Lue keskustelun säännöt.
Miten saada kuntoon ruuhkavuosien näivettämä parisuhde?
05.05.2024 |
Ollaan kolmekymppinen työssäkäyvä pariskunta, jolla on kaksi lasta. Ollaan oltu vuosikymmen yhdessä. Viime vuosina on tuntunut siltä, että mies ei enää näe minua muuna kuin kodinhoitajana ja äitinä. Ei katseita, ei kosketuksia, ei kehuja. Elämme kotona kuin erillisiä elämiä. Onko tällaista kaikilla kolmekymppisillä äideillä, että enää ei ole miehen silmissä nainen vaan pelkästään äiti? Teen kotitöitä, olen laihduttanut raskauskilot, en mielestäni ole merkittävästi muuttunut suhteemme alkuajoista. Ikää on tietysti tullut lisää, eikä sille mitään voi. Arkemme ei ole erityisen raskasta, työelämä tietysti hieman väsyttää, lapset ovat normaaleja helppoja lapsia. Mies ei osaa sanoa, miksi tilanne on tällainen. Ei käy muualla kuin töissä ja kotona, enkä minäkään, ei ole kolmansia osapuolia. Kertokaa vinkkejä, miten pelastaa parisuhde joka kuihtuu ruuhkavuosien alle? Miten saada miehen kiinnostus taas heräämään? Haluaisin vinkkejä etenkin miehiltä, mitä nainen voisi tehdä eri tavalla, että olisi taas kiinnostava?
Kommentit (26)
Viettäkää aikaa enemmän kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten pari hotellilomaa muuttaisi elämää ja arkea merkittävästi? Eikö tavallinen arki pitäisi riittää, ei parisuhde voi olla mitään luksuslomaa koko ajan.
Kun eihän tavallinen arki riitä! Kuka haluaa tavallista arkea joka päivä, vuodesta toiseen? Perusihminen tulee hulluksi ilman vaihtelua ja lomaa.
Voin puhua vain omasta puolestani, mutta olemme myös kolmekymppinen pariskunta, yhdessä yli 10 vuotta, kaksi lasta ja koira. Meillä puoliso huolehtii siitä, että käymme kahdestaan noin kerran kuussa treffeillä esim. ravintolassa tai viemme lapset mummolaan ja teemme yhdessä hyvää ruokaa kotona. Tässä isosti vaikuttaa tietysti se, että on mummola johon viedä. Mutta jos puoliso ei jaksaisi järkätä niin ei varmaan kovin paljon käytäisi missään, jolloin veikkaan että alkaisi parisuhdekin näivettyä.
Lisäksi näemme molemmat kavereita omia sillon tällöin ja harrastamme liikuntaa, jolloin saa vähän omaa aikaa ja pääsee pois kotoa. Näen tämän todella tärkeänä oman viihtyvyyden kannalta, koska silloin saa keskittyä muuhunkin kuin perhe-elämään ja näkee sekä itsensä että puolisonsa paitsi äitinä/isänä myös kumppanina ja ystävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain oli hyvä vinkki tähän arkiintumiseen, eli kerran 2 viikossa yhteinen treffi-ilta muualla kuin kotona, 2 kuukauden välein yhteinen yö tai viikonloppu pois kotoa, 2 vuoden välein vähintään 1 viikon reissu yhdessä.
Monelle tämän toteutus ei onnistu jos lapsille ei löydy hoitopaikkaa. Harva saa mihinkään hoitoon viikoksi, moni ei edes yhdeksi yöksi säännöllisesti. Tällöin parisuhdetta joutuu käytännössä hoitamaan kotona arjessa.
Niin. Mutta kun sen ei pitäisi olla noin. Ihmisillä pitäisi olla ystäviä, sukulaisia, rahaa ja aikaa. Jos ei ole, asiat eivät ole mallillaan, ja niitä pitäisi lähteä korjaamaan. Kaikilla tasoilla. Lapsistakin kasvaa orpoja piruja kun elämä on niin suppeaa. Ja turha tässä on vedota suomalaisuuteen. Ei se ollut aiemmin mitään koppielämää mykkänä.
Täällä vähän sama tilanne. Yhtään ei auttanut asiaa se, kun lapset olivat pieniä ja jatkuvasti minussa kiinni. En sitten enää jaksanut, että mieskin koskisi minuun. Kaikki fyysinen kontakti tuntui ahdistavalta. Kerroin sen kyllä rehellisesti hänelle.
Siinä meni tosiaan muutama vuosi. Kun olisin ollut taas valmis kosketukseen, niin mies työntää mua pois päin. Asian ero vaan on se, että hän ei osaa kertoa syytä. Itselle se syy oli silloin omalla kohdalla päivän selvä asia.
Käytiin nyt hiljattain kahdestaan kahden yön hotellilomalla. Siellä aukesi jotain solmuja ja meillä oli oikein hauska ja romanttinen loma. Sitten palattiin arkeen ja sen jälkeen ei ole taas mieheltä kosketuksia herunut. Tähänkään kuvioon ei liity muita osapuolia ulkopuolelta.
Muistelkaa menneitä, hyviä aikoja. Menkää vaikka niihin paikkoihin, missä liikuitte nuorena ja rakastuneina.