Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, jos oma puoliso ignooraa sinut koko ajan?
10.05.2024 |
Meillä mies on pikkuhiljaa lähes lakannut puhumasta minulle. Nyt ei enää myöskään kuuntele, ilmeisesti. Enkä höpötä hänelle mistään verhojen väristä, vaan ns käytännön asioista.
ilmenee esimerkiksi siten, että enää ei edes kysyttäessä kerro työvuorojaan. Lupaa aina laittaa ne toimistollle mennessään, mutta ei laita. Meillä on lapsia ja vain yksi auto, niin olisi tältä kannalta kiva tietää vähän etukäteen.
Eilen käytiin vanhemmillaan kahvilla ja siellä mies heille kertoili unmet ja lammet kesäloman ajankohdasta, tulevasta työmatkasta jne.Asioista, jotka vaikuttavat minunkin elämääni. Mulle ei ollut näistä mitään sanonut. Kotona ihan asiallisesti yritin ottaa puheeksi että kun perheenä eletään niin kesälomista voisi minullekin ilmoittaa jotta tiedän tarvittaessa järjestää lapsen hoidon. Mies alkoi tiuskimaan että tollasta jaksa kuunnella. Hän ei myöskään kuuntele, jos kerron ns. oikeista asioista kuten tulevasta vesikatkosta tai huoltomiehen käynnistä. On vain sitten aamulla kuin myrskyn merkki kun ei vesikatkon vuoksi pääse suihkuun - ja käyttäytyy kuin se olisi minun syyni.
Ihan kuin minä olisin miehen mielestä nykyään joku ylimääräinen tai ulkopuolinen, jolle ei tarvitse kertoa mitään omasta elämästään. Ikää miehellä 46 v ja yhdessä oloa kohta 20 vuotta.
Kommentit (34)
Se on jo mielessään eronnut. Toi on henkistä väkivaltaa. Säulytä itsekunnioitus ja eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan käsittämätön tilanne. Miten ihmeessä ihmiset viitsivät olla näin huonoissa parisuhteissa. Aivan naurettavaa. Tällaisenko mallin haluat parisuhteesta antaa lapsillesi. Luuletko etteivät he huomaa ja kärsi tilanteesta. Eihän tuossa ole enää mitään muuta tehtävissä kuin erota.
Niin, eroakin olen miettinyt. Mutta miksi minun pitäisi erokin passata miehelle valmiiksi? Jos hän haluaa erota ja minä olisin valmis selvittelemään näitä ongelmia, niin eikö miehen itsensä pitäisi laittaa ero vireille? Olen häntä passannut ja palvellut viime vuosina niin, että miehen vastuulla ovat vain autoon liittyvät asiat ja koiransa eläinlääkärikäynnit.
Eihän tämä tietenkään normaalia ole, mutta teinikin vitsailee että tuolla se mykkä äijä juoruaa suu vaahdossa naapurin kanssa. Lasten suhtautuminen isäänsä vaihtelee vähän sen mukaan millä tuulella isä on. Teini etenkin aika ronskiski komentaa että vastaa kun kysytään, jos ei isänsä vastaa hänelle. Ehkä minunkin pitäisi ottaa sama asenne? Oppisiko mies tavoille tai saisiko suunsa auki avioeron suhteen, jos huomaisi ettei asiatonta käytöstä kukaan hyväksy?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, eroakin olen miettinyt. Mutta miksi minun pitäisi erokin passata miehelle valmiiksi? Jos hän haluaa erota ja minä olisin valmis selvittelemään näitä ongelmia, niin eikö miehen itsensä pitäisi laittaa ero vireille? Olen häntä passannut ja palvellut viime vuosina niin, että miehen vastuulla ovat vain autoon liittyvät asiat ja koiransa eläinlääkärikäynnit.
Eihän tämä tietenkään normaalia ole, mutta teinikin vitsailee että tuolla se mykkä äijä juoruaa suu vaahdossa naapurin kanssa. Lasten suhtautuminen isäänsä vaihtelee vähän sen mukaan millä tuulella isä on. Teini etenkin aika ronskiski komentaa että vastaa kun kysytään, jos ei isänsä vastaa hänelle. Ehkä minunkin pitäisi ottaa sama asenne? Oppisiko mies tavoille tai saisiko suunsa auki avioeron suhteen, jos huomaisi ettei asiatonta käytöstä kukaan hyväksy?
