Parantaako uskoontulo aina masennuksen?

Perhepiirissäni on 3 herätyksen saanutta kristittyä uskovaa ja yksi kaveripiirissäni jotka ovat osa syvästikin masentuneita (lääkityksellä) ja osa vähän väliä masiksessa. Luulisi heidän olevan onnellisia ihmisiä kun kuitenkin jaksavat arvostella meitä muita. 

Lobotomia on vastaava vaihtoehto. Ei huolet paina ei rasitu polla kun joku muu hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

kyllä. lahjoita omaisuutesi kirkolle ja maksa kirkollisveroja, niin tulet onnelliseksi ja saat ikuisen elämän.

Tämä on erittäin haitallista harhaoppia, ns. menestysteologiaa. Liekö jopa modernin aikakautemme laajalevikkisin harhaoppi? 

Veljen vaimo on uskossa ja silti laitoshoidossa masennuksen vuoksi. Veli on niillä rajoilla 🙁

Suomen kansa masentaa sielun paskaksi siksi usko ei toimi tässä kirotussa Jumalan hylkäämässä maassa

Uskoontulo voi parantaa masennuksen, varsinkin, jos kyseessä on lievä masennus, mutta ei aina. Syvemmän masennuksen paraneminen uskoontulon myötä on jo Jeesuksen parantamisihme, joita joskus tapahtuu. 

Masennusta voi olla ainakin 12 eri lajia jonkin tutkimuksen mukaan. Jos kyseessä on keskivaikea tai syvä masennus, niin kyseessä on vakava sairaus. On tärkeää, että masentunut saa hyvää lääketieteellistä hoitoa, terapiaa ja tarvittavaa lääkitystä.

Hengellisyys on tärkeää ja yksi perustarpeemme. Uskoontulo ratkaisee iankaikkisen kohtalomme. Tieto siitä, että pääsee taivaaseen tämän elämän jälkeen tuo turvallisuutta. Jumalan rakkaus ja Jeesuksen seuraaminen voi olla hyvin hoitavaa ja parantavaa. Samoin uskovien ystävien saaminen ja rukous, Raamattuun tutustuminen sekä seurakunnan toimintaan osallistuminen. Mutta korostan, että Jumala parantaa myös terapian ja lääkkeiden kautta.

Usko ja lääketieteellinen hoito eivät ole toisiaan poissulkevia vaan parhaimmillaan ne molemmat tukevat masentuneen ihmisen paranemista. Mutta useinmiten siihen menee aikaa, varsinkin jos masennus on syvempää ja pidempiaikaisempaa.  

Tunnen useita hihhuleita jotka ovat masentuneita 

Vierailija kirjoitti:

Uskoontulo voi parantaa masennuksen, varsinkin, jos kyseessä on lievä masennus, mutta ei aina. Syvemmän masennuksen paraneminen uskoontulon myötä on jo Jeesuksen parantamisihme, joita joskus tapahtuu. 

Masennusta voi olla ainakin 12 eri lajia jonkin tutkimuksen mukaan. Jos kyseessä on keskivaikea tai syvä masennus, niin kyseessä on vakava sairaus. On tärkeää, että masentunut saa hyvää lääketieteellistä hoitoa, terapiaa ja tarvittavaa lääkitystä.

Hengellisyys on tärkeää ja yksi perustarpeemme. Uskoontulo ratkaisee iankaikkisen kohtalomme. Tieto siitä, että pääsee taivaaseen tämän elämän jälkeen tuo turvallisuutta. Jumalan rakkaus ja Jeesuksen seuraaminen voi olla hyvin hoitavaa ja parantavaa. Samoin uskovien ystävien saaminen ja rukous, Raamattuun tutustuminen sekä seurakunnan toimintaan osallistuminen. Mutta korostan, että Jumala parantaa myös terapian ja lääkkeiden kautta.

Usko ja lääketieteellinen hoito eiv

Näistä 12 eri masennuksen lajista tai jopa kirjoitti Helsingin Sanomat 23.10.2017, artikkeli tilaajille: 

"Masennus ei ole yksi vaan 12 eri sairautta kaikki ne vaativat myös erilaiset hoidot, sanovat suomalaistutkijat

Suomalaiset tutkijat luettelevat syitä masennukseen: infektio, pitkäkestoinen stressi, yksinäisyys, suru, synnytys, päihteet ja niin edelleen. He toisivat diagnoosin tekoon verikokeet ja muut laboratoriotestit."

