Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko elämästä helpompaa eron jälkeen?
08.05.2024 |
Puolisolla ja minulla on jokin ärsyttävä dynamiikka, että käymme koko ajan toistemme hermoon. Molemmilla vaativat työt, pienet lapset, huonot unet... Tiuskimme ja riitelemme, asiosita sopiminen on vaikeaa. Monesti tuntuu, että yhdessä asumisemme on se kuormittavin asia elämässä. Mutta miten on, te eron kokeneet, helpottaako elämä oikeasti eroamalla? Vai tuleeko tilalle vai uudet stressin ja väsymyksen aiheet? Mies kantaa kyllä vastuuta eli en vastaa kaikesta yksin, ongelma on nimenomaan kireys välillämme.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen ottaa hermoon, ei se mene ohi. Ihme selityksiä, ettei ole syy erota. Ihmisellä on vain yksi lyhyt elämä. Itse kadun sitä, etten eronnut jo 10 vuotta sitten. Ihminen hermostutti minua joka päivä. Miksi tuhlata aikaa ihmiseen, joka ottaa päähän.
Vierailija kirjoitti:
Kireys on väsymystä. Ei missään nimessä kannata erota. Palkatkaa apujoukkoja. Tuo vaihe menee ohi.
Juuri näin. Ohimenevä tilanne.
Ärsytys ei kyllä ole painava peruste rikkoa lasten elämä. Ajattele heitä. Otatte etäisyyttä, teidän parisuhteessa on myös vaiheita, ei se ole aina auvoista.
Kuullostaa tavanomaiselta pikkulapsiperheen arjelta. Lapset kasvavat ja ajan myötä arki helpottuu. Lapset viettävät enemmän aikaa omien kavereiden kanssa ja ovat omatoimisempia. Tuo menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies erosin reilu viisi vuotta sitten. Hoidin liki kaikki asiat kotona, koska vaimo ei tehnyt juuri mitään. Ero oli minulle helpotus. Lapset on 50/50.
Ei kiukutteluja, ei sekoiluja, ei odottamista, rahat ei ole koko ajan loppu, Lapset vain siis puolen ajasta ja kaikki sujuu helpommin, omaa aikaa on, rahaa on.
Koko ajan on rauhallinen, hauska ja hyvä tunnelma.
Minun elämäni paranin paljon.
Parisuhdeterapiaan mars, voitte estää erkaantumisenne toisistanne vielä ja sen että alkaa tulla kolmas osapuoli liittoonne. Teillä ollee nyt vaan vasta kinastelua, mutta ei luottamuspulan korjaamista tai muuta oikeesti rankempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla olisi tilanne huonontunut, mikäli olisin eronnut lasten ollessa pieniä. Erotessani he olivat 16 ja 13, mies lähti vapaaehtoisesti, kaikki muuttui hyväksi. Mutta tämä on niin henkilökohtainen juttu, että ketään en menisi neuvomaan.
Kireys on väsymystä. Ei missään nimessä kannata erota. Palkatkaa apujoukkoja. Tuo vaihe menee ohi.