Kaipaisin apua! Olen 1,5v tosi vilkkaan lapsen äiti ja arki on ihan mahdotonta!!

Miten ulkoilu sujuu?

Siellä keskittyy hiekan, lumen ym syömiseen. Juoksee portaisiin ym kiellettyihin paikkoihin sielläkin. Tosin näin talvella paksu pukeutuminen hieman rauhoittaa menoa, mutta melkein kauhulla odotan kevättä, vilkas tiekin tuossa lähellä ym... Osaa itse avata jo ulko-ovenkin, se on oltava lukossa aina.

ap

Hei! En ehdi nyt kunnolla lukemaan viestiäsi, vastailen illalla kotona. Tai laita s-postiosoitteesi, jos haluat.



T. Vilkkaan heinäkuussa -05 syntyneen pojan äiti

ja siellä paljon liikkumista, mäenlaskua, hyppimistä, juoksua, kiipeilyä jne. ja jos ei osaa käyttäytyä ruokapöydässä, nostaisin hänet kokonaan pois (toimi itse rauhallisesti) ja jos alkaa riehua, ota syliin ja pidä lähellä ja rauhoita. Sitten kun on rauhoittunut, selitä miksi toimit niin ja selitä miten odotan lapsen toimivan. Tee opäivänrutiineista säännöllisiä, lapsi tietää mitä on odotettavissa.



t. entisen ylivilkkaan pojan äiti, joka aikoinaan taisteli samat taistelut, nyt poika 8v. normaalin vilkas poika

Eli kuullosti ihan meidän arjelta muutama kuukausi sitten :( Oli rankkaa ja tuntui ettei mikään oikein kiinnostanut taaperoa. Pidettiin tiukasti linjoista kiinni, eli ruuat pois jos leikkii niillä ja jäähylle eteiseen jos tekee pahoja.



Ikää pojalla nyt 1v 8kk ja arki sujuu paremmin. Meillä ainakin selkeää huomion hakua ja turhautumista siihen ettei ymmärretä mitä pikkuinen tarkoittaa. Olen nyt " opettanut" taaperolle leikkejä eli leikkinyt hänen kanssaan lyhyitä hetkiä useasti päivässä. Nyt olen huomannut että hän leikkii itsekseen samoja asioita kun ollaan hänen kanssaan harjoiteltu.



Eli tsemppiä ja pitkää pinnaa!!

meillä syöttötuolissa pojalla valjaat samoin ulkona. Tripp Trapp vaihdettiin viikko sitten pöytään kiinnitettävään syöttikseen, kun entisessä kiipeili koko ajan. Kirjottelen tosiaan myöhemmin lisää.



5

Miun piti äskeiseen laittaa



4 (eikä 5)

Itselläni kaksi poikaa ja molemmat ovat tuossa iässä olleet/ kuopus on parhaillaan tuollaisia.

Ja valjaat on olleet molemmissa. Heti alunpitäen huomattiin ettei hän pysy siellä ilman niitä. Ja siltikin rimpuilee ja könyää ja raivoaa niitten valjaittenkin takia :o( Rankkaa ja raskasta on välillä, todella. Vaikka lapsi on niin ihana, mutta toisinaan niin äärettömän raivostuttava. Itseltäni konstit lopussa ja tunnen itseni täysin riittämättömäksi. Arki on nykyisin täyttä hullunmyllyä :o(

Palaan illalla uudestaan katsomaan vastauksia. Kiitos kun vastailette, sekin jo lämmittää mieltä ja huomaa ettei ole yksin. Kiitos! <3



ap

Ite oon kyllä fiksannut kämpän niin, että lapset ei pääse pahantekoon. Kaikki kukkaruukut ja särkyvät on joko korkealla tai sit makkarissa mihin lapset ei pääse. Keittiön tuolit on kodinhoitohuoneessa silloin ku niitä ei tarvita.



Oon huomannut että lapset on jotenkin rauhallisempia kun niitä ei tarvii kieltää koko aikaa.

Luulenpa, että kyseessä on jonkun aikaisemmankin kirjoittajan mainitsema huomion haku. Puhuuko tyttö? Jos ei, epäilisin, että kyse voi olla siitä, että ei saa vielä itseään ilmaistua riittävästi millään muulla tavalla kuin pahoja tekemällä ja rauhoittuu tuosta kun oppii puhumaan.