-ap
No ehkä tässä on se viimeisen passauksen paikka. Vain kuinka monta vuotta aiot vielä miestäsi passata kun et halua ottaa vastuuta erosta tai elättelet toiveita siitä että hän olisi valmis ratkomaan ongelmianne. Jos hän olisi valmis muuttumaan niin hän olisi jo muuttunut eikä koko ajan menisi pahemmaksi.
Me olemme mieheni kanssa olleet myös yhdessä n. 20 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Me hoidamme kotihommat puoliksi, puhumme, pussaamme ja hassuttelemme yhdessä. Meillä on yhteinen harrastus ja kotipihaa hoidamme yhdessä kesäisin. Me molemmat haluamme olla edelleen yhdessä ja suunnittelemme yhdessä tulevaisuutta. Miksi sinä tyytyisit yhtään tämän vähempään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua tuo exän kanssa. Itse kuulin miehen asioita muualta. Ei kertonut siis mitään työstään, harrastuksistaan ym. Olimme yhdessä 20 vuota ja oikeastaan viimeiset kaksi vuotta meni lähes mykkäkouluna. Ihas sairas suhde.
Hän saattoi olla samassa huoneessa kanssani tunteja. Mitään ei puhuttu eikä edes vilkaissutkaan minuun päin. Yhdessä ei nukuttukaan viimeisten vuosien ajan, kun hän ei halunnut. Nukkui sohvalla. Jos jotain häneltä kysyin niin ivallinenkin vastaus tai "en tiedä". Se oli ihan selvää ettei minun sanomia asioita kuunnellut, koska ei niitä muistanut. Lapsiakin meillä oli. Kaikki asiat oli minun vastuulla. Koin taloudellista hyväksikäyttöä kin, kun laskutkin minun vastuulla.
Ero oli kaikin tavoin helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Niin, eroakin olen miettinyt. Mutta miksi minun pitäisi erokin passata miehelle valmiiksi? Jos hän haluaa erota ja minä olisin valmis selvittelemään näitä ongelmia, niin eikö miehen itsensä pitäisi laittaa ero vireille? Olen häntä passannut ja palvellut viime vuosina niin, että miehen vastuulla ovat vain autoon liittyvät asiat ja koiransa eläinlääkärikäynnit.
Eihän tämä tietenkään normaalia ole, mutta teinikin vitsailee että tuolla se mykkä äijä juoruaa suu vaahdossa naapurin kanssa. Lasten suhtautuminen isäänsä vaihtelee vähän sen mukaan millä tuulella isä on. Teini etenkin aika ronskiski komentaa että vastaa kun kysytään, jos ei isänsä vastaa hänelle. Ehkä minunkin pitäisi ottaa sama asenne? Oppisiko mies tavoille tai saisiko suunsa auki avioeron suhteen, jos huomaisi ettei asiatonta käytöstä kukaan hyväksy?
-ap
Eihän hän eroa, kun sinä passaat. Hänellähän on hyvä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä ap:n tilanteesta, mutta meillä eksän kanssa meni kumppani ignoreen kun meillä ei vain kertakaikkiaan ollut yhteistä säveltä _yhtään_mistään_.
Todella stressaavaa puhua, kun tietää jo ennalta että jokaikinen iso ja pieni asia johtaa tunnekiihdyttelyyn, vääntämiseen, joskus riitaan ja aivan parhaassa optimitapauksessa haaleanharmaaseen kökkökompromissiin.
Oltiin sitten puhumatta jokunen vuosi mitään oikeaa asiaa. Siis ennenkuin tajuttiin että eihän koko hommassa ole järjen häivää väkisin jököttää perhesyistä samassa talossa.
Hän ei pidä sinusta enää, mutta jos ei tarvitse tehdä kotona mitään, niin ei halua erota kunhan saa olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tämä tietenkään normaalia ole, mutta teinikin vitsailee että tuolla se mykkä äijä juoruaa suu vaahdossa naapurin kanssa. Lasten suhtautuminen isäänsä vaihtelee vähän sen mukaan millä tuulella isä on. Teini etenkin aika ronskiski komentaa että vastaa kun kysytään, jos ei isänsä vastaa hänelle. Ehkä minunkin pitäisi ottaa sama asenne? Oppisiko mies tavoille tai saisiko suunsa auki avioeron suhteen, jos huomaisi ettei asiatonta käytöstä kukaan hyväksy?
