saa vähintäänkin mahahaavan ja lapsi jotain traumoja.



Miten siis vältän nämä kamalat aamut? Vai onko tämä vain jonkin viisivuotiaan uhmaiän ohimenevä vaihe? On tätä kyllä kestänyt jo niin kauan kuin muistan...



Miten itse selviätte/olette selvinneet tällaisen hidasliikkeisen lapsen kanssa aamuista?

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerroin lapselle, että lopultakin on talvi. Jos aamu sujuu kivasti ja narisematta, päiväkotiin mennään rattikelkalla. Olipa lapsi ovella vaatteet ja tumput päällä äitiä hoputtamassa. Oli kuulemma kiire ja äiti vain vitkasteli;)

Vierailija
2/14 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ootko siis varma, että ei vitkastele siksi, että siellä on joku juttu mikä pelottaa/ei motivoi/harmittaa lähteä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vielä sitä piti kirjoittaa, että viisivuotiaan kanssa voi jo jutella asiasta, ja kysyä, että mikä aamulla hidastuuttaa vauhtia ja miks ei tottele kun käsketään kiirehtiä... ymmärtää ihan hyvin ja jos autat ilmaisemaan asiat, niin osaa varmaan kertoakin. Yksinkertaisia mutta suoria kysymyksiä, niin tulee varmaan vastauksiakin. Ilmeisesti tosiaan intoa ei ole kovin paljon lähteä hoitopaikkaan, kun noin hidasta on meininki, eikä kiirehtiminen tehoa ollenkaan. Siksi itse selvittäisin sen ensimmäisenä. Puolitoista tuntia on tietty hurjan pitkä aika istua pöydässä aamulla... Koita itse pysyä rauhallisena ja asiallisena. Voithan sä viisvuotiaan aamulla pukea, eihän siinä ole mitään ongelmaa, jos et muuten kuitenkaan " palvele" häntä tekemällä kaiken hänen puolestaan. Lapset on kuitenkin lapsia, ja joskus " isokin" tarvitsee äidin apua, vaikka osaakin jo toimia itsenäisesti... Siinä ei mene kasvatuksessa mikään mönkään.

Vierailija
4/14 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

myös meidän 5-vuotiaalla neidillä - aina olisi muuta tekemistä ja hidasta tuijotettavaa, vaikka vain oma peilikuva ;-)).

Aamupalaa emme ole kyllä koskaan syöneetkään ennen päiväkotia vaan puurolle mennään sinne. Yleensä aikaa lähdön ja heräämisen välissä on 30-40min ja reipasta tahtia siinä peseydytään ja pukeudutaan kaikki 4 yhtäaikaa! Joten järjestelmällisesti ja pientä hoputusta tarvitaan, että kaikki sujuu. Mutta 5v. tarvii eniten sitä hoputusta = vahtimista, että kaikki sujuu. Mutta olen huomannut että rutiinit auttaa eli sisävaatteet illalla pinoon valmiiksi, herätyksen jälkeen aamuköllö kainalossa 5min, pisut ja hammaspesut, sit pukemaan samalla kun äiti pukee pikkusiskon ja vähän hoputtaa isosiskoa, kampaus (äiti pukee kun isi harjaa hampaat lapsilta) ja sit toppavaatteet kasaan lattialle. Isosiskon hopotusta ja äiti auttaa pikkusiskon + vähän isosiskoa tarvitessa. Ja sit lelut + illalla pakatut kassit kainaloon ja menoxi.



Oma maltti on valttia, jos menee äidiltä hermo, huutaa kaikki. JOs lapsi suuttuu ja huutaa, ei auta kun keksiä niitä positiivisa juttuja, jos meinaa päästä eteen päin.



eli järjestelmällisyyttä + malttia puseroon!

