Onko teille tärkeää, että ruokaa syödessä lautanen on kaunis?

Puhdas ja ehjä riittää. Monilla on todella naarmuisia astioita esim lasit ja lautaset. Lasit voi olla jopa sameita kuin on niin paljon naarmuja. 

Tykkään kauneista  astioista ja niitähän riittää . On mistä valita niiin että kaappitilat on loppu.

Tykkään eniten, että lautanen olisi mahdollisimman neutraali ja sileä, ettei haarukka kirsku sitä vasten. Valkoinen, lasitettu lautanen paras minun mielestä. Pääsee ruokakin oikeuksiinsa :)

Kotioloissa itsekseen aivan sama. Jos on vieraita syömässä, niin silloin katan mielelläni kokonaisvaltaisesti nätimmin.

Mahdollisimman selkeät astiat minulle kiitos. Ravintolatyyliin. Valkoinen kevyt  posliini, teräs, lasi, valurauta, puu.

Joo syön kultaiselta lautaselta timanttikoristein arvo jotakin 50.000 euroa.

Ei

En ole Autismikirjolla

Olen ottanut nykyään ajatukseksi sen, että ovat ehjiä. Ennen söin ja join kolhuisistakin. Mutta nyt voi olla vanhakin astia kunhan on ehjä ja ei kovin tummunut tai naarmuuntunut. Muuten yksin syödessä ei ole väliä. Vieraille pyrin laittamaan ainakin parilliset astiat. Kovin hienoja ja merkkituotreita ei minulla olekaan. 

Tarjoillessani muille, on tärkeää. Minulla on sitä varten Muranossa tuotettuja kullattuja laseja, itävaltalaista posliinia jne. koska olen esteetikko ja keräilen noita ihan huvikseenkin mm. huutokaupoista. Hulluin ostos oli yksittäinen Royal Crown Derbyn käsinmaalattu lautanen joka maksoi 340e.

Kun syön yksin, ei ole väliä. Juon jatkuvasti esim. vedet jostain pesemättömästä kahvikupista ja ruuat vaikka suoraan pannulta tai salaattikulhosta jos kaikki muut perusastiat ovat tiskissä.

Itse tykkään tarjoilla tyylillä siten että muille tulee kiva fiilis. Itselle ei jaksa "kattaa".

Ei mitään väliä.

Ennen oli tärkeää että porvarispiireissä oli hopeiset aterimet (aatelisilla kullatut) sekä hienoa posliinia. Pöydällä oli hienoja koristeellisia sterlinghopeaisia kynttilänjalkoja tai todella rikkailla oli kullattuja Ranskassa valettuja todella yksityiskohtaisia kynttilänjalkoja.

Myös tarjoiluastiat, tarjottimet jne. olivat vaivalla tehtyjä hopeaesineitä.

Tämä kulttuuri ei tosin koskaan kuulunut ns. tavallisen rahvaan keskuuteen, tavallinen suomalainen on aina syönyt siitä astiasta mikä saatavilla on. Käsin veistettyjä puulautasia on käytetty pitkään ennen kuin posliinin massatuotanto mahdollisti suomalaisiin koteihin "porsliinilautaset".

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli tärkeää että porvarispiireissä oli hopeiset aterimet (aatelisilla kullatut) sekä hienoa posliinia. Pöydällä oli hienoja koristeellisia sterlinghopeaisia kynttilänjalkoja tai todella rikkailla oli kullattuja Ranskassa valettuja todella yksityiskohtaisia kynttilänjalkoja.

Myös tarjoiluastiat, tarjottimet jne. olivat vaivalla tehtyjä hopeaesineitä.

Tämä kulttuuri ei tosin koskaan kuulunut ns. tavallisen rahvaan keskuuteen, tavallinen suomalainen on aina syönyt siitä astiasta mikä saatavilla on. Käsin veistettyjä puulautasia on käytetty pitkään ennen kuin posliinin massatuotanto mahdollisti suomalaisiin koteihin "porsliinilautaset".

oli se metkaa aikaa. vauraankin talouden monen vuoden tulot oli sidottuna erilaisiin ruokapöydän tarjoiluesineisiin ja koriste-esineisiin.

tätä on vaikea nykyihmisen käsittää kun valtaosalla astiasto on joku parin kympin ikea-setti.

Tykkään. Mulla onkin vain kauniita astioita. En ymmärrä sitä, että vain vieraita varten laitettaisiin kaunista. Yhteensä mulla on todella vähän astioita, koska asun yksin eikä ole tiskikonetta. Kahvimukeja esimerkiksi on vain kolme. Isoja lautasia on neljä. Jos kutsuisi paljon ihmisiä syömään, pitäisi varmaan hommata pahvilautasia. Tykkään kuitenkin pitää roinan minimissä, joten en hommaa turhia astioitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kauneista  astioista ja niitähän riittää . On mistä valita niiin että kaappitilat on loppu.

Kauniista.

Tietysti on.  Kermansaven lautaset on mielestäni todella kauniita.  Juon aina todella kauniista Kermansaven mukista.

Tavallaan on tärkeää, mutta ei välttämätöntä. Yleisesti ottaen kauniit asiat ilahduttavat minua ja tämä pätee myös astioihin, mutta ruokailu onnistuu kyllä vaikka en siitä erityistä esteettistä nautintoa aina saisikaan.

Hyvä kysymys! Arjen estetiikka on mieltä piristävää. Meillä syödään aina pöydän ääressä, ja kauniista astioista. Mitään juhla-tai arkiastioita ei ole erikseen. Kotona on vain sellaisia tavaroita, jotka miellyttävät silmää. Ei mitään turhia matkamuistokrääsiä missään. Vähemmän on enemmän! Mutta kaunista pitää olla sen vähänkin. Itsellenikin katan aina kauniisti. Elämä on juhla, ja jokainen päivä jonka olen elossa syöpäni jälkeen on juhlapäivä!

Nyt taas naurattaa, tuollainen ilmoitus tuli kun vastasin ettei kiinnosta astioiden tai petivaatteiden kuosit, riittää että soppa pysyy lautasella eikä tarvitse lakanoiden olla samaa settiä... Aika sensitiivistä moderointia... 

"Kommentti on ilmoitettu.

Kommenttisi on jonoutettu moderointia varten ja julkaistaan hyväksynnän jälkeen."

Mikäli ei muuta ole tarjolla, niin syön vaikka kertakäyttölautaselta.