Hoitovapaalla yhden lapsen kanssa 3-vuotiaaksi?

Eli olen juuri tällä hetkellä kotona 2,5v pojan kanssa ja hoitovapaa jatkuu siihen saakka kunnes poika täyttää 3v. Itsekkin aikanaan suunnittelin töihin menoa pojan ollessa 2v ja voin sanoa, että en ole katunut päätöstäni jäädä vielä vuodeksi.



Meillä on myös yksi lapsi, joka jää ainoaksi. Ajattelin käyttää koko 3v hyödyksi, kun siinä työrumbassa kyllä ehtii sitten olla. Meillä ainakin pojalle on hyvin riittänyt virikkeeksi puisto + ystävät ja perhekahvila. En edes käy missään kerhossa hänen kanssaan. Ajattelen asian niin, että kun lapsi aloittaa hoidossa niin sitä samaa pyöritystä onkin sitten loppuelämä - aikatauluihin sidottua elämää suurissa ryhmissä (päivähoito - koulu - työ). Siksi onkin ihan hyvä sallia edes 3 ensimmäistä vuotta rauhallisempaa tahtia. Itse olen viihtynyt parhaiten juuri tämän talven aikana - poika kun keksii kaikkea kivaa ja kommunikointi on monipuolistunut kovasti ensimmäisistä vuosista. Lapsen kanssa on juuri nyt hauskaa!



En osaa sanoa siitä sopeutumisesta päivähoitoon tai siitä tuleeko näin mammanpoikia kun ei ole itselläkään kokemuksia. Tai meillä ei tarvi edes miettiä kun poika on ollut aina superarka ja mammanpoika muutenkin;-) Varmasti vaikeuksia tulee hoidon alottamisen yhteydessä, mutta en tiedä olisiko ne olleet vähäisempiä vuosi sittenkään. Ja muiden mielipiteistä en jaksa välittää, itse se oma elämä pitää muokata sellaiseksi kun sen haluaa.



Mutta oman kokemukseni kautta VOIN LÄMPIMÄSTI SUOSITELLA kolmatta vuotta kotona.

Pelokas ja Vilkas

sara_71:

Eli, kuinka paljon 2-3 vuotiaat kaipaavat ikäistensä seuraa? Riittääkö ulkoilu puistossa aamupäivisin ja pari kerhoa viikossa? Nyt se tuntuu vielä riittävän aivan hyvin 1.5-vuotiaalle, mutta pitäisikö toimintaa olla lisää?

Sopeutuuko 3-vuotias hoitoon huonommin kuin esim. 2-vuotias? Tietysti se riippuu ihan lapsestakin, mutta noin yleisesti. Meidän taapero on ollut tosi vähän hoidossa vierailla (vain isovanhemmilla muutaman kerran) ja hoitokertojen määrä tuskin kovin merkittävästi lisääntyy. Tosin nyt olisi vähitellen tarkoitus käyttää esim. MLL:n hoitajia, jotta tottuisi olemaan ilman äitiäkin joskus.

Joku sanoi, että kotonahoidetuista tulee arkoja äidin helmoissa nyhjöttäjiä, mutta sitä en usko. Eiköhän se ole ihan lapsen luonteestakin kiinni, vai? Ainakin meidän taapero on tosi reipas käydessämme kerhoissa, lähtee heti innolla muiden sekaan leikkimään, mutta tarkistelee aina välillä onko äiti paikalla.

Sitten ihan toinen asia onkin lähipiirin suhtautuminen pitkällä hoitovapaalla olevaan, etenkin kun lapsia on vain yksi. Se on paljon hyväksyttävämpää, jos lapsia on kaksi, mutta jo nyt tunnen olevani vähän outo, kun suunnittelen hoitovapaan pidentämistä. Toista lasta meille ei valitettavasti tule ja siksikin haluaisin olla kotona tämän ainokaisen kanssa. Kun tuttavapiirissä ja leikkipuistossa kaikilla tuntuu olevan vähintään kaksi lasta tai ainakin tuloillaan/suunnitelmissa, niin olo alkaa olemaan jo pikkuisen ulkopuolinen... :/

Kysymyksiisi ei varmaan ole yhtä oikeaa vastausta, vaan vaihtelee lasten ja varsinkin vanhempien mukaan. Toisaalta yhteneväisiä tutkimustuloksia ja ammattilaisten mielipiteitä löytyy, josko näistä löytäisit enemmän tukea päätöksillesi. Luulen että tällä palstalla tulet saamaan vastauksia laidasta laitaan.