Meidän nyt 3 v poika oli suunnilleen tuollainen samassa iässä. Meno oli mahdotonta ja oli ihan turha kuvitella, että koko päivän mittaan olisi pystynyt tekemään oikeastaan mitään muuta kuin vahtimaan ja juoksemaan perässä. Vähän vanhempana poika oppi leikkimään itsekseen ja elämä helpottui paljon.



Eipä kai muu auta kuin tosiaan se runsas ulkoilu. Virikkeitä en tarjoaisi liikaa, vaan päinvastoin pyrkisin tekemään päivistä samanlaisia ja tylsiä, etteivät kierrokset pääsisi nousemaan kovin korkealle. Ja tuon ikäiselle voi minusta jo ottaa käyttöön jäähypenkin - 1 minuutti kerrallaan. Jaksamisia!

Vierailija:

Oon huomannut että lapset on jotenkin rauhallisempia kun niitä ei tarvii kieltää koko aikaa.

Olen huomannut saman, eli kiellot menevät sitä paremmin perille mitä harvemmin niitä joutuu käyttämään. Kannattaa siis mahdollisuuksien mukaan luoda sellainen ympäristö, jossa ei tarvitsisi kovin paljon kieltää.

T: kahden äiti

..sisustuksen aika on sitten myöhemmin. Pois kukat, alakaapit tyhjiksi, jos lapsilukot ei pidä jne. Tuon ikäiselle on luonnollista ja luontevaa olla utelias ja tutkia paikkoja.



Huudosta riippumatta, älä anna periksi, mitä olet ensin uhannut toteuttaa tai olet toteuttamassa. Ensin varoitus, sitten tilanteesta poistaminen. Lapsi oppii nopeasti, että saa periksi, jos huutaa tarpeeksi kauan.



Onko teille muodostunut kielteinen vuorovaikutuksen kehä? Voitko antaa mistään lapsellesi myönteistä palautetta? Silloin kun pienikin asia onnistuu toivomallasi tavalla, kiitä, silitä, halaa, sano ääneen, että olet iloinen. Oppiminen tapahtuu paljon helpommin kannustamalla ja palkitsemalla kuin rangaistuksen avulla. Eli ennemmin porkkanaa kuin keppiä.

Tuo on vaikea ikäkausi, kun voimia ja menonopeutta piisaa, mutta järkeä ei pätkääkään...



Lapset ovat kovin erilaisia, normaalitkin lapset. Luepa vaikka Liisa Keltinkangas-Järvisen Temperamentti -kirja, siitä käy hyvin ilmi se, miten erilaisia lasten luonteet ovat jo syntyjään.



JOS olet lapsesi vilkkaudesta huolissasi, pyydä neuvolasta lähetettä neuvolapsykologille. Neuvolaterkkarilla on aika vähän kokemusta neurologisista poikkeavuuksista (teidän kohdallanne kaiketi lähinnä adhd:stä), eikä - kuten itsekin sanot - lapsi käyttäydy lyhyen vastaanottoajan puitteissa samalla lailla kuin kotonaan.



Mutta siis tekstisi perusteella minulle ainakin jäi vaikutelma täysin tavallisesta pikku-termiitistä, joka tutkii ja kokeilee ja rassaa äitinsä hermoja aivan normaalin taaperon tapaan.



Muutamia vinkkejä:



- vähennä maidon juomista ruuan yhteydessä. Voit antaa sitä ruuan jälkeen, mutta jos maitoa litkitään syömisen kustannuksella, niin anna ruuan kanssa vettä - ja 1,5-vuotias voi harjoitella sen juomista jo kupista, ei tuttipullosta - ja maitoa vasta ruuan jälkeen.



- Ole (edelleen) sitkeä kieltojen ja estämisen kanssa. 1,5 -vuotias ei vielä varsinaisesti uhmaa ja testaa rajojaan, vaan se tulee vasta hiukan myöhemmin. Mutta 1,5 -vuotias toimii lapsen logiikalla, joka on eri kuin aikuisilla: " äiti kielsi tämän äsken, onko se yhä kiellettyä? Entä nyt? Entä, jos teenkin tämän näin, onko se nyt kiellettyä?" Toiset lapset uskovat vähemmällä, toiset vaativat kymmeniä kieltoja ja alas nostamisia...