-ap
Eihän hän eroa, kun sinä passaat. Hänellähän on hyvä suhde.
Juurikin tämä. Miehesi ei enää välitä sinusta edes sen vertaa että puhuisi sinulle. Hänelle suhde kuitenkin toimii erinomaisesti kun hän asuu täysihoidossa eikä hänen tarvitse kantaa vastuuta mistään. Hän on sulkenut sinut ja lapset täysin ulkopuolelle eikä noteeraa teitä ollenkaan. Hänelle se on melkein sama kuin teitä ei olisi edes olemassa ja hän asuisi yksin. Mies ei tule hakemaan eroa koska hänen kannalta järjestely toimii erinomaisesti. Jos et halua jatkaa tällaista suhdetta, pitää sinun itse hakea eroa.
Kiva kuulla, että joillain muillakin menee näin huonosti. Olin ajatellut, ettei kukaan muu eläisi tällaista arkea, jossa mies ei vastaa mitään kun kysyn tai yritän keskustella jostain. Meillä tätä jatkunut jo pari vuotta. Pyörittelee silmiään, että miten en tiedä vaikka jostain työmatkasta kun ei ole kertonut mitään. Itsekin kuulen meidän perheen asioista kun kuuntelen miehen puheluita kavereilleen tai perheelleen. Ihan karmea ja yksinäinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena olin lyhyessä avioliitossa, jossa mies oli etäinen. Emme olleet yhdessä ennen häitä, niin oli järkytys miten kylmä toinen voi olla. Pian otin eron, vaikka varmasti olin ns. huono nainen monen mielestä.
Toinen avioliitto oli pitkä ja olihan siinä haastettakin, mutta koimme kuitenkin lämpöä ja yhteyttä. Ja rakkaat lapsetkin saimme.
Tuntuu niin pahalta kuulla, miten puoliso on aloittajalla täysin ulkoistanut itsensä läheisyydestä ja aidosta välittämisestä. Vaikea on tehdä päätöstä, etenkin kun usein nämä kylmäsydämiset vaikuttavat ulkopuolisten silmissä niin kunnollisilta.
Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla, että joillain muillakin menee näin huonosti. Olin ajatellut, ettei kukaan muu eläisi tällaista arkea, jossa mies ei vastaa mitään kun kysyn tai yritän keskustella jostain. Meillä tätä jatkunut jo pari vuotta. Pyörittelee silmiään, että miten en tiedä vaikka jostain työmatkasta kun ei ole kertonut mitään. Itsekin kuulen meidän perheen asioista kun kuuntelen miehen puheluita kavereilleen tai perheelleen. Ihan karmea ja yksinäinen tilanne.
Yksinäisyys onkin pahinta avioliitossa. Se on kuin oka sydämessä. Yksinasuvia on paljon, joko parisuhteessa kovia kokeneita tai siihen koskaan lähteneitäkään. Yksin on helpompaa, vaikka käytännön haasteet on kohdattava täysin yksin. Tuskaa on vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena olin lyhyessä avioliitossa, jossa mies oli etäinen. Emme olleet yhdessä ennen häitä, niin oli järkytys miten kylmä toinen voi olla. Pian otin eron, vaikka varmasti olin ns. huono nainen monen mielestä.
Toinen avioliitto oli pitkä ja olihan siinä haastettakin, mutta koimme kuitenkin lämpöä ja yhteyttä. Ja rakkaat lapsetkin saimme.
Tuntuu niin pahalta kuulla, miten puoliso on aloittajalla täysin ulkoistanut itsensä läheisyydestä ja aidosta välittämisestä. Vaikea on tehdä päätöstä, etenkin kun usein nämä kylmäsydämiset vaikuttavat ulkopuolisten silmissä niin kunnollisilta.
Noh, rehellisyyden nimissä ei kenelläkään homma ole mitään yksipuolista kylmäsydämisyyttä. Kyllä sitä on vikaa löytynyt ainakin minun peilistäni myös, vaikka tuon tilanteen kyllä tunnistan.
Ei kukaan halua olla lämpimässä yhteydessä ihmisen kanssa joka reagoi epästabiilisti ja kommunikoi negatiivisesti (valittamalla 24/7 tms).
Se mies on kertonut jo kaikki asiansa sille sivusuhteelleen, niin ei jaksa niitä kotona enää toistaa. Jätä se sika ja ala elää.
Ihmisiin kyllästyy ja joskus käy niin että kaikki on jo sanottu. Sellaista se on elämä.
