Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Unitutti lähti 1v 9 kk ja arki muuttui kaaokseksi

24.01.2007 |

Meillä vietiin unitutti viisi päivää sitten oravalle. Aluksi meni suht kivasti ja neiti (1v 9kk) ei ollut kovin moksiskaan. Päikkäreille ei kuitenkaan osannut nukahtaa sinä päivänä, minkä hyvin aavistinkin. Seuraavana päivänä nukkui päikkärit reilun puolen tunnin itkun jälkeen ja se päivä menikin siten sen jälkeen ihan kivasti. Kolmantena päivänä sitten alkoi aivan hirvittävä raivoaminen ja itku jo ennen päiväunia. Mikään ei ollut hyvin: ei suostunut syömään, äiti teki kaiken väärin, oli väärässä asennossa, ei ymmärtänyt mitä leluille piti tehdä jne. Huusi suoraa huutoa, huitoi käsillään, polki lattiaa ja yritti töniä äitiä toiseen paikkaan. Päiväunille yritin kahteen otteeseen puoli tuntia kerrallaan huudattaen, mutta uni ei tullut. Jouduin ottamaan pois sängystä, mikä tietenkään ei ole kovin johdonmukaista. Toisen yrityksen jälkeen huutoa jatkui vielä tauotta kaksi tuntia. Oman rauhallisuuden säilyttäminen oli tosi vaikeaa ja olin aivan poikki.



Eilinen meni sitten vähän mukavammin. Päiväunia odotteli tosin tunnin leikkien sängyssä ja sitten vielä vartin verran itkien. Uni tuli silmään kuitenkin ja loppupäivän oli hyvän tuulinen oma itsensä. Päiväunet ehdottomasti vielä tarvitsisi ja on nukkunut tähän asti tutin kanssa 2-3 t. Yöllä nukkuu vielä kellon ympäryksen. Iltanukahtamiset ovat menneet mielestäni tutista luopumisen jälkeen varsin hyvin. Pitkiä itkuja ei ole itketty. Tyttö on ollut tietenkin niin väsynyt, ettei ole jaksanut. Sitten ollaan kuitenkin pulassa, jos herää kesken yöunilta. Tyttö ei ota vastaan meidän rauhoitteluja. Viime yönä huusi suoraa huutoa kolmesta yli viiteen haettuani hänet viereeni. Hänen huutoihinsa ei auta mikään. Äiti ei saa ottaa syliin, silittää, laulaa tms. Huuto loppui lopulta kun isänsä vei hänet itkevänä pinnasänkyyn. Siellä nukahti itkuunsa viimein pieni.



Kaipaisin kokemuksia teiltä, joilla tutista luopuminen on muuttanut pikku päivänsäteen tyytymättömäksi raivoajaksi. On ressukka tietysti niin hukassa, kun kaikki ei ole niin kuin ennen eikä itse tietysti ymmärrä, että tutin luomiskriisistä on kyse. Meillä ei siis kysellä tutin perään vaan ollaan vaan kiukkuisia eikä osata enää itse rauhoittua saatikka sitten ottaa tyynnytysapua vastaan. Kaikista vaikein asia on päiväunien väliin jääminen, sillä tyttö ei yksinkertaisesti jaksa iltaa. Väsyneenä syö myös huonosti.



On tämä niin vaikeaa, kun ei tiedä miten toimisi. Käy pientä niin sääliksi kun joutuu itkeä montakin tuntia päivässä. Kaipaisin kokemuksia teiltä, jotka olette käyneet läpi jotain vastaavaa. Kuinka kauan voitte huudattaa tämän ikäistä omassa sängyssään ja odottaa nukahtamista päiväunille? Entä mitä sitten, jos joutuu kuitenkin luovuttamaan ja hakemaan neidin pois sängystä? Itse olen käynyt 10 minuutin välein rauhoittelemassa, mutta sekin tuntuu vain pahentavan asiaa. Pahentaako vai onko tarpeen? Olen ajatellut sen luovan edes vähän turvallisuutta tilanteeseen. Ennen tyttö siis nukahti itsekseen omaan sänkyynsä päikkäreille tutin rauhoittamana. Nyt ei saa itseään rauhoittumaan ja suurin kysymys onkin että miten voisimme häntä siinä tukea? Rakkaita leluja on, mutta miten ne voisi valjastaa " rauhoittajiksi" ? Kaiken päälle minulle on tulossa töihin lähtö ja tytölle hoitoon meno muutaman viikon kuluttua. Tuleeko nyt niitä paljon puhuttuja " liian useita luopumisia ja muutoksia" yhtä aikaa? Antaisitteko tutin takaisin vai miten toimisitte? Pitkä litania tästä tuli, mutta olkoon nyt tämän kerran.



