Tein masennustestin ja sen mukaan olen vaikeasti masentunut

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeitä tulisi käyttää vain siinä tapauksessa, kun muita vaihtoehtoja ei ole tai ne eivät auttaneet. Niistä aiheutuu niin hetkellisiä kuin pysyviä vaurioita ja haittavaikutuksia. Jos esim saat pysyvän seksuaalivaurion, kukaan ei siihen auta.

Eli nyt liikuntaa, kirjoja, hyvää ruokaa (kasviksia paljon, vältä prosessoitua ruokaa), ruutuaika minimiin ja aamulla ei ollenkaan. Aloita meditointi ja mindfulness. Harrasta jotain mieluista. Tulokset näkyvät viikkojen tai kuukausien kuluessa. 

Taas näitä masennus korjaantuu ottamalla itseään niskasta kiinni -pellejä. Huoh.... 

Itse olen jo sen verran pro, ettei masentuminen tuota minkäänlaisia vaikeuksia, vaan voin olla masentunut vaikka 24/7, silmät sidottuina ja vasemmalla kädellä.

Taidan siis olla helposti masentunut.

(Ba dum tss)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeitä tulisi käyttää vain siinä tapauksessa, kun muita vaihtoehtoja ei ole tai ne eivät auttaneet. Niistä aiheutuu niin hetkellisiä kuin pysyviä vaurioita ja haittavaikutuksia. Jos esim saat pysyvän seksuaalivaurion, kukaan ei siihen auta.

Eli nyt liikuntaa, kirjoja, hyvää ruokaa (kasviksia paljon, vältä prosessoitua ruokaa), ruutuaika minimiin ja aamulla ei ollenkaan. Aloita meditointi ja mindfulness. Harrasta jotain mieluista. Tulokset näkyvät viikkojen tai kuukausien kuluessa. 

Taas näitä masennus korjaantuu ottamalla itseään niskasta kiinni -pellejä. Huoh.... 

Kerrotko sä ne vaihtoehdot? Meinasitko, että se korjaantuu lääkkeitä syömällä ja kattoa katselemalla? Minkälaista vastuuta meinasit masentuneen ottaa tai meinaat, että sellaisen tulisi ottaa, joka on masentunut?

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia hakeuduit lääkäriin? Jotain oireitahan sinulla täytyi olla että lääkäriin menit.

Naiseus. 

Vaihdevuodet?

Rauta-arvot?

D-vitamiinitasot?

Sain itse masennusdiagnoosin ja lääkkeet, kun elämä tuntui raskaalta ja tahmealta, väsytti, en saanut mitään aikaiseksi, mikä sitten taas puolestaan tuntui pahalta. Kärsin myös univaikeuksista. Masennus ei tuntunut oikealta diagnoosilta missään vaiheessa, mutta tiesin kuitenkin jonkun olevan pielessä.

Vasta myöhemmin paljastui, että ferritiinini oli 25 ja muutenkin ravinnon imeytyminen oli heikkoa diagnosoimattoman suolistosairauden vuoksi. Ko. tila vaikutti myös uniin, mutta olen myös esivaihdevuosi-ikäinen, jolloin unet voivat häiriintyä hormonien vuoksi.

Lääkkeet ehdin aloittaa ja aika pian myös lopettaa. Tilanne korjaantui, kun oikeita syitä päästiin hoitamaan.

Vaikeaa ja keskivaikeaa ne testit minullekin aina näyttää, mutta toimintakyky vaihtelee paljon. Välillä pystyn suorittamaan elämääni jopa vuosikausia ja välillä olen aivan toimintakyvytön. Ptsd on taustalla, ja sen tilanne vaikuttaa paljon. Toki on ollut aikoja, jolloin olen asioita paetessani ollut elämäni parhaassa vedossa, mutta yleensä kuitenkin masennus ja toimintakyky seuraavat ptsd:n vaiheita.

En ole koskaan tehnyt suurta numeroa siitä, mitä papereihin virallisesti laitetaan. Tiedän ongelmani, ja tähän astisen hoidon perusteella tiedän, että tämä ei tule loppumaan hetkeen jos koskaan. Opettelen varmaan loppuelämäni elämään tämän kanssa, ja olen tullut siihen tulokseen, että minun ei kannata miettiä asiaa liikaa, koska se vain pahentaa asioita. Ensimmäinen kerta oli hankalin, koska en halunnut hyväksyä olevani sairas vaan halusin syyn olevan laiskuudessani tms., vaikka näin, ettei tätä enää ryhdistäytymällä hoideta.