Mitä tehdä: 4-vuotias päiväkastelija??

Täällä äiti repii harmaita hiuksiaan jo.

itse kuuntelin opsikelu-aikoina polilinikalla kun vanehmmat kerytoivat samoista ongelmista. Kerron nyt jotain mitä mieleen jäi lääkärin sanoista...

Ensinnäkin tuo on yleisempää kuin luulet. Lapsilla on oma tahtisuus tässäkin asiassa. Kiristys eikä pakottaminen ole ainakaan oikea keino, ennemminkin rohakaisu. Vaikka joku pieni asia joka tsemppaa, esim, tarra jos ollut päivän kuivana tms. Toisaalta asiasta ei saisi tehdä liian suurta juttua. Tuon ikäinen voi käyttää tilannetta " tahtojen taisteluna" ja se alkuperäinen idea katoaa johonkin oman tahdon ja äidin komentamisen vastustelun taakse.

Tämä lääkäri lohdutti jopa yhtä perhettä, että viimeistään eskarissa kun lapsi näkee kuinka noloa se on, voi muutos tapahtua ihan itsestään! kärjistettyä, mutta lääkäri ei pitänyt mitenkään hälyyttävänä tällaista. Tietty pitää suleka pois mahdolliset sairaudet tai jos on jokin fyysinen syy miksei voi pidättää. Mutta kuulostaisi minusta enemmän uhmalta ;)



Pitkiä hermoja, monia vessakäyntejä mahdollisimman luontevasti ilman suurta numeroa ja tukkupakkaus pikkuhousuja! Kyllä se siitä :D

ap

Tyttösi alkaa kuitenkin olla jo sen ikäinen, että vähitellen pitäisi edes joskus olla kuiva kausi. Tunteeko tyttösi lainkaan pissahätää?



Kannattaa ehdottomasti viedä lapsi lasten urologille (esim. Sakari Wikström ottaa vastaan ympyrätalon mehiläisessä, jos olette jostain pääkaupunkiseudulta). Taustalla voi olla jokin rakenteellinen vika virtsateissä (esim. epispadia, joka on yleisempi pojilla, mutta esiintyy myös tytöillä, on kuitenkin kaiken kaikkiaan tosi harvinainen) ja jos asialle ei nyt tehdä mitään, niin tyttösi tulee kärsimään melkoisesti vaivastaan. Tiedän tytön jolla vasta 9-vuotiaana diagnosoitiin epispadia, ja se olisi ollut nähtävissä jo 4 vuotiaana tähystyksessä, mutta lääkäri ei osannut diagnosoida. Perheelle ehdotettiin psykiatrin palveluja, vaikka tytöllä oikeasti oli selkeä leikkauksella korjattavissa oleva vaiva. Voit varmaan kuvitella miltä 9-vuotiaasta tuntuu käyttää vaippoja.



Toivotaan kuitenkin että kyse on vain kypsymättömyydestä, mutta ei ehkä kannattaisi odotella kovin pitkään, jos todellakin pidätyskyky on aika olematon.

Tyttö pysyy esim. reilun parin tunnin ulkoilun kuivana. Iltapäivää kohden lirauttelu lisääntyy, varmaan, koska juokin päivän mittaan...



ap.

eli pidättelee kakkaa vaikka päivätolkulla. Ruokailun jälkeen kun on kakkahätä yrittää siis taas pidätellä, jolloin hätä käy niin kovaksi että tulee tahraa ja joskus isohkoja kökköjä housuun.



Kun tätä on jatkunut pitkään, on tosi vaikea pysyä rauhallisena ja suuttumatta.

Kun meillä menee hyvin, tekee ison kakan päivittäin (!) Kun menee huonosti, se sama kakka on siellä suolessa, ja aina välillä tuhraa housuja - joskus 4-5 kertaa päivässä. Kun vahinko on jo tapahtunut, " loput" kakasta ei tule ulos, koska poikaa hävettää ja harmittaa ja hätä kaikkoaa.



Ei voi muuta kuin yrittää parin tunnin päästä antaa jotain syötävää, ja sitten katsoa visusti että menee 10min sisällä kakalle - silloin se " loput" tulee pois ja tuhraaminen loppuu.



