Tunnetteko tapauksia, missä mies on hylännyt lapsensa?
Minä tiedän yhden ystäväni tapauksen. Mies muutti ulkomaille asti (on syntyjään virolainen) eikä maksa edes elareita. Taakse jäi kaksi kouluikäistä lasta eivätkä luultavasti koskaan enää näe isäänsä. Miten mies voi olla toisen kanssa kymmeniä vuosia ja tehdä tuollaisen tempun? Ystäväni oli kyllä miehen jättäjä, mutta ihan hyvistä syistä.
Kommentit (27)
Lapset eivät ole miehille oman egon jatkeita. Moni mies tekee sen lapsen saadakseen pitää naisen.
Isäni lähti, kun olin kahden. Ei mitään käryä missä hän on nyt.
Tunnen kolme. Vastenmielistä hylätä oma jälkeläisensä.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän naisia jotka on jättäneet lapsen miehelle.
Missäköhän todellisuudessa? :D
Tunnen ainoastaan tapauksia missä mies on naisvaltaisen pakon edessä joutunut hylkäämään lapsensa. Liikun ns. koulutettujen yhteiskuntakelpoisten ihmisten viiteryhmässä.
Mies lopetti au lapsen luona vierailun kun sai muksun uuden vaimonsa kanssa. Ennen kävi kerran kuussa katsomassa. Nyt pitää yhteyttä aikuiseen au lapseensa, mutta ei ole ikinä häntä auttanut ja rahoittanut kuten palvomaansa toista myös aikuista lasta.
Kaveri hylkäsi "lapsensa" siksi koska selvisi että ei ollutkaan biologisesti oma. Tätä nyt ei varsinaisesti hylkäämiseksi voi sanoa koska vanhemmuusuuhde perustui valheeseen. Biologisia lapsia en tiedä lähipiiristä kenenkään hyljänneen.
Halosen ja Marinin isät. Ja jälki tyttärissä sen mukainen.
Ei se mies aina ole lastaan hylännyt vaikka äiti niin väittäisi. Usein taitaa jäädä kertomatta vähän totuuksia tai sitten väritetään totuutta mieleiseksi. Enkä nyt tarkoita kaikkia tapauksia. Tällaisia "tapauksia" on Suomessa varmasti pilvin pimein missä lapsella ei ole aavistustakaan asioiden oikeasta kulusta eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies aina ole lastaan hylännyt vaikka äiti niin väittäisi. Usein taitaa jäädä kertomatta vähän totuuksia tai sitten väritetään totuutta mieleiseksi. Enkä nyt tarkoita kaikkia tapauksia. Tällaisia "tapauksia" on Suomessa varmasti pilvin pimein missä lapsella ei ole aavistustakaan asioiden oikeasta kulusta eron jälkeen.
Vieraannuttamisen draaman kaareen kuuluu onnistuneen vieraannuttamisen jälkeen sanoa, että isä hylkäsi lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Halosen ja Marinin isät. Ja jälki tyttärissä sen mukainen.
Vahvoja naisia molemmat. Susta pellestä taas ei oo kuin suuta soittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän naisia jotka on jättäneet lapsen miehelle.
Missäköhän todellisuudessa? :D
Onko sillä edes merkitystä jos on kertoo kyllä enemmän sinusta kuin minun todellisiudestani.
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies aina ole lastaan hylännyt vaikka äiti niin väittäisi. Usein taitaa jäädä kertomatta vähän totuuksia tai sitten väritetään totuutta mieleiseksi. Enkä nyt tarkoita kaikkia tapauksia. Tällaisia "tapauksia" on Suomessa varmasti pilvin pimein missä lapsella ei ole aavistustakaan asioiden oikeasta kulusta eron jälkeen.
Olin 19v, kun selvisi ettei isäni ollutkaan se jonka väitettiin olleen. Oikea isäni oli häipynyt jo raskaus aikana. En koskaan ehtinyt tapaamaan häntä, kun hän kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ainoastaan tapauksia missä mies on naisvaltaisen pakon edessä joutunut hylkäämään lapsensa. Liikun ns. koulutettujen yhteiskuntakelpoisten ihmisten viiteryhmässä.
Selittelyn makua.
Lasteni isä hylkäsi lapset. Päätti eron jälkeen lähteä uuden naisen luo. Pakolliset elatusmaksut maksoi, mutta ei ostanut lapsille mitään eikä huolehtinut. Ei kutsunut lapsia luokseen ym. Sitten yhdessä vaiheessa lopetti elatusmaksut ja jouduin hakeen kelasta. Nyt kaikki lapset on aikuisia. Yhden lapsen on hylännyt täysin eli vuosiin ei ole ollut tekemissä. Kahteen on yhteydessä ilmeisesti jotenkin. En tiedä tarkemmin. Mitenkään ei avusta opiskelevia nuoria aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies aina ole lastaan hylännyt vaikka äiti niin väittäisi. Usein taitaa jäädä kertomatta vähän totuuksia tai sitten väritetään totuutta mieleiseksi. Enkä nyt tarkoita kaikkia tapauksia. Tällaisia "tapauksia" on Suomessa varmasti pilvin pimein missä lapsella ei ole aavistustakaan asioiden oikeasta kulusta eron jälkeen.
Olin 19v, kun selvisi ettei isäni ollutkaan se jonka väitettiin olleen. Oikea isäni oli häipynyt jo raskaus aikana. En koskaan ehtinyt tapaamaan häntä, kun hän kuoli.
Ikävää molemmille. Usein varmaan jää selvittämättä asioita ennen kuin on liian myöhäistä. Vaikka ei olisi välttämättä pelastettavissa mitään niin kuitenkin jää vaivaamaan jossain määrin se että millainen se isä oikeasti oli.
Isäni. Hänen kaikki lapsensa ovat eri naisen kanssa tehty. On ihan suoraan sanonut, että alkoholi on elämänsä tärkein asia. Ei koskaan vapaaehtoisesti viettänyt kanssani aikaa, kun olin lapsi tai ainakin piti olla kännissä. Mummuni kyllä välillä pakotti. Arvostelua olen kyllä saanut osaksesi esimerkiksi arvosanoista koulussa ja siitä, etten ole häntä muistanut isänpäivänä. Olen tällä hetkellä isänpuolen sukuni korkeimmin koulutettu ihminen ja arvosanani koulussa oli aina hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Isäni. Hänen kaikki lapsensa ovat eri naisen kanssa tehty. On ihan suoraan sanonut, että alkoholi on elämänsä tärkein asia. Ei koskaan vapaaehtoisesti viettänyt kanssani aikaa, kun olin lapsi tai ainakin piti olla kännissä. Mummuni kyllä välillä pakotti. Arvostelua olen kyllä saanut osaksesi esimerkiksi arvosanoista koulussa ja siitä, etten ole häntä muistanut isänpäivänä. Olen tällä hetkellä isänpuolen sukuni korkeimmin koulutettu ihminen ja arvosanani koulussa oli aina hyviä.
Kouluarvosanat ja koulutus mittaa pärjäämistä elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ainoastaan tapauksia missä mies on naisvaltaisen pakon edessä joutunut hylkäämään lapsensa. Liikun ns. koulutettujen yhteiskuntakelpoisten ihmisten viiteryhmässä.
Selittelyn makua.
Tämä on pikkukylä, jossa on erityisen hyvä tuki vieraannuttamiselle. Ollut jo vuosikymmeniä. Tunnistan toisen kylän, jossa jopa estetään vieraannuttaminen. Suomi on iso maa ja käytännöt vaihtelevat.
Enemmän naisia jotka on jättäneet lapsen miehelle.