Ei todella paranna, tietysti yksinäinen ihminen tuntee kuuluvansa johonkin kun kuuluu johkin uskonlahkoon.

Onko masennusta vai uupumusta vai voisiko olla joillain raudanpuutteista tai muista elintavoista johtuvaa väsähtämistä. Kyllähän sekin voi kuormittaa elimistöä ja mieltä, mikäli sanoitetaan, että joka ei työtään tee niin ei tarvitse mitään syödäkään, jos ne sanat otetaan kirjaimellisesti. Aikoinaan ihmiset pohtivat jopa sitä, että voivatko he syödä mitään, kun työttömiksi joutuivat vastoin omaa tahtoa. 



Eihän edes aina helposti voi toisista ihmisistä tunnistaa ulkonäöstä päällepäin, mitä kaikkea traumatisoivaakin on voineet ihmiset elämässään joutua kokemaan. Eikä ne asiat taas useimmiten muille kuulukaan tiedettäväksi. Muistaako traumatisoituneen ihmiset silloin itse, että ei niillä muilla ihmisillä taida olla Jeesuksen kykyä tunnistaa/nähdä ihmisistä kaikkia asioita ennen kuin sanovat jotain, mikä voi loukata ja satuttaa. Omia traumatriggereitäkään ei välttämättä kovin nopeasti opi ihminen tunnistamaan. Silloin voi tulla väärinymmärretyksi on uskossa tai ei.

 

Mä en ole vielä lukenut Raamattua kauhean paljon, mutta mulle on tullut sellainen käsitys, että elämän ei välttämättä edes kuuluisi olla mitenkään älyttömän ihanaa, jatkuvaa riemua ja onnea ja hekumaa. Päinvastoin, mun käsityksen mukaan kristityn tulisi murehtia murehtivien kanssa, vihata maailmaa, huokailla syntistä menoa, ja kärsiä omaa ristiä kantaen, naulita omat lihan himot ristille, ja kärsiä vaivaa.

Jo Aatamista alkaen miehen on tehtävä työtä otsa hiessä ja rikkaruohot kiusana ja naisen synnytettävä kivulla. Synnintekijöiden mainitaan usein viettävän elämää orgioissa, keskittyen itsensä kaunistamiseen ja kaikenlaiseen hedonistisiin nautintoihin.

Tiedän että moni torppaa nämä koska jatkuvasti kuulen ihmisten pitävän selviönä sitä että kuuluu olla iloinen, ei missään nimessä ainankaan masentunut. Mä en ajattele niin. Mulla on ilo Herrassa ja nautin kovasti kauniista luonnosta, juhlista ja milloin mistäkin, mutta samaan aikaan mulla on monenlaista ahdistusta ja mieli on murtunut ja masentunut. En tajua tätä maailmaa ja onnen tavoittelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia ei ole mustavalkoinen. Mulla on traumatausta lapsuudesta ja elämä tuntui kamalalta kolmekymppiseksi. Ei ollut tietoa siitä mitä on terveet ihmissuhteet ja kuinka omiin tunteisiin pitää suhtautua. 

Sitten tulin Jumalan armosta uskoon ja Jeesuksen rakkauden takia aloin muuttumaan. Opiskelen Raamattua Pyhän Hengen opastamana ja elämäni on muuttunut täysin. Olen syntynyt uudeksi. On rauha, toivo ja rakkaus uskon lisäksi. Ajoittain vihollinen yrittää vanhoilla tempuillaan, mutta Raamatun sana ja rukoilu vapauttaa. Raamatussa on annettu ohjeet siihen kuinka elää tätä elämää uskoen. 