Vierailija
5/14 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä lähes 4v poika, joka koko syksyn oli todella lahjakas vitkuttelia. Useimmiten tuli kiire ja puin pojan itsekseni harmitellen, koska osaa kyllä pukea kun haluaa. Lopulta otin asian puheeksi tarhassa ja he kokeneet hoitajat kehoittivat tuomaan pojan yöpuku päällä hoitoon, josko sitten ymmärtäisi, että vanhemmat ovat tosissaan aikataulusta. Niin sitten sovimme viikon jolloin tämä ukaasi tarvittaessa toteutetaan. Kolmena ensimmäisenä päivänä pukemiseen meni tunti, mutta hoidossa piti ollakin vasta 9-10. Keskiviikkoiltana puhuin asiasta pojan kanssa ja kerroin, että jos edelleen vitkuttelee saa mennä yöpuku päällä hoitoon. Aamulla oli ½ tuntia aikaa saada sisävaatteet päälle. Kun sinä aikana ei edes yöpusero ollut pois. Laitoin kylmästi vaatteet kassiin ja puin toppapuvun yöpuvun päälle (automatka 1 km). Poika pani tosissaan hanttiin ja huusi, että pukee. Kerroin, ettei nyt ole aikaa ja nyt mennään. Tarhassa luovutin kassin tädille ja kerroin miten kävi. Hän patisteli rauhallisesti uteliaat kaverit leikkeihin ja ryhtyi valmistelemaan pojan kanssa pukeutumista. Ei ollut kuulemma enään mitään ongelmia ja ripeästi puki. Tämän jälkeen ei ole ollut sisävaatteiden pukemisessa mitään ongelmia. Nyt vitkuttelua ulkovaatteissa, mutta näillä säillä ei voi viedä sisävaatteissa ulos.



Suosittelen kokeilemaan. Poikaa tosin hävetti kovasti, mutta uskoi lopulta, että aikaa ei ole loputtomasti. Tuskin mitään traumaa jäi. Toimii muuten tällähetkellä tarhakavereiden perheissä uhkauksena, jos ei pukeutuminen ala onnistua.

Vierailija
6/14 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsesi on ilmeisesti huomannut, että hän pystyy toimillaan venyttämään aamuja. Suosittelisin tähän toistuvasti samoja aamurutiineja, joko lapsen itsensä tai sitten sinun toteuttamanasi. Eli herätys, sen jälkeen aamupisut ja pesut, pukeutuminen ja matkaan. Alussa ole vieressä " kirittämässä" , ts. avustamassa lasta pysymään aikataulussa ja ripeässä toiminnassa. Herää itse ainakin alussa niin ajoissa, että olet itse valmis kun lapsi herää ja maltti on valttia. Myöhemmin, kun rutiineja on toistettu riittävästi, homma alkaa sujua enemmän itsestään. On toki aamuja, jolloin poikkeus säännön...



Täytyy muistaa myös se, että toiset ihmiset vain ovat aamuhitaita ja ajankulun taju ei ole samanlainen kuin päiväsaikaan (sitten on tietysti niitäkin ihmisiä, joiden kyky hahmottaa ajankulua on heikko 24/7...).



Meillä myös olen uhkaillut meidän 5-veetä sillä, että hoitoon lähdetään sitten yökkäri päällä, jos ei pukeminen vauhditu (tarkalleen ottaen kun pukeminen on takunnut, olen sanonut: saat itse valita - joko puet nyt nopsasti päälle tai sitten lähdet yökkärillä matkaan. Ja aina on valinnut nopsan pukeutumisen). Ja aion toteuttaa joskus vielä, jos tarve tulee ;)