Meillä on 7v, 5v ja vajaa 2v lapset ja kaikki kotona hoidettuja. Tosin olen itse ollut välillä töissä ja silloin hoidettu miehen kanssa ristiin, etten ole ollut kotona kuin ekan kanssa 1v, tokan kanssa 2v ja nyt kolmannen kanssa tulee 2,5v. Ja se mitä omien kokemusten mukaan tuntuu niin vastaukset tässä:

Minusta 2-3v:lle riittää hyvin nuo ulkoilut aamupäivisin ja pari kerhoa viikossa. Tuon ikäiset leikkivät kehityskaaren mukaan vielä " rinnakkain" ja hyvä on nähdä tuota lapsiseuraa (ja teillähän sitä tulee päivittäin). Varsinaisesti yhteisleikit alkavat lapsesta riippuen 3v:sta eteenpäin ja meillä ainakin tuntunut että vasta reilu 3,5v tai lähemmäs 4v alkaa kaivata kavereita enemmän.

Hoitoon sopeutumisessa varmaan vaikuttaa lapsen iän mukaiset kaudet. 2v pintaan on usein äitiin takertumisen vaihe ja silloin ei ehkä ole paras ikä aloittaa hoitoa. Tosin 3v pintaan voi olla taas vaikea vaihe ja usein sanotaan uhman alkavan silloin. 3v on enemmän keinoja purkaa oloaan ja ymmärtää enemmän ja puhetta tulee paremmin. Silloin voi hoidon alku näyttää vaikeammalta, mutta lapsi on varmasti valmiimpi tuohon hoidon aloitukseen, vaikka reagoisikin enemmän.

Kotona äidin helmoissa hoidettujen osalta voi näyttää että kun pienempiä lapsia että ovat arempia, riippuen tietysti äidin ja lapsen touhuista ja aktiviteeteista. Mutta itse katsoisin asiaa pidemmälle, sitä miten lapsi kokee tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi (siis miten tuo aikainen kiintymyssuhde toimii pikkulapsi-iässä) ja miten käyttäytyy kouluiässä ja myöhemmin. Meillä voi olla ettei 2v-3v lapset ole olleet ihan niin reippaita kuin hoidossa olleet, mutta myöhemmin ainakin isoin joka on jo koulussa on selkeästi reippaampi kuin pienempänä hoidossa olleet kaverinsa. Hänen kanssaan ei ole ollut ongelmia koulussa eikä kotona, ei arastele uusia asioita ja esim. yksinoloa. Tosin lapsen luonteellakin on varmasti merkitystä (ja aikuisten vaatimuksilla), mutta ei 2-3v luonne ole lopullinen luonne aikuisena, eli siinä on muovautumista ja kehittymistä. Paha siis sanoa mikä on luonteesta kiinni ja mikä ympäristöstä.

Ja jos olen saanut arvostelua aikanaan 2-3v arasta luonteesta, niin on aika hyvin loppunut lapsen kasvaessa ja tilanteen kääntyessä päinvastoin (arvostelijan lapsesta on tullut se ujo, meidän lapsen päästessä vauhtiin). Arvosteluja muutenkin tuli eniten ensimmäisen lapsen kohdalla, seuraavien osalta se on ollut vähempää. Kyllähän niitä sittenkin on, mutta arvostelua on aina puoleen jos toiseen. Jätä ne rauhassa omaan arvoonsa. Arvostelijat lopettavat aikanaan tai siirtyvät seuraavaan kohteeseen. Kunhan lapset kasvavat alkavat muut asiat tuntua tärkeämmiltä kuten se miten lapsi leikkii toisten kanssa ja miten kaveripiiri muodostuu. Silloin voi olla että tuossa tuttavapiirissäsikin ette jää niin lapsesi kanssa ulkopuoliseksikaan.

Kyllä se 2v on pieni vielä, kuten se 3v:kin. Jos on mahdollisuutta ja halua hoitaa lapsi silloin kotona, niin siitä vaan.

itse olen myös kotona 2,5 vuotiaan lapsen kanssa, joka on siis perheemme ainokainen. Haluan hoitaa lapsen kotona ainakin kolmivuotiaaksi, mielellään nelivuotiaaksikin jos vain rahatilanteemme sen sallii.



Ulkoilun ja puistoilun lisäksi tapaamme viikoittain muita lapsiperhetuttujamme, sukulaisia sekä käymme pari kertaa viikossa kerhossa ja muskarissa. Ja jos olen kotona hänen kanssaan vielä " ylimääräisen" vuoden, ajattelin kokeilla kerhopäivien lisäämistä tms. > mielestäni tämä " ohjelma" riittää aivan hyvin tämänikäiselle!

