Millaiset välit teillä on aikuisten sisarusten kanssa?

En ole veljeni kanssa tekemisissä. Riidelty ei olla koskaan, mutta hän on jättnyt minut elämänsä ulkopuolelle ja tehnyt tietyillä sanomisillaan selväksi ettei seurani kiinnosta. 

Sisko on paras ystäväni. Veljen kanssa on asialliset välit, mutta emme kahden kesken ole tekemisissä. 

Sisaren kanssa pari kertaa viikossa soitellaan,  veljet sen verran demontoituneitA ettei keskustelut enää suju.  

Siskon kanssa oltiin parhaat ystävät 50 vuotta. Luulin, että olisimme aina, että sitä sidosta ei voi mikään rikkoa.

En olisi ikinä uskonut, että perintöriidoista menisi välit poikki kokonaan. Niin kävi.

Veljien kanssa soitellaan ja tavataan lomilla. Asutaan ympäri maailmaa, että kovin helposti ei tapaamiset järjesty.

Läheisin veli, jonka kanssa olin tekemisissä lähes päivittäin, kuoli pari vuotta sitten ja vieläkin tuntuu ajoittain musertava ikävä.

Saman lapsuudenperheen lapset voivat olla niin erilaisia, että ei ole aikuisena enää luontevaa olla tekemisissä. Se on ihan ok.

Mulla on veljen kanssa joulupöytävälit. Ei olla oikein missään tekemisissä, muttei vihatakaan toisiamme.

Etäiset välit on perheellisiin sisaruksiin.

Ei olla enää minkäänlaisissa väleissä.Yksi kerrallaan ovat suuttuneet ja alkaneet arvostella ja syytellä milloin mistäkin. Ei ole muita ketä syytellä omasta pahasta olosta.Yritin pitkään olla iloinen ja hyväntuulinen, mutta ei semmoista haukkumista jaksa kukaan.

Ollaan veljen kanssa tosi hyvissä väleissä, hän asuu sen verran kaukana että harvemmin nähdään, mut tulee kyllä keskusteltua whatsapissa yms päivittäin.

Ei olla juurikaan tekemisissä. Miks edes pitäs?

Mitä vähemmän tekemisissä sen parempi. Varkaita ja petollisia ihmisiä. Ovat omasta mielestään parempia kuin toiset.,

-useita sisaruksia- 

Ei nähdä viikkokausiin, mutta aina tuntuu kuin oltaisiin vasta tavattu. Ihan ok välit. Sisko ja veli siis.

Vierailija kirjoitti:

Ei nähdä viikkokausiin, mutta aina tuntuu kuin oltaisiin vasta tavattu. Ihan ok välit. Sisko ja veli siis.

Meillä oli nuorempana näin. (Useampi sisarus.)

Myös tyttö- ja poikaystävät ja puolisot sopivat porukkaan. Mun mies aina ihmetteli, että miten teillä on tuollaista, kun heillä ei edes puhuta keskenään ja vain vanhempien luona nähdään.

Ja eromme jälkeenkin on tekemisissä etenkin veljeni kanssa. 

Nyt vanhemmiten tullut sellaista, että kukaan ei oikein jaksa enää lähteä kotoaan mihinkään.

Välit on hyvät ja kirjoitellaan. Silti ikävä niitä iloisia ja läheisiä kyläilyjä.

Kukaan ei tunge eikä osallistu toistensa elämään joten riitojakaan ei pääse syntymään. Minä olen lapseton ja minulla on läheisemmät välit sisarusteni lapsiin kuin sisaruksiini.

Nuoremman sisaruksen kanssa ei ole koko suvusta tekemisissä kuin pari iäkkäämpää ihmistä, jotka eivät ymmärrä/halua ymmärtää mitä kaikkea kamalaa tämä henkilö on tehnyt. Hänen vanhat ystävänsäkin ottaneet pesäeroa.