Rasittavinta - ja oikeasti raivostuttavaa on ollut juuri tämä, että kun parin päivän aikana on ollut paljon sotkuja, ja " tiedän" että sieltä pitäisi olla aimo satsi tulosa, niin poika aina väitteli vastaan eikä halunnut vapaaehtoisesti mennä kakalle.



Minun mielestäni tässä on ollut kyse päähänpistosta, poika oli nimittäin antanut syyksi p-kodissa että " kakka tulee housuun, sillä pitäähän minun leikkiä ensin leikki loppuun ennekuin voi mennä vessaan"

Ruuan jälkeen en halua laittaa katsomaan telkkaria tai pelaamaan esim. tietokoneella, koska sellaista toimintaa hän ei henno lopettaa, eli jos hätä tulee, niin tulee osa housuun. Ja koska tietää että minä suutun, niin tulee itku ja harmi sitten kun huoma että kakka tuli vaan...





Tiedän, että tässä pitäisi jaksaa olla rakentava, mutta kuten sanoin se on varsin raskasta. Vessaa olen pitänyt puhtaana, lämpimänä, potalla sai olla (tai pöntöllä) eli olen yrittänyt eliminoida kaikki mahdolliset ikävät kokemukset ettei mikään siellä vessassa tuntuisi pojasta vastenmieliseltä. Hän vaan huutelee sieltä että on tylsää ja että jalat puutuu, ja sitten kuitenkin saattaa kakka tulla - eli pojan omaan sanomaan ei voi tässä aivan luottaa.



Nyt, rangaistuksen ja palkinnon keinoin, olemme päässeet tilaan jolloin käy aika säännöllisesti kakalla, ja jopa oma-aloitteisesti, niin ettei tule tuhruja.



Tuhruista mainitaan noissa oppaissa että ne voivat johtua lääketieteellisistä syistä, esm kovsta vatsasta. No, tuosta olen koittanut huolehtia että syö kuituja ja juo kunnolla, mutta voi vaan todeta että kyllä se uloste kovaksi muuttuu kun sitä säästelee.... että kumpi on ensin, kova vatsa vai pidätteleminen....



Pissaamisen kanssa ei ole ollut koskaan ongelmia, samanikäisenä kuin isoveljensä muuttui päiväkuivaksi ja yökuivaksi myös, ja osaa pissata pönttöön paremmin kuin isoveljensä.





Tuosta pissan pidättelemisestä tuli vain mieleen, että eikö ole lääkkeitä jotka auttavat pissan pidätyskykyyn? Ainakin synnyttäneille naisille on olemassa sellaista. Mitä jos teidän tyttärellä onkin enemmän fysiologinen ongelma kyseessä?



nimim. lähes kohtalotoveri

Tyttö täyttää huhtikuussa 5v ja on ihan samanlainen kuin ap kuvaili. Hän on myös pidättämisen maailmanmestari, ihan kevyesti pidättelee 5-6h.

Meillä toimitaan nyt niin, että minä komennan neitiä pissalle 3 tunnin välein, jos ei ole muuten käynyt. Neuvolasta sain tuon 3 tunnin ohjeen, että sen kauempaa ei olis hyvä pissaa pidätellä. Lohduteltiin myös, että tuo on aika yleinen ongelma varsinkin tytöillä, ettei vaan kertakaikkiaan malta mennä vessaan ajoissa.



Meillä tytöllä on ollut välillä kausia, jolloin on housut jopa muutaman päivän peräkkäin kuivat. Enää ei myöskään pissa mene kokonaan housuun kuin aika harvoin. Vielä vuosi sitten kun päivittäin yksi pissa meni housuun ja lopuista aina lirahti.

Yökuiva hän tosin on ollut vuoden verran.



Minä olen suunnitellut tuollaista tarroilla palkitsemista, mutten ole vielä saanut aikaiseksi. Ehkä niin, että kun yksi päivä on mennyt kokonaan kuivana (niin, että on itse huomannut sen hädän), niin saisi tarran.

Tai ap:n tapauksessa voisi yrittää niin, että antaa tarran joka pissallakäynnistä, JOS housut on kuivat.

Silloin ei auta edes tarrojen antaminen. Päinvastoin aika kurja olo tulee lapselle jos ei koskaan halustaan ja yrityksestään huolimatta housut ole kuivat ja tarra jää saamatta.