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja olin todella stressaantunut aamuisin, kun kiireellä piti aina lähteä lasta viemään eskariin. Aamut olivat ainaista hoputtamista, jota inhosin itsekin. Lopulta sain tarpeekseni siitä, että aamupalaa syötiin reilu tunti, pukemisesta ei tullut yhtään mitään jne. Otin kellon käyttöön, ilmoitin lapselle, että aamupalaa on aikaa syödä 20min., jonka jälkeen kello soi ja otan jäljelle jääneen ruoan pois. Aluksi hän hätääntyi, ettei ehdi mukamas syödä mitään siinä ajassa. Kerroin, että aika on ihan riittävä ja siinä saa rauhassa syödä ja jutellakin, mutta vitkastella ei ehdi. Ensimmäisenä aamuna puuro oli hävinnyt lautaselta 5 minuutissa :). Käytin samaa ajanottoa myös pukemisessa ja viikon jälkeen kaikki alkoi sujua oikein mallikkaasti ja nykyään se olen minä, jota saa aamuisin odotella, eikä päinvastoin :). Mistään ei tarvitse enää huomautella, vaan kaikki sujuu todella ripeästi ja omatoimisesti :). Suosittelen kokeilemaan!

Vierailija
8/14 |
03.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla on tapana laittaa kaikkien vaatteet illalla valmiiksi pinoihin. vitkuttelijaneitokainen yleensä innostuu pukemiskilpailusta, johon voi ottaa osaa veljensä tai minä.



Joskus, kun neito on selvästi kade että veli velä puetaan ja häntä ei,

puen pyytämättä kaikki vaatteet hänelle sylittelyn merkeissä.

Hän osaa itsekin erittäin hyvin, mutta joskus pieni ylimääräinen sylituokio ei ole pahitteeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
26.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin asuu aamuhaaveilija. Nykyään 6-vuotias tyttö on aamuisin aika nopea lähtijä, mutta vuosi-puolitoista sitten hidastelu oli joka aamuista. Syynä ei ollut vastenmielisyys päiväkotia kohtaan, vaan haaveilu. Seinille tuijottelu jne. Avuksi otimme aamureippaustaidon harjoittelun. Eli sovimme että viikon verran harjoitellaan aamureippautta, jonka tyttö nimesi keijukaisprinsessataidoksi :D Kun taito on opittu, niin sai järjestää kaverilleen keijukaisprinsessajuhlat, joihin pukeutuivat keijuiksi ja söivät vaaleanpunaista mansikkarahkaa. Viikon aikana muistutin aamuisin, jos hidastelua ilmeni, että pitää harjoitella nyt sitä uutta taitoa. Tyttö oppi todella nopeaksi ja nykyään riittää hitaiden aamujen kohdalla usein että muistuttaa keijukaisprinsessataidosta tai kysyy että osaatkohan vielä niin vauhtia löytyy!

Vierailija
10/14 |
26.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei!



Ah niin tuttua ja meillä kaksin verroin eli kaksoset vitkuttelee.



Ei siinä auta muu kuin pitää linjastaan kiinni ja koettaa olla hermostumatta. Jos itse polttaa päreensä, niin sitten on ainakin peli menetetty.



Kerrot siis ensin lapselle miten homma menee ja sitten toimit sen mukaisesti. Olet siinä sivussa sitten ylitsevuotavaisen iloinen ja et huomioi lapsen riitelyä mitenkään. Jos homma ei etene niin muistut asiasta ja jos ei edelleenkään etene niin sitten kerrot mitä kohta seuraa, jos vaatteet eivät mene päälle. Jos sitten edelleenkään ei mitään tapahtu niin toteutat uhkauksesi. Vie sitten vaikka yöpaidassa hoitoon, mutta osoita lapselle, että sinä määräät tahdin ja näin joka tapauksessa tehdään.



Meillä on myös käytetty tätä hyvästä käytöksestä palkitsemista eli jos esim. 5 aamua menee hienosti, niin saa valita jonkun pienen lelun kaupasta.



Asiaa sotkee meillä ainakin varahoitoon joutuminen, jolloin ensin riidellään varapaikkaan menoa ja kun palataan normaaliin niin sitten taas haluttiaisiinkin sinne varapaikkaan.



Samoin jos lapsi on liian väsynyt aamulla niin siitä seuraa silkkaa riitelyä. Jotka taas ovat hitaita heräämään, jolloin herätystä voisi aikaistaa vartin ja kokeilla auttaako se.