Ei se nelivuotiaskaan vielä hirveän iso ole, ja ehtii olla vielä monta vuotta päivähoidossa/päiväkodissa/eskarissa ennen koulun aloittamista. Tärkeintä lienee tehdä niin kuin omalle perheelle sopii parhaiten.



Mukavia hoitovapaapäiviä!

Olin kotona 3vuotta poikani kanssa.Kävimme muskarissa,jumpassa,puistossa,ystävillä kylässä ja hyvin riitti pojalle vaikka onkin vailkkaampi tapaus ja seurallinen.Viimisenä vuotena pojan kanssa pysty puuhaamaan kaikkea ja ei tarvinnu niin tarkasti pitää rytmeistä kinni vaan vapaammin pysty liikkumaan,varsinkin kevät ja kesä kun poika täytti heinäkuussa 3 oli oikein ihania :-)

Tarhan alotuksessa ei meillä ollut mitään ongelmia(riippuu tietysti lapsesta) vaan innolla meni kavereiden seuraan.Nyt on poika eskari eikä mitenkään äiti riippuvainen.

Ulkopuolisia hoitajia ei käytetty,isovanhemmat hoiti satunnaisesti(eivät asu lähellä).2½vuotiaan olin ekan yön erossa pojasta ja sen jälkee poika välillä halusi lähteä muutamaksi yöksi isovanhemmille,nyt haluaa olla siellä reilun vkonkin kerrallaan...Nämä yökyläilytkin tietysti riippu lapsesta mutta ei hänestä kotihoidolla tullut " mammanpoikaa" .

Ympäristö ei kysellyt sitä että miksi olen kotona yhden lapsen kanssa,lähinnä siihen että millonkas se toinen tulee :-/ Kun tapa ja tottumus tuntuu olevan että n.2,vuoden ikäerolla lapset tehdään..

Toinen tuli sitten myöhemmin ja nyt olen hoitovapaalla ja aion olla siihen kun tyttö 3v täyttää :-)

Suosittelen lämpimästi.2vuotias alkaa olla niin hauskassa iässä puheissaan ja touhuissaan että siitä nauttii kyllä.

Meillä yksi lapsi, ikää 2v4kk kohta. Ja kotona siis olen. Olen hoitovapaalla mutta kuitenkin työtön;) Saan paremmin rahaa ja pakostakin olen työtön kun muutettiin tänne ja työ jäi muualle.



Mutta siis rahallisesti näin on meillä parempi. Kotihoidontuella en pystyis oleen varmaan kotona.



Minä olen myös sitä mieltä, näin yhden lapsen kokemuksella, että viimeinen vuosi on paras. Olen kaikille toitottanut kuinka tämä kotona oleminen vaan maistuu paremmalle mitä vanhemmaksi poika tulee:) Hauskoja juttuja kuunnellessa on yleensä melko kivaa.



Meidän poika on aika ujo ja arka, aivan kuten me vanhemmatkin ollaan oltu pienenä. Mies ajattelee näistä asioista meillä vähän toisin ja on sitä mieltä, että hoitoon vienti vois " tehdä hyvää" pojalle. Uskoo kai karaistuksen voimaan. Minä taas ajattelen, että vaikka pääsisin töihin (haen koko ajan), haluaisin mahdollisimman pitkään totuttaa lasta tarhaan, ettei tulis mitään shokkialoitusta. Nyt on muutenkin joku äiti vaihe menossa.



Totta on se, että ihan pelkkä kotona oleminen ei ehkä riitä tän ikäiselle lapselle. Vaikka meidän poika on ujo ja t o d e l l a hitaasti lämpeävää sorttia kaikkea uutta kohtaan, se selvästi nauttii muista lapsista ympärillään. Mutta ei mekään käydä kuin kerran viikossa avoimessa päiväkodissa ja silloin tällöin perhekahvilassa. Lisäksi ystävä käy 1,5-v tyttönsä kanssa meillä kyläilemässä ja toisinaan leikitään naapurin 4-v kanssa.



Jos kerran on varaa jäädä kotiin, jää ihmeessä:) Kaikilla ei oikeasti ole siihen mahdollisuutta ja töitä ehtii tehdä aina.

Ihanaa, että näin moni kertoi omista kokemuksistaan! Alan olemaan entistä varmempi siitä, etten hakeudu töihin vielä syksyllä vaan kun taapero alkaa olemaan lähempänä kolmea vuotta. Onneksi se on meille taloudellisesti mahdollista, monillahan mahdollisuutta valita ei tosiaankaan ole. Aurinkoisia pakkaspäiviä kaikille! :)