Ovatko kaikki harrastukset liian kalliita? Missä raja kulkee? Esimerkiksi suunnistus maksaa vain muutaman kympin vuodessa.
Suunnistusseuran jäsenmaksulla pääsee kuntorasteille koko vuodeksi. Joillakin paikkakunnilla ei tarvitse maksaa edes jäsenmaksua, koska kuntorastit ovat kaikille lapsille maksuttomia.
Alkuun pärjää saappailla ja lenkkareilla ja sään mukaisilla ulkoiluvaatteilla.
Kompassiin menee useampi kymppi, mutta se kestääkin sitten vaikka koko loppuelämän, jos ei riko. Se leimasin juttukin maksaa, mutta ainakin täällä meillä päin lapset saavat sellaisen maksutta lainaan ja kuntorasteilla voi käydä ilman ajanottoakin.
Varsinaiset kulut tulevat sitten matkoista tapahtumapaikoille, mutta niissäkin voi sopia kimppakyytejä.
Jos haluaa ihan kilpailla, lapsen ja nuoren lisenssin ja kilpailumaksun hoitaa seura. Jos on tarve majoittua, se hoidetaan yleensä teltassa eikä maksa mitään. Aikuinenkin voi päästä tapahtumiin ilmaiseksi, kun suunnistusseura kokoaa joukkueita viestikisoihin. Suunnistus on myös joukkuelaji.
Mutta suunnistusta voi harrastaa ihan harrastuksena ilman vakavampia tavoitteita. Suunnistus on monesti koko perheen harrastus, koska vanhemmat innostuvat lastensa kautta tai sitten lapset oppivat sen vanhemmiltaan.
Onko muita näin edullisia joukkuelajeja? Olisi kivaa, jos ihmiset vinkkaisivat niin ei sitten kenenkään lapsi jää ilman harrastusta perheen taloudellisen tilanteen takia.
PS. Googlaa paikkakuntasi suunnistuskoulu, ne alkavat näillä hetkillä
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on harrastamisen ja vapaa-ajan viettämisen ero? Ulkoilu ja lukeminen ovat mielestäni (hyviä) tapoja viettää vapaa-aikaa mutta harrastukseksi niitä on vaikea kutsua. Harrastaminen on jotain organisoidumpaa ja tavoitteellisempaa, vaikkakaan ei kuitenkaan automaattisesti liikuntaa/urheilua.
Miten te muut näette tämän eron?
Harrastan lenkkeilyä , mutta ei sitä kukaan organisoi. Sinusta siis harrastaminen vaatii jonkun päällepäsmärin ja rahastajan? Omituinen näkemys.
Ai niin, tavoitteeni on pysyä kunnossa, riittäkö se sinun määritelmääsi harrastuksesta?
Mikä vi**u on niin vaikeaa sen tajuamisessa että kysyttiin näkemyksiä eikä haastettu kenenkään mielipidettä. Eikö teitä väsytä olla noin hyökkääviä ja aggressiivisia?
Ai mielipiteitäkö ei saa haastaa? Miksi me sitten yhtään mistään keskustelemme? Faktojahan on turha haastaa.
Minä mielelläni maksan, että pääsen harrastamaan ja lapset myös. En odota, että kaikki on ilmaista. Golf, kuntosali, laskettelu, vaellukset, kaikkiin menee rahaa mutta mihin muuhun sitä laittaisi, kuin kivaan ajanvietteeseen
Vierailija kirjoitti:
Oma perheeni harrastaa seurakunnan toimintaa. Kaikki on ilmaista ja usein tarjolla on myös kahvia, joskus kunnon välipalaakin. Höntsäilysählyyn toivotaan omaa mailaa jos harrastusta jatkaa pidempäänkin, mutta tarpeen vaatiessa lainamaila järjestyy kyllä aina.
Seurakuntatoiminta ei ole halpa harrastus. Meidän perhe maksoi n. 2000 e kirkollisveroa viime vuonna.
Mulla on kalliit harrastukset.
Ammunta meinaan ja aseita on yli 10 kpl.
Lisäksi 2 prätkää ja 3 autoa.
Lisäksi tykkään matkustella.
Okt ja mökki vie aina rahaa, mutta okt onkin se paras asumismuoto. Tästä en tingi.
Rahat olen tehnyt itse ihan työnteolla.