 

Toki vaikuttaa myös siltä, että joillakin ihmisillä uskoontulo ei muuta paljoakaan. Omassa tapauksessani ei ollut mitään menetettävää millään tasolla, joten pystyin antamaan koko elämäni Jeesukselle (ja tekemään sen uudestaan ja uudestaan pienemmässä mittakaavassa), jolloin

Minun ei onneksi tarvi todistella sinulle mitään. Aika näyttää. Suomessa en ole paljoa törmännyt siihen mitä englanniksi kutsutaan nimellä deliverance. Eli uskova ei voi olla täysin henkien vietävänä, mutta epäpuhtailla hengillä voi silti olla mahdollisuuksia vaikuttaa uskovan elämään jos asiaa ei hoida. Onko sinun henkinen silmä auki? Jos on, niin on aika helppoa nähdä Raamatun opiskelun (ja Jumalan suoman ymmärryksen lahjan saamisen) jälkeen mikä tulee Jumalasta ja mikä ei. Traumojen ollessa kyseessä voi olla tarpeen myös paastota - kuten Raamattu sanoo.

 

Olin aikaisemmin mukana pitempään idän uskontojen piirissä, joten henkinen kuherruskuukausi on tuttu asia. Sellainen varmasti osalla uskoon tulevista voi olla. Sinun viestistä ei kumpua Jumalan rakkaus ja viisaus. 

 

Jumalan siunausta

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole vielä lukenut Raamattua kauhean paljon, mutta mulle on tullut sellainen käsitys, että elämän ei välttämättä edes kuuluisi olla mitenkään älyttömän ihanaa, jatkuvaa riemua ja onnea ja hekumaa. Päinvastoin, mun käsityksen mukaan kristityn tulisi murehtia murehtivien kanssa, vihata maailmaa, huokailla syntistä menoa, ja kärsiä omaa ristiä kantaen, naulita omat lihan himot ristille, ja kärsiä vaivaa.

Jo Aatamista alkaen miehen on tehtävä työtä otsa hiessä ja rikkaruohot kiusana ja naisen synnytettävä kivulla. Synnintekijöiden mainitaan usein viettävän elämää orgioissa, keskittyen itsensä kaunistamiseen ja kaikenlaiseen hedonistisiin nautintoihin.

Tiedän että moni torppaa nämä koska jatkuvasti kuulen ihmisten pitävän selviönä sitä että kuuluu olla iloinen, ei missään nimessä ainankaan masentunut. Mä en ajattele niin. Mulla on ilo Herrassa ja nautin kovasti kauniista luonnosta, juhlista ja milloin mistäkin,

Tämä kommentti oli hyvä. Itse uskovana oli tärkeä ymmärtää mitä Raamattu sanoo kärsimyksestä ja todeta, että se on ollut totta omalla kohdalla.

Kirje Roomalaisille 5:3-4

3Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, 4kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa.

Raamattu sanoo kuitenkin satoja kertoja myös, että ei ole syytä pelätä.

Vierailija kirjoitti:

kyllä. lahjoita omaisuutesi kirkolle ja maksa kirkollisveroja, niin tulet onnelliseksi ja saat ikuisen elämän.

Kirkko ei opeta tuollaista. Pelastus on Jeesuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia ei ole mustavalkoinen. Mulla on traumatausta lapsuudesta ja elämä tuntui kamalalta kolmekymppiseksi. Ei ollut tietoa siitä mitä on terveet ihmissuhteet ja kuinka omiin tunteisiin pitää suhtautua. 

Sitten tulin Jumalan armosta uskoon ja Jeesuksen rakkauden takia aloin muuttumaan. Opiskelen Raamattua Pyhän Hengen opastamana ja elämäni on muuttunut täysin. Olen syntynyt uudeksi. On rauha, toivo ja rakkaus uskon lisäksi. Ajoittain vihollinen yrittää vanhoilla tempuillaan, mutta Raamatun sana ja rukoilu vapauttaa. Raamatussa on annettu ohjeet siihen kuinka elää tätä elämää uskoen. 

 

Toki vaikuttaa myös siltä, että joillakin ihmisillä uskoontulo ei muuta paljoakaan. Omassa tapauksessani ei ollut mitään menetettävää millään tasolla, joten pystyin antamaan koko elämäni Jeesukselle (ja tekemään sen uudestaan ja uudestaan pienemmässä mittakaavassa), jolloin

Raamattu kehottaa nimenomaan puhumaan Jumalan sanaa eteenpäin. Ja niin aion tehdä. Jumalan sana on totuus, joka vaputtaa jos Hän niin suo. Ja sen olen saanut Hänen siunauksestaan kokea omassa elämässäni.

