Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muuttaisitko Yhdysvaltoihin?
24.01.2007 |
Mitä tekisit jos tilanteesi olisi seuraavan kaltainen: Miehesi uralle olisi tärkeää viettää kolme vuotta Yhdysvalloissa suuressa kaupungissa. Työnantaja maksaisi hyvän asunnon hyvällä turvallisella alueella ja lapsille hyvät koulut. Taloudellisesti erittäin kannattavaa ja miehen uralle mahdollisuus päästä todella korkeille huippupaikoille. Lapsia olisi neljä, iät kuudesta viiteentoista.
Mutta, neljän lapsen äitinä oma urasi olisi ollut aiemmin melko pätkittäistä, ja itsekin akateemisen koulutuksen saaneena kaipaisit jo välillä omia haasteita. Kolmea vuotta tuskin työpaikkasi odottaisi, joten saisit palatessasi taas aloittaa alusta. Lisäksi mielikuvasi Yhdysvalloista ovat ennakkoluuloisia, mietit ampuvatko naapurit vahingossa lapsesi tai mitä nyt mielikuvituksesi keksisikään.. (tämä oli tietenkin kärjistettyä) Kolme vuotta vieraassa kulttuurissa on kuitenkin pitkä aika. Olette aiemmin asuneet ulkomailla, mutta Euroopassa ja lyhyemmän ajan.
Jos en lähde, tukinko mieheni uran ja tuhoanko hänen haaveensa?
Kommentit (26)
En tiedä kuinka se käy mutta jotenkin näyttävät lapsia myöten menestyviltä hyvinvoivilta iloisilta, positivisemmilta, ja uskoa itseensä on tullut ihan erilailla. Se on sellainen tilaisuus tehdä elämästään mitä itse haluaa, että älä missään tapauksessa jätä käyttämättä, nautit varmasti. Itse käyn kerran vuodessa siellä, ja matkan jälkeen on taas hauskempaa huomata kuinka energinen ja luova mieli taas on palannut, ja kaikki projektit menevät omalla painollaan loistavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän lapset (alle kouluikäisiä kylläkin) oppivat puhumaan täydellistä englanti 9 kuukaudessa.
-20
ellen hinkuisi todella paljon ulkomailla asumiskokemusta (tai juuri USAssa)
minusta naisen ei pitäisi koskaan uhrata omaa uraansa miehen uran tähden.
sehän on jo aikuinen kolmen vuoden päästä ja haluaako sitten enää palata suomeen. Tosin eihän niitä lapsia voi omistaa...
joku sanoi, että jos ei lähde, se voisi myöhemmin aiheuttaa hankausta parisuhteessa. Entä se, että akateeminen ainen joutuu *irtisanoutumaan* alansa työpaikasta miehen työn takia tietämättä löytääkö palattuaan alan töitä!!??!!
Sekö ei voi aiheuttaa ' hankausta parisuhteessa' ?
Olisiko miehesi valmis tekemään saman uhrauksen sinun uarsi eteen? onko hän joskus tehnyt sellaisen, tai onko todennäköistä, että tekee? Jos vastaus on ei, harkitse vielä.
Alue: Aihe vapaa
Olimme juuri vastaavalla komennuksella ja palasimme syksyllä Suomeen. Ja jo nyt kaipaamme takaisin. Vististäsi päätellen et ole koskaan käynyt rapakon takana, tai ainakaan viettänyt pidempiä aikoja.
Suoraan sydämestäni sanon; ottakaa tarjous vastaan ja lähtekää! Voisinpa lyödä vetoa, että ette halua enää takaisin :)
Elätte siellä taloudellisesti sellaista aikaa, että Suomessa ette tule koskaan saavuttamaan sellaista elintasoa. Nauttikaa siitä!! Ostatta kaksi uutta autoa, jotka tuotte Suomeen. Ne ovat niin halpoja, että saatte molemmat todennäköisesti esim. uudet isot bemarit. Firmojen maksamat talot ovat yleensä huippua (vrt. esim. Kurrien omakotitalo Espoossa). Lapset kuljetetaan koulubusseilla kotiovelta koulun ovelle.
Ja ei siellä " hullun tavalla ammuskella" :) Itse en koskaan pelännyt perheeni puolesta ja kävimme ihan samalla tavalla vaunulenkeillä kuin Suomessa.
Ja ajattele, lapsenne oppivat puhumaan englantia äidinkielen veroisesti ja se on mahtava juttu tulevaisuutta ja työmahdollisuuksia ajatellen!
Ja sehän ei ole lopullista. Te tulette takaisin Suomeen (ehkä...). Ja voit hyvin hakea työlupaa, menet sitten siellä töihin, jos kotiäidin rooli tökkii. Siellä on useimmiten paremmat työmahdollisuudet, enemmän työpaikkoja. Tosin luulen, että eka _vuosi_ teillä menee mahtavia ostareita, huvipuistoja ja muita huvituksia ihmetellessä, ihan oikeasti!
Eli, ei muuta kuin kasseja pakkaamaan! Kaikille ei sitä mahdollisuutta suoda!