Avustanne kiitollinen pyykkis

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
24.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Odota pari viikkoa, sitten helpottaa, ainakin meillä. Ymmärrän että on kamalaa mutta ei se tutti ikuisesti vaikuta mielialaan :)

Vierailija
2/8 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

...tutista vierottaminen ei ollut ihan noin hankalaa (lapsi myös silloin noin 1 v 9 kk), mutta kyllä vielä viikkoa myöhemmin lapsi kyseli tutin perään - eli itsekin laskisin pari viikkoa sopeutumisaikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin nukahtaminen oli parisen viikkoa hankalampaa, eli kun poika oli tottunut rauhoittumaan tutilla, niin ei heti osannut rauhoittua ilman sitä. Mutta tuokin tilanne rauhoittui ajan kanssa. Tosin meillä on ollut ja on edelleen vanhempi mukana nukuttamistilanteessa, joten en tiedä yksin nukahtamaan jättämisestä.

Vierailija
4/8 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta meidän lyyli on nyt 1v10kk ja vaikka on unitutti käytössä niin meno on ihan samanmoista....Myös öisin=) Mä en juurikaan saa öisin lyyliin koskea tai tulee huuto, ja huutoa meillä on melkein joka yö. Oon huomannu että ei kannata ihan joka itkua noteerata vaan tyttö itkee hetken ja jatkaa uniaan(ei siis taida olla ihan hereillä)



Päivä unia meillä ei ole enään säännöllisesti edes pariin kuukauteen nukuttu mitä nyt välillä on niin väsynyt että pakko on ja silloin mä nukutan päikkärelle sylissä. Yö unille mennään suoraan omaan sänkyyn.



Joten voisikohan teilläkin suurimmaksi osaksi kuulua ihan kehitykseen jos ei kauheasti tutinperään huuda?



Joka tapauksessa voimia!!! Positiivisesti ajatellen tuo vaihe on ohimenevää=)

Vierailija
5/8 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi oli silloin 1v 11kk ja tutti oli tärkeä sekä päivällä että yöllä.

Siitä seurasi sitten se, että uhmaikä nousi pintaan aika rajuna. Että saamaa varmaan on teilläkin. Ei sen kummempaa.

Päiväunet on kotona suosiolla jätetty pois, kun lapsi huusi kurkku suorana pari tuntia eikä kuitenkaan nukkunut. Päiväkodilla nukkuu hyvin päikkärit edelleen. Illalla lapsi on nykyään itse menossa nukkumaan ja nukahtaa hyvin ja nukkuu myös paremmin kuin ilman tuttia (ennen piti käydä 4-6 kertaa yössä laittamassa tuttia).

Vierailija
6/8 |
26.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vielä yksi kommentti: jos lapsi oikeasti tuntuu vielä tutin tarvitsevan eikä sitä ilman toimeen tule, niin tutin voi antaa takaisinkin. Hui, kamalaa :)

Vieroittamista voi kokeilla vaikka parin kuukauden päästä uudestaan, jos nyt koko lapsen maailma on tutin pois jätöstä järkkynyt.

Jos lapsi huutaa viikkokaupalla tutin perään, ei siinä varmasti ole mitään mieltä. Pienellä on paha mieli ja vanhemmilla myös.

Rohkea ratkaisu on minusta sekin, että myöntää, ettei hetki ollut nyt oikea ja koettaa asiaa myöhemmin uudestaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
26.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt joku hyppää kimppuuni, mutta en ymmärrä miksi tuon ikäinen pitää vierottaa unitutistaan? Eikö hyvin voisi odottaa vielä hetken?

Vierailija
8/8 |
27.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kommenteistanne! Tässä on ollut jo tosi mukaviakin tutittomia päiviä ja parit onnistuneet päikkäritkin on nukuttu. Yöt ovat menneet ilman heräämisiä. Välillä edelleen kiukutaan, mikä siis on meillä aika uutta. Ehkä uhmaikäkin on jo tulossa. Uskon kuitenkin jo, että kyllä tämä tästä menee. Tuttia ei olla meillä kyselty oikeastaan lainkaan.



Vaikea tietää, olisiko joku muu ajankohta ollut oikeampi neidille. Mielestämme emme olleet kovin aikaisessakaan. Meidän vanhempien mukavuudenhalun vuoksi olisimme saattaneet vähän vielä lykätäkin ajankohtaa, mutta joka tapauksessa olisimme vieroittaneet ennen 2 v. ikää. Hammashoitolasta näin suositeltiin ja molemmilla vanhemmilla on korjattu vuosia purentaa pienenä... Jos vaikka neiti säästyisi hieman vähemmillä hoidoilla.