Kirja, jonka loppu on yllättänyt?

John Fowlesin The French Liutenant's Woman. Luin sen uudelleen viime kuussa, ehkä n. viidettätoista kertaa elämäni aikana, joten tarina oli tuttu, mutta siltikin jäin pohtimaan niitä kahta viimeistä lukua. Ainakin minun kirjassani prefacena on lihavoituna teksti, jossa kirjailija ja kustantaja vakuuttavat, että sivujen numeroinnissa ei ole vikaa. Kirjassa vain on kaksi toisistaan poikkeavaa loppua, ja lukija saa tavallaan valita niistä itselleen sopivan: lukeeko koko kirjan vai jättääkö viimeisen luvun lukematta. Sekin on kirjan eksistentialistisiin teemoihin sopivaa. 

Muistan, kun nuorena tyttönä luin kirjan ekan kerran, heti elokuvan näkemisen jälkeen, ja kirjan loppu, siis se viimeinen luku, ns. heitti minut tasapainosta. Jännästi elokuvan tekijät olivat osanneet ottaa kirjan molemmat loput mukaan eikä heidän keksimänsä elokuvan loppu ollut ollenkaan huono tai kirjan kanssa ristiriidassa.