Nuorempana en olisi uskonut, että okt haave toteutuisi etelä-suomessa. Elämän alkunon usein vaikeaa.
Mutta ahkeruudella onnistui sittenkin.
Ja välttämällä hölmöläis törsäilyä, johon kuuluu mm. lattet ja netflixit.
Terv
Inssinen
Vierailija kirjoitti:
Mikä on harrastamisen ja vapaa-ajan viettämisen ero? Ulkoilu ja lukeminen ovat mielestäni (hyviä) tapoja viettää vapaa-aikaa mutta harrastukseksi niitä on vaikea kutsua. Harrastaminen on jotain organisoidumpaa ja tavoitteellisempaa, vaikkakaan ei kuitenkaan automaattisesti liikuntaa/urheilua.
Miten te muut näette tämän eron?
Suomen kielessä harrastus-sana voi olla melkein mitä vain. Esimerkiksi englannin kielessä extra-curriculars tarkoittaa näitä tavoitteellista harrastuksia, joissa suoritetaan tutkintoja tai siirrytään tasolta toiselle, ja joista voi olla hyötyä opiskelupaikankin saamisessa. Hobby voi sitten olla mitä vain, minkä tarkoituksena on rentouttaa. Olisi hyvä, että nämä käsitteet jotenkin eriytyisivät Suomessakin. Kun täällä joku esittää väitteen, ettei lapsi tai nuori tarvitse yhtään harrastusta, saatan olla samaa tai eri mieltä, riippuen siitä, kummassa tarkoituksessa sanaa käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma perheeni harrastaa seurakunnan toimintaa. Kaikki on ilmaista ja usein tarjolla on myös kahvia, joskus kunnon välipalaakin. Höntsäilysählyyn toivotaan omaa mailaa jos harrastusta jatkaa pidempäänkin, mutta tarpeen vaatiessa lainamaila järjestyy kyllä aina.
Seurakuntatoiminta ei ole halpa harrastus. Meidän perhe maksoi n. 2000 e kirkollisveroa viime vuonna.
Kuluja voi karsia
Esim eroa kirkosta ja
Eroa ammattiliitosta.
Nämä tuo tonnien säästöt joka vuosi!
Kyse on erittäin suurista rahoista.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kalliit harrastukset.
Ammunta meinaan ja aseita on yli 10 kpl.
Lisäksi 2 prätkää ja 3 autoa.
Lisäksi tykkään matkustella.
Okt ja mökki vie aina rahaa, mutta okt onkin se paras asumismuoto. Tästä en tingi.
Rahat olen tehnyt itse ihan työnteolla.
Nuorempana en olisi uskonut, että okt haave toteutuisi etelä-suomessa. Elämän alkunon usein vaikeaa.
Mutta ahkeruudella onnistui sittenkin.
Ja välttämällä hölmöläis törsäilyä, johon kuuluu mm. lattet ja netflixit.
Terv
Inssinen
Mies, jolla on 3 autoa, ja joka on niin pihi ettei raaski hankkia netflixiä. Oi mikä kultakimpale!
Suunnistus tosiaan on aivan ihana laji. Toivoin, että joku lapsista olisi innostunut siitä, mutta toisin kävi. Onneksi liikkuvat kuitenkin.
Sen haluan muistuttaa, ettei mikään maailmassa ole ilmaista. Toisissa lajeissa työ tehdään talkoilla, toisissa ladotaan taaloja pöytään ja osassa sekä että. Näiden lajien ympärille sitten kokoontuu samat arvot jakavia ihmisiä. Lämmin kiitos suunnistusaktiiveille meidänkin lasten suunnistuskoulusta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen suunnistuskohtaus täällä nyt on
Ap autisti kertoo ihmisille miten elämä on halpaa kun (elää oikein)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen suunnistuskohtaus täällä nyt on
Ap autisti kertoo ihmisille miten elämä on halpaa kun (elää oikein)
Aloitus on tehty vuosi sitten, joten sulla menee nyt hyvä haukkuraivari hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on harrastamisen ja vapaa-ajan viettämisen ero? Ulkoilu ja lukeminen ovat mielestäni (hyviä) tapoja viettää vapaa-aikaa mutta harrastukseksi niitä on vaikea kutsua. Harrastaminen on jotain organisoidumpaa ja tavoitteellisempaa, vaikkakaan ei kuitenkaan automaattisesti liikuntaa/urheilua.
