Olen iäkäs. Ihmettelen nyt kun sanotaan, että ihminen muistaa vanhana vain hyvät asiat. Totuus on kohdallani päinvastoin: vain ikävät ja kam

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä tämä ilmiö johtuu?

Henkinen tilinteko, puhdistautuminen.

Torjunnan heikkeneminen, kun ruuhkainen arki on eletty ja aikaa on.

Olen käsitellyt asioita koko elämäni ajan, kärsin lievästi nolostelusta kun ikä (50 ja risat) on muuttanut ajattelutapaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yli seitsemänkymppinen ja autuaasti unohtanut kaikki ikävät asiat, jos niitä on ikinä ollutkaan. Hyvällä mielellä katselen elämää taaksepäin.

Ehkä äitini peruja, hän eli 95-vuotiaaksi ja vielä pari päivää ennen kuolemaansa aamulla mietiskeli ääneen (niin kuin aina), että mitähän kivaa tänään tapahtuu.

Ei kannata kaivelemalla kaivaa niitä huonoja muistoja, kun jokaisella on ihan varmasti mukavaakin muisteltavaa.

Sulla on dementia.

Ei niitä paskoja tekojansa saa tekemättömiksi millään. Kärsittävä ne vaan on, mutta hyvä kun edes jälkeenpäin tajuaa. Karman laki.

Kyllä ne tehdyt virheet ja häpeän tunteita aiheuttavat mokat tulevat ihan pyytämättä mieleen.  Olen miettinyt paljon tätä asiaa.  Jos tuttavani tai kuka tahansa on mokaillut elämänsä varrella samalla kuin minä, niin on tavattoman helppoa olla ymmärtäväinen, antaa anteeksi ja unohtaa koko asia, mutta tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa antaa anteeksi itselleen.  Olenko siis omasta mielestäni niin erinomainen ihminen, jonka ei pitäisi virheitä tehdä.  Perfektionisti kenties? Helpottaisi kummasti jos tuon asian saisi selvitettyä.

Äitini muistaa lähinnä katkerana miten huonosti häntä on hänen omasta mielestään kohdeltu. Omaa ilkeää käytöstään ei huomaa ollenkaan. Raskasta kuunnella loputtomia katkeria jorinoita... ihan itse on valintansa tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Et ole, ap, yksin, kuten moni viesti osoittaakin. Kyllä iän karttuessa on ihan tavallista, että vanhoja asioita jää murehtimaan ja vatvomaan. En ole itse asiassa kuullut kenenkään sanovan, että muistaisi vain hyviä asioita.

Ehkä auttaa, kun ajattelet tehneesi menneet päätökset sen hetken tietojen ja taitojen myötä. Jälkikäteen näkee helpommin, jos jokin asia on ollut virhe, mutta eihän kukaan siinä tilanteessa tahallaan toimi virheellisesti. Ole armollinen itsellesi!

Voit myös miettiä, miten lohduttaisit saman asian kanssa kamppailevaa ystävää. Olisitko hänelle ankara ja moittisit epäonnisista valinnoista vai löytäisitkö lohdullisia sanoja? Ulota samat sanat itsellesi.

Sekin auttaa, että erottaa omat (usein soimaavat) ajatukset tosiasioista. Mielesi kuulostaa hyvin vakuuttavalta, kun se "kertoo" sinulle totuuksia, mutta oikeasti ajatukset ovat vain sinun hetkellisiä tulkintoja tai häivähdyksiä. Jos ajattelet, että jok

Olen AP. EN PYYDÄ MITÄÄN NEUVOJA ITSELLENI VAAN HALUAN VAIN ETTÄ ASIASTA KESKUSTELLAAN. EN TODELLAKAAN ETSI AUTTAJA TÄÄLTÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole, ap, yksin, kuten moni viesti osoittaakin. Kyllä iän karttuessa on ihan tavallista, että vanhoja asioita jää murehtimaan ja vatvomaan. En ole itse asiassa kuullut kenenkään sanovan, että muistaisi vain hyviä asioita.

Ehkä auttaa, kun ajattelet tehneesi menneet päätökset sen hetken tietojen ja taitojen myötä. Jälkikäteen näkee helpommin, jos jokin asia on ollut virhe, mutta eihän kukaan siinä tilanteessa tahallaan toimi virheellisesti. Ole armollinen itsellesi!

Voit myös miettiä, miten lohduttaisit saman asian kanssa kamppailevaa ystävää. Olisitko hänelle ankara ja moittisit epäonnisista valinnoista vai löytäisitkö lohdullisia sanoja? Ulota samat sanat itsellesi.

Sekin auttaa, että erottaa omat (usein soimaavat) ajatukset tosiasioista. Mielesi kuulostaa hyvin vakuuttavalta, kun se "kertoo" sinulle totuuksia, mutta oikeasti ajatukset ovat vain sinun hetkellisiä tulk

Toivottavasti huutaminen ei tyrehdytä hyvää keskustelua.

Seuraavassa elämässäsi tiedät toimia toisin.