Onko hyvä saada omaisuutta nuorena?

Ei ole. Nuori ei ymmärrä miten paljon työtä ja vaivaa tuon omaisuuden hankkimiseen on täytynyt nähdä, usein käy niin että rahat menevät johonkin turhaan.

Kai nyt parikymppinen jo tajuaa rahan arvon. Silloin sitä rahaa juuri tarvitaan, kun itsenäinen elämä on alussa. Voi ostaa vaikka asunnon ja auron.

Se riippuu millaisen lapsuuden on elänyt. Jos rikkaassa perheessä niin nuo ei polta taskussa. Jos taas perhe on ollut keskiluokkainen tai köyhä niin helposti menee hassailuksi. Koulututtu sai aikoinaan äitinsä perinnön ja nuorena se sitten hassattiinkin vaatteisiin, ulkonäköön ja muuhun turhuuteen. Eli jos parikymppiselle antaisi niin ennemmin asuntona, ehkä 25+ on jo järkeä niin että ihan rahana.

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu millaisen lapsuuden on elänyt. Jos rikkaassa perheessä niin nuo ei polta taskussa. Jos taas perhe on ollut keskiluokkainen tai köyhä niin helposti menee hassailuksi. Koulututtu sai aikoinaan äitinsä perinnön ja nuorena se sitten hassattiinkin vaatteisiin, ulkonäköön ja muuhun turhuuteen. Eli jos parikymppiselle antaisi niin ennemmin asuntona, ehkä 25+ on jo järkeä niin että ihan rahana.

Ap:n lapset ovat eläneet keskiluokkaista elämää. Rahaa tai osakkeita heillä taisi olla 18-vuotta täyttäessään n. 50 000 e. Vanhempi on käyttänyt osan huvituksiin, mutta toisaalta sijoituksilla tienannut kuulemma yllättävän mukavasti.

Vähän jotenkin huolettaa, että 200 000 e lisää toisi mukanaan laiskuutta tai jopa opintojen keskeyttämisen.

Ap

Ei kai nyt kukaan vastaa, että EI haluaisi rahaa.

Mikä on vaihtoehto? Testamentata rahat jollekin muulle? Kenelle?

Kyllä itse maksimoin oman lapseni varallisuuden kehityksen. Olen opettanut häntä pienestä saakka. Suurin ongelmajan on se, että talousopetusta ei anneta juuri lainkaan tai se on vääränlaista tai sitä annetaan liian myöhään. 

Olis kyllä kiva reissata tuollaisella rahalla. Sileäksi vaan. Ehtii sitä myöhemminkin opiskella ja tienata. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vaihtoehto? Testamentata rahat jollekin muulle? Kenelle?

Kyllä itse maksimoin oman lapseni varallisuuden kehityksen. Olen opettanut häntä pienestä saakka. Suurin ongelmajan on se, että talousopetusta ei anneta juuri lainkaan tai se on vääränlaista tai sitä annetaan liian myöhään. 

Vaihtoehtona on minulla olla kieltäytymättä perinnöstä, eli minä perisin äitini. Ajatuksena siis kieltäytyä perinnöstä, jolloin se menisi lapsille. Olen jo perinyt isäni aiemmin, olen hyvätuloinen eikä itselläni siis ole rahan tarvetta.

Ap

Perusperiaatteeksi sopii vanha suomalainen sananlasku: minkä nuorena varastaa sen vahana omistaa. 

Ja mitä nuorempana omaisuutta alkaa hankkia sen hauskempaa vanhana on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vaihtoehto? Testamentata rahat jollekin muulle? Kenelle?

Kyllä itse maksimoin oman lapseni varallisuuden kehityksen. Olen opettanut häntä pienestä saakka. Suurin ongelmajan on se, että talousopetusta ei anneta juuri lainkaan tai se on vääränlaista tai sitä annetaan liian myöhään. 

Vaihtoehtona on minulla olla kieltäytymättä perinnöstä, eli minä perisin äitini. Ajatuksena siis kieltäytyä perinnöstä, jolloin se menisi lapsille. Olen jo perinyt isäni aiemmin, olen hyvätuloinen eikä itselläni siis ole rahan tarvetta.

Ap

Mieti, mitä haluat. Kannattaa vähän laskeskella, millainen veropotti tulee missäkin tapauksessa. Itse olen kieltäytynyt perinnöstä, koska nuorella polvella on yhä vaikeampaa ja epävarmempaa. Halusin antaa turvaa.

Verotuksellisista syistä kannattaa siirtää perintö suoraan lapsille.

Perimme siskon (17v ja 18v) ja äidin kanssa metsätontin, kun pappa kuoli, isämme oli kuollut jo aiemmin. En ajatellut koko asiaa moniin vuosiin, metsä vaan kasvoi,  olin yli 30v kun puita myytiin  ja istutettiin.

On hyvä, niin ei tarvitse vanhempana perseaukisena inistä AV:lla kateuksissaan.

Olettaen toki että vanhemmat on opettaneet miten rahaa käytetään niin että se tuottaa lisää rahaa. Pari premium-saksalaista pihaan niin rahat menee ja kymmenen vuoden päästä on muistona vain pari vanhaa auton rämää.