Miten te muut näette tämän eron?
Harrastus on ammattilaisen ohjaamaa, organisoitua ja tavoitteellista, muu on vapaa-ajan viettoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on harrastamisen ja vapaa-ajan viettämisen ero? Ulkoilu ja lukeminen ovat mielestäni (hyviä) tapoja viettää vapaa-aikaa mutta harrastukseksi niitä on vaikea kutsua. Harrastaminen on jotain organisoidumpaa ja tavoitteellisempaa, vaikkakaan ei kuitenkaan automaattisesti liikuntaa/urheilua.
Miten te muut näette tämän eron?
Harrastus on ammattilaisen ohjaamaa, organisoitua ja tavoitteellista, muu on vapaa-ajan viettoa.
Sulla on ammattilainen paikalla seksiäkin harrastaessa?
15 eur halpa joogamatto ja joustavat vaatteet, sitten olkkariin 1,5 * 2 m tilaa ja 30 days of yoga Adrianelta pyörimään. Eikun tekemään.
Sienestys ja marjastus on täällä metsänreunassa jopa tuottavaa, ja lenkkeilyyn tarvitsee vain lenkkarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on harrastamisen ja vapaa-ajan viettämisen ero? Ulkoilu ja lukeminen ovat mielestäni (hyviä) tapoja viettää vapaa-aikaa mutta harrastukseksi niitä on vaikea kutsua. Harrastaminen on jotain organisoidumpaa ja tavoitteellisempaa, vaikkakaan ei kuitenkaan automaattisesti liikuntaa/urheilua.
Miten te muut näette tämän eron?
Harrastus on ammattilaisen ohjaamaa, organisoitua ja tavoitteellista, muu on vapaa-ajan viettoa.
Sulla on ammattilainen paikalla seksiäkin harrastaessa?
Erityisen tärkeä on se ammattilaisen läsnäolo lukiessa ja postimerkkeillessä.
Lapseni pelaa jalkapalloa yhdessä Suomen isoimmista seuroista. Treenejä on kaksi kertaa viikossa ja pelit päälle. Luulin hänen harrastavan jalkapalloa, mutta se onkin sitten pelkkää ajanvietettä, koska valmentajana häärii amatööri.
Meillä poika harrastaa geokätkäilyä, on saanut nyt koko perheen innostumaan ja käydäänkin kätköilemässä monta kertaa viikossa. Laji on täysin maksuton, kunhan on älypuhelin jollakin perheenjäsenellä
Vierailija kirjoitti:
Lukemisharrastus ei maksa mitään kiitos kirjastojen. Piirtämisharrastus maksaa vain esim. paperin, maalit ja kynät. Hiihtoharrastus maksaa käytettyjen suksien ja monojen hinnan. Uimaharrastus maksaa uimapuvun ja mahdollisesti uimahallin sarjalipun. Pyöräilyharrastus maksaa pyörän hinnan.
Lukeminen ei ole harrastus vaan ihan normaalia elämää.
Tämä on nyt karu yleistys, mutta minusta vähän tuntuu, että suurin osa ainakin keskiluokkaisten perheiden lapsista on marinoitu urheiluharrastuspakolla jo alakouluiässä. Siksi nuoret siinä vaiheessa, kun saavat itse päättää, valitsevat edullisia ja ei-organisoituja lajeja, joihin kuuluu paljon sosiaalista kanssakäymistä. Sellaisia kuin skeittaus, parkour, frisbeegolf, geokätköily ja sen sellainen. Ilokseni tunnen yläkouluikäisiä poikia, jotka vain maleksivat. Tapaavat aamulla pallo tai kiekot mukana, potkivat palloa jos löytävät vapaan kentän, kävelevät, treenaavat vähän ulkokuntovälineillä, käyvät ostamassa munkit paistopisteeltä, juttelevat, menevät sateelta suojaan kirjastoon. Ihan kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Minä mielelläni maksan, että pääsen harrastamaan ja lapset myös. En odota, että kaikki on ilmaista. Golf, kuntosali, laskettelu, vaellukset, kaikkiin menee rahaa mutta mihin muuhun sitä laittaisi, kuin kivaan ajanvietteeseen
Vaella sinä vaan ryteikössä, minä matkustan Euroopan oopperataloihin.
Miksi vertaat omaa harrastustasi "pikkutyttöjen" harrastuksiin?