Mä kerron nyt mikä mulle on ongelma tässä yhteiskunnassa ja sen suhtautumisessa masennukseen ja sen hoitamiseen
Meidän kulttuurissa on jotenkin todella outo tapa pelätä ja maalailla uhkakuvia ihan kaikesta, jopa masennuksesta on tehty joku sellainen ihan outo hirviö, mikä vaan tulee sattumalta aina jonkun onnettoman ihmisen kiusaksi ja tuhoamaan tämän ihmisen elämän, vaikka tämä ihminen ei ole sitä ansainnut.........
Sitä asiaa ei ollenkaan lähestytä sellaisenaan, kuin mitä se oikeasti on. Eli siis täysin omia käsittelemättömiä traumoja ja tunnelukkoja. Asioita elämässä, mistä ei ole päässyt eteenpäin, syystä taikka toisesta. Tää ihminen ei välttämättä edes tiedä näitä asioita syvemmin, koska hänelle ei ole kukaan opettanut sitä.
Mä olen monesti sanonut, että tämä yhteiskunta toimii niin, että ihmiset ketkä eivät tunne edes itseään, kasvattaa ihmisiä ketkä eivät tunne itseään. Näinhän se menee meillä.
No sit tää masentunut potilas ajetaan ihan hirveään lääkekoukkuun ja siihen samaan elämään, mikä sen masennuksen alunperin aiheuttikin. Eli siis täysin päinvastoin, mitä tulisi tehdä.
Tälle ihmiselle ei kerrota mitään esim terveellisesti elämästä, häntä ei rohkaista mihinkään liikuntaan, eikä mihinkään muuhunkaan järkevään. Häntä ei rohkaista selvittämään ja työstämään omia traumojaan, hänet ohjataan vaan jonkun toisen ihmisen puheille ja pilleripurkille.
Vaikka oikeasti häntä pitäisi ohjata tekemään työtä itsensä kanssa.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Miten käsittelet itseäsi/asioita, jos et edes muista asioita, jotka sinut traumatisoivat?
Ensimmäiset traumani ovat vauvavuodelta, enkä tiedä niistä kuin osan. Hylkääminen, pahoinpitely ym. jatkuivat siihen saakka, että menin kouluun, jolloin puolestaan jouduin koulukiusatuksi (ja sitä kestikin sitten koko peruskoulun ajan). Mieleni ei siis saanut hetkeäkään rauhaa, ja opin inhoamaan itseäni jo hyvin nuorena. Yritin ekan kerran lääkkeillä itsemurhaa kuudennella luokalla.
Sain ekan kerran terapiaa ollessani 32-vuotias. Mitä se enää silloin hyödyttää? Tätä aiemmin sain keskusteluapua, toki, mutta ei se riittänyt. Opinnot ja kaikki jäivät kesken, kiitos riittämättömän hoidon. Olen yrittänyt itsekseni työstää asioita ja parhaani mukaan mm. syödä hyvin sekä ylläpitää vuorokausirytmiä- mutta ei se olotilaani ole juuri vaikuttanut. Kaiken keskiössä on ahdistuneisuus, neuroottisuus, masennus ja itseinho. Vuosi tois
Uskon, että taikasienet voisi auttaa juuri tommoseen traumaan : ) ilmeisesti sillä saisi mielen sopukoista nostettua noita tuntemuksia pintaan ja käsiteltyä niitä.
Rankka tarina sulla kyllä, toivottavasti löydät jostain avun <3
"häntä ei rohkaista mihinkään liikuntaan"
Kyllä minusta masentuneille tuputetaan liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota ihan huolella :D
Niin onhan nämä paljon uskomusasioita, toki eri ihmiset saa uskoa eri juttuihin. Mutta kyllähän esim. venlafaxiinilla on suuri vaikutus aivojen toimintaan, tämän voi todeta vaikka redditin effexor-palstaa lukemalla.
Tuo on mielenkiintoinen kanta, että mikään masennuslääke ei toimisi, onneksi niitä ei ole pakko kenenkään käyttää.