Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä on kamalaa, menetyksiä menetysten perään
05.05.2024 |
En kestäisi enää yhtään kuolemia tai kärsimyksiä.
Onko muita jotka kärsivät muiden kärsimyksistä ja tuntevat vahvasti?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4 läheisen kuolemaa ollut lyhyen ajan sisään. Vain yksi niistä vanha ihminen. Kyllä alkaa riittämään.
Et voi päättää sitä.
Uhkailetko?
En, mutta kukaan meistä ei ole turvassa menetyksiltä eikä kieltää ketään kuolemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kärsi muiden kuolemista, vaikka erityisesti edesmennyttä lemmikkiä onkin ikävä. Oma vammautuminen oli elämän pahin menetys, koska se haittaa joka päivä ja miltei joka hetki.
Sinulta ei siis ole kuollut ketään tarpeeksi läheistä, esim. omaa lasta, kun et sure muita kuin itseäsi.
Tämä on typerä aloitus. Aina voi valittaa ettei kestäisi menetyksiä ja kärsimyksiä, mutta vaihtoehtoja ei ole.
Surussa on pahinta toisten ihmisten empatian puute: patistetaan surevaa jatkamaan elämää eteenpäin ja unohtamaan sureminen, haukutaan vainajaa tai lässytetään, että hyvä kun hänen ei tarvitse enää kärsiä. Siksi eristäydyn muista ja käyn suruani läpi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kärsi muiden kuolemista, vaikka erityisesti edesmennyttä lemmikkiä onkin ikävä. Oma vammautuminen oli elämän pahin menetys, koska se haittaa joka päivä ja miltei joka hetki.
Sinulta ei siis ole kuollut ketään tarpeeksi läheistä, esim. omaa lasta, kun et sure muita kuin itseäsi.
Menetyksillä ei voi kilpailla. Kaikilla on vähän erilainen suhtautuminen kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on typerä aloitus. Aina voi valittaa ettei kestäisi menetyksiä ja kärsimyksiä, mutta vaihtoehtoja ei ole.
Typerää on sanoa, ettei keskustelupalstalla saa valittaa, kun tulit itsekin valittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kärsi muiden kuolemista, vaikka erityisesti edesmennyttä lemmikkiä onkin ikävä. Oma vammautuminen oli elämän pahin menetys, koska se haittaa joka päivä ja miltei joka hetki.
Sinulta ei siis ole kuollut ketään tarpeeksi läheistä, esim. omaa lasta, kun et sure muita kuin itseäsi.
On kuollut perheenjäsen ja muitakin oikeasti läheisiä. Surin, mutta se kesti aikansa ja siksi sanoin että en kärsi, koska en kärsinyt kohtuuttomasti enkä myöskään kärsi enää noista kuolemista, vaan olen sopeutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan voi toisen surua kantaa, se on henkilökohtainen prosessi, toisilla pidempi, toisilla lyhyempi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on typerä aloitus. Aina voi valittaa ettei kestäisi menetyksiä ja kärsimyksiä, mutta vaihtoehtoja ei ole.
Itse olet typerä. Turha siellä viisastella. Vaihtoehtokin on olemassa kaiken kärsimyksen pakkokestämiselle. Siihen onneksi ei jokainen päädy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surussa on pahinta toisten ihmisten empatian puute: patistetaan surevaa jatkamaan elämää eteenpäin ja unohtamaan sureminen, haukutaan vainajaa tai lässytetään, että hyvä kun hänen ei tarvitse enää kärsiä. Siksi eristäydyn muista ja käyn suruani läpi yksin.
Se on ihan totta, että jokainen suree tavallaan. Mutta on myös ihmisiä, jotka eivät pääse siitä yli vaan se invalidisoi oman elämän. Ei anneta itselle lupaa mennä eteenpäin koska silloin ei muka rakastanut/rakasta tarpeeksi menetettyä läheistä.
Täällä oli joku aika sitten keskustelu missä joku kertoi isänsä kuolleen aiemmin samana päivänä tai eilen ja siinä keskustelussa todella moni kommentoi että mitä ihmettä sä täällä sitten teet. Ihan kuin läheisen kuoleman jälkeen pitäisi eristäytyä kotiin ilman nettiä ja "surra". Suremisella ilmeisesti tarkoitettiin jotain sellaista että itketään ja ollaan vaan surussa, sitten taas itketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On semmoisiakin jaksoja. Kannattaa löytää jokin uusi harrastus tai hengellisyys.
Metsä on paras parantaja, ei tarvitse tehdä mitään, istuu vain rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden kärsimys voi olla itsellekin kasvun aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Muiden kärsimys voi olla itsellekin kasvun aikaa.
Millä tavalla?
Voisiko enää vittumaisemmin ja ylimielisemmin sanoa? Olet ali-ihminen. Tapa ittes. Sikakoira.
No mulla ei oikeestaan ole mitään menetettävää etes.
Koskaan ollutkaan,ketään tai mitään.
Vaikka kuolis nyt niin ei menis kuukausia ennenku joku tulis kattoon että mikä hätänä,ja sitteki siksi ku ruumis mätänis .
Vierailija kirjoitti:
Siin vaihees ku te ymmärrätte, että elämä on pelkkää kuolemista ja uudelleen syntymistä, niin te ymmärrätte monta muutakin asiaa.
Ei kuolema ole asia, mitä pitää surra ja ikäänkuin paeta kokoajan. Se on osa elämää, ei olisi elämää ilman kuolemaa.
Ihminen, joka ottaa omille harteilleen kaikkien muiden surut yms, on hölmö.
Ei mun elämään synny ketään.Kahden vuoden sisällä menetin kolme läheistä ja sain viisi keskenmenoa.Että pelkkiä kuolemia tässä elämässä on mulle ainakin ollut.
Alue: Aihe vapaa
Uhkailetko?