Vanhemman sisaruksen kanssa olemme läheisiä. Lisäksi on vielä yksi "isosisko", vanhempiemme kasvattama sukulaislapsi, joka on myös hyvin läheinen.

En ole koskaan edes yrittänyt olla mitenkään läheisissä väleissä sisarusteni kanssa. Välit ovat asialliset, mutta melko etäiset. He nyt pysyvät sisaruksina, vaikka ei joka vuosi nähtäisikään. Joskus jonkun kanssa ollaan enemmänkin tekemisissä. Tilanteet vaihtelevat.

On minulla muitakin sukulaisia, ja ystäviäkin. Jos aina roikkuisi sisaruksissa, ei riittäisi aikaa muille ihmisille.

Ollaan kaikki +/- 60 v. Viimeksi vappua vietettiin yhdessä.

Veli soittelee pari kertaa viikossa pitkiä puheluita kun ajaa autossa työmatkaa.

Siskon kanssa soitellaan myös pari kertaa viikossa ja nähdäänkin varmaan kerran viikkoon ja myös ollaan yötä toistemme luona kun asutaan eri paikkakunnilla. 

Vältettiin riidat vanhempien kuoltua kun ei jätetty kuolinpesään mitään yhteisiä mökkejä tms. Kaikki jaettiin ja ellei kukaan halunnut niin myytiin. Eikä muutenkaan ole niin isoja asioita, että viitsittäisiin alkaa riitelemään mistään. Sisarukset on iso voimavara.

Ei ole välejä. Meidät huostaanotettiin pieninä ja kasvoimme eri paikoissa, minkäänlaista sisarussuhdetta ei syntynyt, emme tavanneet koskaan eivätkä pikkuveljeni ja -siskoni edes muista minua kunnolla. Nyt aikuisena olemme yrittäneet pitää yhteyttä, mutta välillämme on kummallinen muuri. Sisko on masentunut ja odottaa, että kannattelisin häntä, on hyvin tarvitseva. Loukkaantui, kun ehdotin hänelle ammattiapua syvään toivottomuuteen, jossa en voinut enempää auttaa. Veljeni töksäyttelee, hän on syrjäytynyt ja työtön.

Muutama vuosi sitten veljeni näki facebook-seinältäni jonkun hyvän mielen postauksen ja vuodatti yksityisviestissä, että minun kanssani on mahdotonta puhua menneistä kun en selvästikään ole käsitellyt niitä. En ilmeisesti saisi olla onnellinen enkä menestyä elämässä, koskaan heiltäkään se ei ole onnistunut. Minun pitäisi rypeä samoissa mudissa heidän kanssaan. En ole ollut missään tekemisissä kummankaan kanssa enää vuosiin. Sisarusten tehtävä on kannustaa ja tukea, ei nälviä rivien välistä ja loukkaantua terveiden rajojen vetämisestä.

Olen asunut vuosikymmenet ulkomailla ( asun edelleen); nuorempi sisareni taas aina Suomessa. Pitkä välimatka ei ole ollut ainoa asia, joka on meidät erottanut näiden vuosikymmenien aikana; se on sisarkateus hänen puoleltaan. Minun elämäni ollut kaikenkaikkiaan erittäin hyvää , hänen huomattavasti vaikeampaa; se on asia, jota hän ei ole voinut sulattaa eikä voi edelleenkään. Kaikesta huolimatta laittelen hänelle silloin tällöin jonkin Whatsapp - viestin tms; puhelinsoittooni hän ei vastaisi. 

Veljeni on minua 10v nuorempi. En ymmärrä, että mistä hänen käytöksensä johtuu? En ole nähnyt koskaan missään mitään vastaavaa. (Ollaan ihan tavallisesta perheestä.) Hän on ollut teinistä lähtien silmittömän väkivaltainen. Ei mikään päihteidenkäyttäjä. Päässä vaan naksahtaa sekunnissa, ja sitten hän käy jonkun kimppuun. Minut hän on pahoinpidellyt niin monta kertaa, etten halua häntä ikinä loppuelämäni aikana nähdä.