Jumalan siunausta sinulle

Kyllä. Heti kun ymmärsin pohjimmaisen totuuden ja päästin Luciferin sydämeeni, masennukseni katosi kuin tuhka tuuleen. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut ongelmia ennen uskoontuloa, niin ei ne ongelmat uskoontulemalla poistu. Joku kokee jotain hetken hurmaa, mutta kyllä ne sieltä taustalta nousee taas. Kummallinen käsitys tämäkin, että usko poistaa kaikki ongelmat.

"Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'." Matt. 4:4

Kuten Isä meidän rukouksessa sanotaan. "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme." Jos ei syö taivaallista leipää päivittäin, tulee nälkä ja nälän voi tyydyttää vain syömällä.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Matt. 5:6

 

Tämä vastasi kysymykseen miten? Raamatunlaiseita vain on antaa, mutta ei vastauksia. Taidat olla sinäkin kuormitettu ja ahdistunut. Etkö jo huomaa?

Vastausta mihin? Periaatteessa kaikeen elämän kannalta oleelliseen löytyy vastaus Raamatusta.

Uskohan on yksilöllistä. Ei kukaan voi toisen puolesta uskoa tai edes määritellä, mitä usko on.

Jumalan Sanan on tarkoitus olla "lääke" oireisiin, eli se vie "nälän" tunteen eli antaa toivoa. Se parantaako Jumalan Sana itse taudin on yksin Jumalan käsissä.

"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä." Mark. 2:17

Rukoilun ja Raamatun lukemisen perusajatuksenahan on saada ajatukset pois maallisista ongelmista samaan tapaan kuin meditoinnissa hokemalla jotian mantraa, eli puhdistaa ajatukset.

Mitä mieli ajattelee sitä ruumis tekee. Lepäsihän Jumalakin seitsemäntenä päivänä kaikesta työstään.

Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Kol. 3:2

En ymmärrä sitä miten ihmiset luulevat uskon olevan helpottava illuusio jonka harhassa ihminen kuvittelee yhtäkkiä elämän paremmaksi. Raamattu nimenomaan kertoo ja tuo esiin sen karun totuuden siitä määrästä pahaa mitä maailmassa on ja millaisessa maailmassa elämme.

Enemmänkin sen hyväksyminen ja totuus auttaa siinä ettei elä enää maallusessa harhassa ja etsi jatkuvasti parannusta maallisesta saattaa avata uuden tavan hyväksyä ja nähdä maailmaa. Se jos joky voi masentaa mutta totuus samalla vapauttaa ja antaa aikaa sille mikä ihmiselke elämässä on tärkeää lopulta, joka saattaa myös lohduttaa. "Se on mitä se on"

Ns. uskoontulo voi helpottaa oloa, taakkaa voi  ikäänkuin siirtää " pilveen". Mutta se henkinen herätys ei saa käydä rasitteeksi esim. muulle perheelle. Kohtuudella kaikkea. 

Anteeksi että sanon tämän. Hienoa että olet saanut apua uskosta. Jos haluat puhua siitä, niin älä kuitenkaan puhu opituin lausein ja fraasein. Kuulostaa vain kliseiseltä toistolta, mitä erityisesti vapaissa suunnissa hoetaan. Kaanaankieli ei mene läpi monellekaan. Älä myöskään usko kuulopuheisiin, ellet tiedä ja tunne henkilöitä itse. Näitä ihmekokemuksia sun muita juttuja kerrotaan paljon, eri muodoissaan. Muista että uskovaiset voivat myös olla hyvin raadollisia. Ihmisiä hekin ovat.

Ne, joilla on korvat kuulkoon. Ihmisten tulee kuulla pelastuksen sanomaa. Uskovaiset ovat tosiaan myös ihmisiä, kuten me kaikki. Pyhä Henki ohjaa elämää (opettaa ja näyttää asioita Jumalan tahdon mukaan) ja luottamus tulee laittaa Jumalaan eikä ihmisiin. Kaikki nämä kuulostaa toki latteuksilta jos ei ole elävässä uskossa.