En tiedä liittyykö tämä tilanteeseesi vai ei, mutta itse elän suhteessa miehen kanssa, joka rakastaa omaa ääntään. Hänen lapsuudenperheensä on samanlainen, eli kun mentiin hänen porukoilleen kylään, hänellä on äiti ja sisko jotka papattivat hänen kanssaan tauotta kuin italialainen painajaisperhe. Eli toistensa päälle toisiaan juuri kuulematta. Perheen isä istui hiljaa kun oli tottunut siihen että ei saanut suunvuoroa. Puheenvuoro otettiin keskeyttämällä toisen puheenvuoro mylvimällä kovempaa ja suuremmalla tunteella kuin se toinen.
Kotona mies saattaa puhua tunninkin putkeen kaikesta triviaalista joka menee itsellä usein toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Papatuksen seassa saattaa tosiaan olla jotain tärkeämpääkin infoa joka jäi kuulematta. Huomaan kyllä, että kun törmäsin ystävääni, puhuin varmaan enemmän kerralla kuin koko kuukauden aikana mieheni kanssa.
Jos vahingossa avaan suuni kotona jostain ihan triviaalista aiheesta, en saa lausetta loppuun, koska se on ikään kuin merkki miehelle alkaa tunnin monologi.
Yllätys itselleni on, että kun mies juttelee juurikin esim. naapurinmiehen kanssa, niin hän kuuntelee ihan fiksusti, eli on hyvä kuuntelija ja kaikki pitävät hänestä ja hän on todella älykäs ja häntä yleisesti arvostetaan älykkäänä, pätevänä, rehellisenä ym.
On tosi henkisesti uuvuttavaa, kun olen syventynyt johonkin ja mies pelmahtaa paikalle ja aloittaa tauottoman esitelmänsä. Hän ei ole paha ihminen ja rakastan häntä, mutta minä en jaksa keskeyttää, korottaa ääntäni huutaa päälle ym. saadakseni mielipiteeni kerrottua vaikka minulla olisikin mielipide kyseiseen asiaan.
Jos ap on henkilö, joka luo yhteyden muihin puhumalla. Joka ajattelee puhumalla, ottaa tilaa itselleen puhumalla, dominoi tilaa puhumalla, niin se voi olla todella raskasta sille toiselle, joka ehkä sen takia vetäytyy oman päänsä sisään, omaan maailmaansa saadakseen olla rauhassa. Jo sen toisen ääni voi saada aikaan stressireaktion.
Siis, ei pidä ymmärtää väärin, korkeaenergiset puheliaat ihmiset on ihan jees! Viihdyn heidän seurassaan ystävinä ja yleensä he osaavat antaa tilaa myös muille. Mutta sitten on näitä ns. vappupimiöitä, joista oikein huokuu kärsimättömyys jos he joutuu antaan suunvuoron toiselle ja pitään sen suunsa kiinni.
Ei, en todellakaan puhu kuin papupata. Minusta on ikävää, että vikaa etsitään minusta. Mutta ettehän te voi tietää, että olen antanut miehelle tilaa, en puhu turhista jne. Mutta parisuhteessa vain on mielestäni tarpeen välillä puhua. Ei kai työpaikoillakaan hommat hoidu, jos ei kommunikoida?
Miehellä on juuri tuollainen äänekäs lapsuuden perhe, jota tuossa kuvailtiin. Tähän asti mies on ihan normaalisti keskustellut kanssani, mutta pari vuotta sitten alkoi puhumaan päälle ja keskeyttämään. Ihan vaikka olisin puhunut koiran viemisestä eläinlääkäriin eli käytännön asioista. Jos huomautan tästä ikävästä tavasta, mies suuttuu. Tuntuu vain pahentuvan koko ajan. Ja kuitenkin muille ihmisille juttelee kuten ennenkin. Esim naapurille oli talvella kertonut liukastuneensa ja joutuneensa käymään päivystyksessä. Minulle ei puhunut mitään, kuulin tapahtuneesta myöhemmin naapurilta.
Ja tosiaan, voihan se on minun syytäni ettei mies puhu eikä kuuntele, mutta en ole keksinyt mitä voisin itsessäni tämän eteen muuttaa.
-ap
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän se ole sitten siinä. Älä alistu tuollaiseen, mies odottaa että sinä ymmärrät lähteä jottei hän ole se pahis joka rikkoo perheen.