Syrjäytyminen on Suomen suurin ongelma
Siis nimenomaan syrjäytyminen; ei työttömyys, ei nuorisorikollisuus, ei koulujen pilaantuminen, ei valtionvelka. Suomessa usein ajatellaan, että kaikki on hyvin, kunhan elintaso on hyvä. Näin se ei ole.
Kaikista myrkyllisintä ja karmeinta Suomessa on, että täällä nuoret aikuiset ja jopa lapset syrjäytyvät yhteiskunnasta. Täällä ei kukaan lotkauta leukojaan, jos parikymppinen ei ole töissä tai koulussa. Eikä ole ihmeellistä, jos jollain ei ole yhtään kaveria. Se on ihan normaalia. Kaikillehan sitä sattuu.
Vaan miettii joitain muita maita, joissa menee materialistisesti paljon huonommin kuin meillä, niin niissä kuitenkin ihmiset ovat luonnollinen osa yhteisöä eivätkä syrjäydy betonikuutioissa yksin. Monessa köyhässä maassa kaikille on kuitenkin paikka ja tarkoitus, ihmissuhteita ja töitä. Suomessa tämä on mennyt ihan keturalleen. Tämä syrjäytyminen on täyttä myrkkyä laumaeläimelle nimeltä ihminen eikä monta vuotta syrjäytynyt välttämättä koskaan palaudu ennalleen.
Kommentit (11)
Oikeastaan nuorisotalolla näkemäni plakaatti kiteyttää syrjäytymisen ongelman. Siinä plakaatissa luki seuraavanlaisesti:
"Olemme kaikki samanarvoisia, mutta luottamus pitää ansaita."
Suomessa sosiaalinen pääoma on tiukassa juurikin tästä syystä, eli se on oikeastaan kuin Habeas Corpuksen vastakohta...eli jokainen on syyllinen kunnes toisin todistetaan, sillä luottamus pitää ansaita :)
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan nuorisotalolla näkemäni plakaatti kiteyttää syrjäytymisen ongelman. Siinä plakaatissa luki seuraavanlaisesti:
"Olemme kaikki samanarvoisia, mutta luottamus pitää ansaita."
Suomessa sosiaalinen pääoma on tiukassa juurikin tästä syystä, eli se on oikeastaan kuin Habeas Corpuksen vastakohta...eli jokainen on syyllinen kunnes toisin todistetaan, sillä luottamus pitää ansaita :)
Ps. Toisaalta onko meillä ollutkaan koskaan jotain luottoa toiseen ihmiseen? Jani Kaaro oli taas tutkinut erästä tutkimusta ja tutkijan tekemä löytö oli mielenkiintoinen:
https://www.rapport.fi/jani-kaaro/kun-kukaan-ei-luota-keneenkaan-vain-y…
Toisin sanoen useat kymmenet ellei satakunta pikkupaikkakuntaa ja pikkukaupunkia vailla tulevaisuutta ovat ongelma. Tietysti ihmiset syrjäytyvät eläessään paikkakunnilla, joissa ei ole töitä eikä kouluja eikä edes yrittämisen ja markkinoiden edellytyksiä.
Olen siis ollut töissä useassa paikassa Suomessa sote-alalla. Ero isompien ja elinvoimaisten kaupunkien ja pienempien paikkakuntien välillä on todella suuri.
Kyllä Suomen suurin ongelma on taloudenpito, jossa ei ole ollut päätä eikä häntää...
Jos ei ole töitä, ei yleensä ole juurikaan ylimääräistä rahaa. Ei ole mahdollisuutta tehdä samoja asioita kuin muut samanikäiset. Korostuu erityisesti lasten ja nuorten kohdalla, joiden vanhemmat ovat työttömiä tai pienituloisia. On helpompaa jäädä kotiin ruudun ääreen kuin kerta toisensa jälkeen selittää, miksi ei voi lähteä muiden mukaan. Lopulta kukaan ei enää edes pyydä mukaan.
Se on tää kapitalismi, jossa menestystä ja rahaa palvotaan. Heikot ei tämmöisessä pärjää ja jatkuva kilpailu yksilöiden välillä, jota kilpailuyhteiskunnaksi kutsutaan. Tavallinen kansalainen tämmöisessä politiikassa kärsii.
Tähänkin on ratkausu. Lopetetaan se vuokratukien maksu niihin yksiöihin ja nuoret työttömät opiskelijoiden tavalla asumaan soluasuntoihin.
PAAVOHAN JO HEILLE VAPPU LUPASI KAPINA KIVÄÄREITÄ.. ei normi kansalle huolta heidät lopetetaan niska laukauksella.
Kaikenikäisiltä puuttuu näköaloja. Paitsi sitten tämä hullu aktivistisakki joka on kaapannut media agendojensa ajamiseen. Miten näitä voisi pakkosyöttäjiä olla inhoamatta? Mitään todellistä hyvinvoinnin lisäämistä kun eivät heidän höyrypäiset hankkeensa tuo.