Ihan tyhmä ihastuminen työpaikalla
Olen ollut uudessa työssä pari kuukautta. Eräs mies on kiinnittänyt huomioni alusta alkaen. Hän on eri tiimissä ja teemme ihan eri osa-alueita projektista. Hän juttelee joskus ohimennen, mutta emme ole jutelleet mitään henkilökohtaista. Syvällisintä taitaa olla, että meillä oli saman merkkistä pikapuuroa eväänä ja että hänelläkin oli vaikeuksia uuden projektin alussa.
Eli ei ole mitään realistisia perusteita olla ihastunut. Melkein välttelen normaaliakin kanssakäymistä hänen kanssaan, ettei tule bensaa liekkeihin. Olen siis avoliitossa. Pitääkö jatkaa välttelyä vain?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauti vain ihastumisen tunteesta, ei sen mukaan tarvitse toimia.
Anteeksi vain, mitähän nautittavaa hermostuneessa kihelmöinnissä ja pakkomielteessä on?
Riippuu missä kihelmöi.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu kuvio. Noin se yleensä meneekin. Ensin katsoo korkeintaan, että ihan kivannäköinen tyyppi, mutta ei nyt mitään erityistä. Sitten samaa ihmistä näkee useamman kerran, ehkä tekee jonkun projektin yhdessä ja voi mennä aikaakin vaikka puoli vuotta tai enemmän. Sitten yhtäkkiä vaan tajuaa, että hemmetti soikoon, mähän olen ihastunut tuohon. Usein sen jälkeen sitä hakeutuu ihastuksen läheisyyteen ja käy vaikka työlounailla tämän kanssa tai ainakin samassa seurueessa. Mitään sen enempää ei ole, muuta kuin omat kuvitelmat pään sisällä ja fantasiat jostain yhteisestä elämästä. Toki flirtti ja keskinäinen kemia on usein molemminpuolista. Sitten tulee firman juhlat, joihin jännittää jo mennä kun tietää juuri hänen olevan siellä. Siellä sitten tapahtuu se klassikko, eli jonkinlainen pieni pusu tai vastaava. Ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin sen verran, että joku tietty raja siinä ylitetään.
Yleensä tässä kohtaa kun krapula
Tässä kommentissa on paljon asiaa, mutta parista kohdasta olen eri mieltä:
1. Ihastumisen tunteiden vähättely. Kaikki tunteet ovat vain aivokemiaa. Myös ihmisen puolisoaan tai lapsiaan kohtaan kokemat tunteet ovat vain aivokemiaa. Ts. ihastusta kohtaan koetut tunteet ovat aivan yhtä todellisia kuin muutkin tunteet. Ei siis voi sanoa, että ihastuksen tunteet olisivat jotenkin epäaidompia tai vähempiarvoisia kuin muut.
2. Ihastuksen tunteminen tai tuntemattomuus. Tämä on hyvin tapauskohtaista ja subjektiivista. Kuinka hyvin toisen ihmisen edes voi tuntea? Kuinka hyvin me tunnemme itsemme, siinäkin on suurta vaihtelua. Yhteisten kokemusten ja keskustelujen laatu vaikuttaa tähän enemmän kuin yhdessä vietetty aika. Toisen ihmisen voi oppia tuntemaan melko lyhyessä ajassa, joku taas saattaa elää avioliitossa vuosikausia tuntematta puolisoaan.
3. Porttiteoria. Yllä esitetään melko suoraviivainen polku, joka etenee työlounaista pikkujouluissa pussailuun ja siitä edelleen aviokriisiin. Ei sen näin tarvitse mennä, jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen mitä tapahtuu. Olisi surullista, jos ei voi käydä lounaalla mielenkiintoisen ihmisen kanssa, koska on parisuhteessa. Ei sen tarvitse tarkoittaa mitään sen kummempaa kuin ystävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan kysyä häntä vaikka lounaalle. Verkostoituminen on ihan normaalia. Sanot että haluat oppia tuntemaan firmaa vähän paremmin.
Vähän myöhäistä, olemme jo olleet sängyssä.
-ap
No, eipä ollut viisasta toimintaa. Ihastuksia tulee ja menee, ei niiden perään tarvitse joka kerta lähteä, tuuliviiri. Miten on avosuhteesi laita? Kai sait kerrottua?
En kadu, mukavaa oli. En ole kertonut avopuolisolleni, koska en tiedä vielä mitä haluan. Tarvitsee ensin katsoa miten tilanne kehittyy ihastuksen kanssa.
-ap
Tiedät varmaan, että olet itsekäs. Käy sääliksi teitä kaikkia osapuolia.
Tässähän sait jo vaikka mitä kommenttia ja neuvojakin=???
Anna palaa jos olet Pallopää-mies! Joku odottaa viestejäsi yms...
Kaikissa ihastumisissa ja ihmissuhteissa on kysymys henkilökemiasta ja ihmisten kemiöiden sopivuudesta toisiinsa eli ihminen on aivan eri eri ihmisten seurassa.
Jos sulla on ne farkkutakin napit napitetty ihan kurkkuun asti niin ala nyt avaamaan niitä. Etkö saanut jo nakukuviakin - ihan siistejä, vai? Voi olla että aika on tullut heittää vaatteet pois - ainakin takit ja palttoot!
Elämä = työmaa ja työpaikka? Rankkaa hommaa...
Vierailija kirjoitti:
Elämä = työmaa ja työpaikka? Rankkaa hommaa...
Keskimääräinen ihminen viettää työssä noin kolmasosan valveillaoloajastaan. Se on siis merkittävä osa elämää.
En kadu, mukavaa oli. En ole kertonut avopuolisolleni, koska en tiedä vielä mitä haluan. Tarvitsee ensin katsoa miten tilanne kehittyy ihastuksen kanssa.
-ap