- Kanavoi lapsen tutkimisenergiaa. Lukko kaappeihin, joita lapsi ei saa penkoa - mutta osaan kaapeista lapsi saa mennä penkomaan. Toki siitä tulee sotkua, mutta se ei ole vakavaa...



- Mitä levottomampi ja vilkkaampi lapsi, sen tärkeämpää on tiukka arkirutiini. Paitsi nukkuma-aikojen, myös aterioiden ja ulkoilun kanssa kannattaa tähdätä säännöllisyyteen. Jos siirtymät ovat lapselle hankalia, voisit miettiä kuvallisen päiväjärjestyksen tekemistä seinälle lapsen ulottuville. Eri toiminnoista piirretään kuvat korteille, jotka laminoidaan tai päällystetään kontaktimuovilla, että ne kestävät käytössä. Niistä erillisistä korteista kootaan aikajärjestyksessä päivän ohjelma.

Tästä lapsen on helpompi oppia, mitä missäkin vaiheessa päivää tapahtuu, eikä tarvitse joka tekemisestä tapella erikseen.



- Pienen lapsen kanssa pääsääntö on, että häntä ei rangaista, vaan kielletään ja estetään ei-toivottu käytös. Jos hän esim. kiipeää kirjahyllyyn, hänet otetaan alas ja pidetään loitolla hyllystä - sekä sanotaan selkeästi, ettei hyllyyn saa kiivetä, koska sieltä voi pudota ja loukata.

Mutta sitä mukaa kun lapsen käsityskyky kohenee, hänelle voi myös määrätä yksinkertaisia rangaistuksia. Rangaistuksen on oltava mahdollisimman konkreettinen ja välitön, jotta lapsi ymmärtää, mistä se on seurausta.

Yksi hyvä voisi olla hetken aresti omassa huoneessa. Älä lukitse ovea, äläkä pidä häntä siellä montaa minuuttia. Mutta arestirangaistus paitsi katkaisee ei-toivotun käytöksen, antaa myös lapselle tilaisuuden miettiä asioita ja äidille tilaisuuden rauhoittua!

Mutta kuten sanottua, tämä voi olla vielä hiukan varhaista 1,5-vuotiaallesi.

ei se oikeasti ole sitä, miltä se näyttää aikakausilehdissä

Meillä oli tuollainen. Nyt 4-v. ja on rauhoittunut.

Lapsi huusi ja parkui ihan koko ajan (ainakin siltä tuntui), roikkui puntissa koko päivän, vaikka olisin pitänyt sylissä niin paljon kuin ikinä jaksoin. Meidän poika ei silloin vielä osannut leikkiä yhtään mitään itsekseen. Ja totta kai kaikki kiipeily ja riehuminen oli lempipuuhaa. Meillä ongelmakohta ei ollut niinkään syöminen, siinä oli kyllä pelleilyä, mutta ei mitenkään aina. Meillä raastoi nukkumaanmeno. Aivan loputonta huutoa joka ikinen ilta tunnin tai kaksi.



Ajan kanssa meni ohi. Suuri helpotus oli, kun lapsi oppi puhumaan. Eli ilmeisesti paljon johtui turhautumisesta ja ilmaisutaidon puutteesta. Siksi minäkään en kannata tuon ikäiselle rangaistuksia, sillä mitä järkeä on rangaista lasta lisää, jos hän on turhautunut.



Olen edellisten kanssa samaa mieltä, että teillä kannattaisi vielä panostaa kodin lapsiturvalliseksi sisustamiseen. Näin sinun rajallisia voimia ei kulu lapsen perässä juoksemiseen ja vahtimiseen. Ja kiinnitä huomiota omaan jaksamiseesi. Pidä huoli, että saat vähintään kerran viikossa tunnin - pari ihan omaa aikaa. Käy säännöllisesti hierojalla, ostakaa uusi auto, mihin lapset on helppo pakata, tai ihan mikä on teidän juttu siihen, että voimat riittävät.



Ja olen edellä kirjoittaneiden kanssa samaa mieltä, että ihan normaalilta kuulostaa. Samaa kirjaa suosittelen, kuin joku yllä.

kun ymmärrät kuinka ton ikäisen kanssa toimitaan. Ja hah hah sun kieltojen kanssa, normaaliin kehitykseen kuuluu kaiken tutkiminen ja havainnoiminen, jos ihmiset uskois kieltoja, ei kehitys kulkis yhtään mihinkään.