Meillä pojalla samaa vaivaa ja ei yksinkertaisesti voi itse sille mitään, vaikka kuin tuntuu olevan haluakin. Lääkäri antoi ohjeeksi pitää rakkokoulua eli poikaa viedään vessaan tietyin väliajoin ja oppisi näin säätelemään rakkoaan. Siihen on olemassa kaavake, johon merkkaamme, onko ollut sillä vessakäynnillä kuiva, tippa housuissa vai märät housut kokonaan. Nyt on tilanne se, että jos käy vessassa tunnin- 1,5tunnin välein, niin housut ovat kuivat. Jos yhtään pitemmäksi venyy, niin aina on liraus pikkareissa. Kastuminen on sitä luokkaa, että alushousut ovat vähän märät, mutta päällyshousut ei. Mutta haju on todella ikävä niin, että koko ajan saa olla vaihtamassa kalsareita. Jos ei keväällä ole muutosta tapahtunut, niin sitten menemme tutkimuksiin, ettei ole mitään rakenteellista vikaa.

Varmaan vika oli just siinä että en malttanut mennä vessaan. Jotenkin en itse kauheesti kärsinyt siitä vaikka vähän lirahtikin housuun... muistan kyllä että äiti siitä sanoi jatkuvasti. Siihen aikaan vielä lapset leikki keskenään ulkona tuntikaudet niin että ei ollut kukaan komentamassa vessaan kesken leikin.

Varmaan taas tulee joku takapakki.



Jostain pottatreenikirjasta luin, että etenkin tytöt saattavat opittuaan pidättelemään yrittää pidätellä ikuisuuksia ja siitä voi seurata tuollaista. Eräältä lastentarhanopettajalta kuulin kutakuinkin samanikäisestä tytöstä kuin ap:n. Tyttö oli pitkän aikaa pissannut housuunsa joka päivä. Yhtäkkiä tapa oli vaan jäänyt pois. Lapsen vanhemmat suhtautuivat pissaamiseen kuulemma aika kärsimättömästi. Liekö ollut tapa uhmata sekin?

Ja siitä huolimatta poika on ollut yökuiva reilut 2-vuotiaasta, jopa ennen kuin leikkaus tehtiin, koska pidätyskykyä on jonkin verran jo alkuaankin. Päivällä voi olla jopa 3 tuntia pissaamatta ja sitten taas voi olla tilanne, että käy vessassa, mutta 10 minuutin päästä pissa tuleekin housuun. Hän sanoo, että ei yksinkertaisesti tuntenut, että onkin vielä pissahätä. Koska hän on yökuiva, hänellä on aamuisin kova pissähätä, ja sen hän jopa tunnistaa. Aamupäivät pysyykin usein kuivana, aamulla herättyään rakko on aivan täysi ja tyhjenee ilmeisesti kokonaan. Iltapäivällä noita vahinkoja sitten sattuukin jopa useammat päivässä. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä malttamattomuudesta.



Eli jos yhtään tuntuu siltä, että lapsi ei asialle voi mitään, ei todellakaan mikään tarrapalkinto auta, voi jopa pahentaa vaan, koska lapsi ei toteuta niitä odotuksia, mitä vanhemmat asettaa.



Oman poikani rakennevika kuuluu sarjaan, että olisi todennäköisesti alettu edes tutkimaan vasta eskari-ikäisenä, ellei puolivahingossa olisi jouduttu tutkimuksiin lastenklinikalle.



Yksi ylimääräinen urologin vastaanotto kustantaa muutaman kympin, mutta jos sillä reissulla tulee mitään vastausta ongelmaan, niin tulet siunaamaan itsesi että veit lapsesi sinne. Olen monta kertaa miettinyt, että jos me ei olisi urologia tavattu silloin aikanaan, niin kuinka paljon pahemmassa tilanteessa oltaisiin. Voi kun olisikin selvitty vain sillä yhdellä lääkärimaksulla. Maksaisin vaikka 10 lääkärimaksua, jos pissaongelma olisi sillä kuitattu.



Ja ainakaan täällä meidän melko suuressakaan kunnassa ei ole yhtään lääkäriä, jonka mielestä asia olisi ollut huolestuttava. Nämä on sen verran harvinaisia rakennevikoja.