Mutta sinä siis määräät tahdin ja jos ei muuten niin puet itse muksulle ne vaatteet ja lähdette aikataulussaan liikkeelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
26.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ottamassa kuvat avuksi aamutoimiin josko ne sitten sujuisi helpommin. Tyttö kun tuntuu täysin unohtavan mitä pitikään seuraavaksi tehdä ja minä en ehdi millään häntä koko ajan hoputtaa kun pitää ehtiä laittamaan kaksi pikku veljeäkin aamulla kuntoon.

Vierailija
12/14 |
27.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän 4-vuotias poika on myös hidastoiminen. Hän on hidas aina, ei pelkästään aamuisin. Aamulla hitaus tietenkin korostuu koska täytyy pysyä aikataulussa. Päiväkodin hoitaja kysyikin, kuinka selviämme aamuista kun poika on tuollainen haaveilija, kerroin konstin.



Pojan herättely ei yleensä tuota tulosta, hän haluaisi vain nukkua. Hänet kannetaan vessaan, hampaat pestään, vaatteet laitetaan päälle ja autossa hän jo vähän raottaa silmiään. Kaikki on siis tehtävä valmiiksi, muuten emme aamuista selviä. Onneksi pikkusisko 2,5v. on lähes omatoiminen.



Päiväkodissakin kuulemma huomanneet että poika luonteeltaan haaveilija. Kaikkien hommien tekeminen kestää kauan ja uuteen totuttelu vie aikaa. Luin Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Temperamentin vaikutus lapset koulumenestykseen. Kirjassa nimenomaan varoiteltiin, että haaveilevat lapset, joilla kaikki siirtymävaiheet ovat vaikeita, eivät hidastele kiusallaan vanhemmille, vaan siksi että itse saavat aikaa totuttautua muutokseen.



Pitkää pinnaahan tuo vaatii, mutta minkäpä lapsi luonteelleen voi. Toivottavasti iän myötä hidastelu vähän helpottaa, mutta koskaanhan se ei varmasti tule poistumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
27.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei oikeastaan vitkuttele, mutta on luonteeltaan tuollainen hitaampi ja rauhallisempi ja jää usein haaveilemaan ja katselemaan ympärillään menoa ja unohtaa mitä oli tekemässä. Meillä ei tästä ole ongelmaa, kun tyttö jatkaa touhuja muistuttaessa ja aamuisin ei tarvitse lähteä hoitoon.



Meidän perheessä tytön isoveli on nopea ja vauhdikas kaveri, samoin näyttäisi olevan pikkusiskokin. Itse olen kaikkea muuta kuin hidas ja rauhallinen ja minulle tytön luonteen kanssa toimiminen näissä lähdöissä vaatii hieman pinnaa. Yritän siis jaksaa olla itse suutahtamatta. Meidän perheestä tosin löytyy isä joka on yhtä rauhallinen ja hidas lähtijä kuin tyttökin. Tämä mies on tuottanut minulle myöhäisissä lähdöissä eniten päänvaivaa, kun en ymmärrä kuinka aikuinen ihminen ei voi kiirehtiä jos ollaan esim. juhlista pahasti myöhässä. No mutta hän ei näe tarvetta hoppuilla.

Vierailija
14/14 |
27.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on 4.5-vuotias haaveilijapoika, jonka kanssa aamutoimet kestäisivät varmasti puoleen päivään, jos mentäisiin pojan omaa tahtia. Pari viikkoa sitten meni itseltä hermot, kun syötin ja puin pojan, ja samaan aikaan parivuotias pikkusisko teki kaiken itse. Tein pojalle taulun, johon hän jokaisen reippaasti sujuneen aamun jälkeen saa tarran. Kymmenen tarran jälkeen lupasin pienen palkinnon. Tepsi! Tietty vieläkin pitää aina muistutella, että syöhän ja puehan, mutta ero entiseen on kuitenkin huikea, ja aika pienellä väännöksellä kuitenkin.